Myös Prinsessa Hamletin tarina on tragedia, kuten nimen esikuvansakin. Tämä tragedia kumpuaa samanlaisista asioista. Lapsi jonka erilaisuutta, tarpeita ja haluja vanhemmat eivät ymmärrä. Hamletin äiti haluaa lapsestaan kruununperillisen ja työnsä jatkajan. Viis siitä mitä Hamlet itse haluaa. Pääasia on kasvojen ja julkisuuskuvan säilyttäminen. Vanhempien odotukset lapsistaan saattavat olla kohtuuttomia muuallakin kuin kuninkaallisten parissa. Hamletin kuoltua Horatia on se prinsessa joka Hamlet ei pysty olemaan, ja kaikki ovat ratkaisuun tyytyväisiä. Tai ainakin voi teeskennellä että kaikki on hyvin. Gertrud on tyytyväinen, ja Hamlet unohtuu. Vai unohtuuko? Missä mentiin vikaan kun Hamlet ei voinut olla se tytär mitä Gertrud halusi? Ja mahtaako Horatian pääkään kestää hovin menoa ja Gertrudin odotusten täyttämistä. Vastuu painaa jo pään alas ja mielen maahan. Onneksi Horatio on lujempaa tekoa kuin Hamlet - ja ei halua jatkaa valheen ylläpitoa.
Aiheen traagisuudesta huolimatta niin tekstissä kuin esityksessäkin on lämpöä, huumoria ja inhimillisyyttä. Lähes koko esityksen saa katsoa suu ammollaan taitavia juttuja mitä nämä esiintyjät loihtivat silmiemme eteen. Nukketeatterissa todellakin on taikaa.
Nukettajat ovat ensiluokkaisen loistavia. Vaikkeivat he ole mitenkään piilossa, niin he likipitäen saavat itsensä katoamaan, koska katsojan huomio kiinnittyy nukkeihin. Nukettajien vaatteet (Pia Kaleniuksen käsialaa) ovat mustia ja jotenkin shakespearelais-henkisiä. Nukettajat myös vaihtuvat lennossa, ja koko esitys muistuttaa hetkittäin nykytanssiesitystä liikkuvien nukkejen ja heidän liikuttajiensa pyörähtäessä ympäri lavaa. Työskentely ryhmänä on saumatonta ja hienoa katsottavaa (vaikka ei nukettajia pitäisikään katsoa). Nuket ihan oikeasti melkein heräävät henkiin. Ja nukeilla voi toteuttaa niin paljon helpommin asioita, kuten vaikkapa Horation lentäminen haukkojen kanssa, ja haukkana. Nukettajat myös loihtivat erilaisia efektejä siinä muun ohessa, esimerkiksi rätisevät tulenlieskat. Tämmöistä ammattitaitoa on iloa katsella, kun jokainen askel ja käden liike on tarkkaan mietittyä ja suunniteltua, synkronisoitua. Jopa arkinen lakanoiden viikkaus sujuu!
Nukketeatterimestari Heini Maaranen on loihtinut nämä upeat nuket, taas kerran. Hamlet ja Horatia ovat n. 120 senttisiä, glittervaatteissa kulkevia pörröhiuksia (sellaisia mistä minä tykkään). Tykkään kun he eivät ole mitään prinsessamekkoisia diivoja vaan androgyynisiä poikatyttöjä. Vaikka kyllä se prinsessamekkokin nähdään Hamletin yllä. Välillä H & H ovat sellaisia barbien kokoisia, kun tytöt kiipeilevät kalliolla. Gertrud on taas liki ihmisen mittaisia ja puettukin enemmän kuninkaalliseen loistoon.
Maestro Merja Pöyhönen on ohjannut tämän upean 2,5 tuntisen nukketeatteriesityksen. Suuri hatunnosto! Lavastuksessa on paljon tuoleja sekä taulunkehyksiä, joilla luodaan tuokiokuvia tehokkaasti. Kehykset ohjaavat katsomaan rajatusti ja läheltä. Lavastus (sekä tarpeisto) on Pöyhösen sekä Nanna Mäkisen käsialaa.
Valojen ja varjojen käyttö oli esimerkillisen hienoa, kiitos Jarkko Forsmanille valosuunnittelusta. Taskulamppuja käytetään paljon. Kiitän kovasti myös hienoa Valtteri Laurell Pöyhösen vartavasten esitykseen säveltämää musiikkia. Klassista, teknoa ja vaikka mitä - kaikki sopii näytelmän tunnelmaan mainiosti. CD:tä saa ostaa muuten teatterilta mukaansa kymmenellä eurolla.
Prinsessa Hamlet päättää Aura of Puppetsin "Suuruudenhullua Shakespearea Nukeilla" trilogian. Valitettavasti ensimmäisen osan eli Myrskyn missasin, mutta toinen eli Romeo ja Julia oli ihan älyttömän hieno. Kyllä minä katselisin vaikka kaikki Shakespearen näytelmät nukketeatteriversioina, mutta onhan sitä paljon muutakin mitä voi tehdä...
Ehdotonta nukketeatterin aatelistoa tämä esitys. Turun kaupunginteatterin uusittu Sopukka on erinomaisen intiimi, ja siten varsin sopiva, paikka esitykselle. Rientäkää katsomaan, koska esityksiä on vain 16.12. asti. Suosittelen erittäin vahvasti.
Kuvien copyright Maija Kurki.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti