Esitys venyi ilmoitetusta tunti 20 minuutista aikalailla, mutta ei se oikeastaan haitannut. Tämä nelikko vetäisee hihoistaan kerta toisensa jälkeen hersyviä hahmoja, jotka suoltavat viha-asiaansa sellaisella volyymilla että huh. Esitys oli parhaimmillaan nimenomaan musiikkinumeroissa. Niitä olisin kuunnellut kyllä vaikka kuinka pitkään. Sen sijaan jotkut sketsit venyivät hieman liikaa, ja jotain olisi voinut karsiakin. Hetkittäin kaikki toiminta pysähtyi lavalla.
Airolan sisarustrio laulaa hetkittäin kuin Harmony Sisters, hetkittäin kuin Ultra Bra, mutta aina täydellisen kauniisti yhdessä. Eikä tämä pelkästään laulun varaan jää, vaan monilahjakkaina muusikkoina kuulemme monenlaisilla soittimilla vedettyjä biisejä. Koko Aulanäyttämöä hyödynnettään hyvin, siis baaritiskiä, rappusia ja vessoja myöten.
Vihaklinikalla saa purkaa tuntojaan ja sinne herttaiset mummelit suuntaavatkin, nauttimaan kupposen kuumaa ja keksin. Näemmä lavalla myös fresh made-kahvilan robottiasiakaspalvelutyyppeineen. Mukana on myös aivan hellyyttävä koira ja epätoivoiset yritykset tehdä lanttulaatikkoa.
Suomalaiset vihaavat monenlaisia asioita, ikäsyrjinnästä roskaamiseen ja äänestämisestä vedellä läträämiseen. Omaksi suosikikseni nousee kyllä pienimuotoine tarina juomapulloista - että ihmisiä voi janottaa niin paljon ja jatkuvasti, että pitää kantaa juomapulloa mukana. Ja tämä vielä herättää voimakasta vihantunnetta jossakussa kanssaihmisessä. Siitä tehty biisi on aivan hulvaton.
On huisin tärkeää että myös tämänkaltaisia vihapuheita dokumentoidaan ja esitetään. Maailmaan mahtuu isompia vihankohteita, kuten vaikkapa maahanmuuttajat tai hallituksen leikkaustoimet, mutta jokaisen arjessa on varmasti niitä pieniä mikrotason vihakohteita myös, kuten vaikkapa haukkuva naapurin koira, möykkäävä lehtipuhallin tai rikkinäiset sukat. Vihanhallintaa soisi harjoittaa jokaisen meistä joskus enemmänkin.
No mutta toimiko konsepti? Kyllä ja ei. Olisin kaivannut hieman tiivistystä, karsintaa ja lisää musiikkia. Kyllä tämän parissa viihtyi, mutta ehkä terävämpää kannanottoa jäin kaipaamaan. Ja lisää loistavia biisejä!
Esityksen jälkeen juteltiin bloggaajakollega-Pasin (joka sattumalta osui samaan esitykseen) kanssa, miten nämä kansalaisten vihapalautteet muistuttavat Kansanradio-ohjelman soittajia ja heidän murheitaan. Olimme yhtä mieltä siitä että näitä kansalaispalautteita olisi voinut olla esityksessä enemmän.
Loput esitykset ovat loppuunmyytyjä, mutta ehkäpä niitä nähdään jossain vaiheessa lisää. Kannattaa seurata KOM-teatterin sivuja!
Kuvien copyright Mark Sergeev.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti