Teatteribloggaaja myös lukee

Aina silloin kuin ei ole teatterissa niin on aikaa myös lukea. Tai ainakin joskus. Viime aikoina olen sairastellut niin paljon, ja joutunut perumaan tukun esityksiäkin (en kehtaa mennä yskimään ja häiritsemään muiden teatterinautintoa), joten aikaa lukemiselle on jäänyt enemmän.

Viime vierailulla Tampereen pääkirjasto Metsoon, löysin mukaani muutamia kiinnostavia teatterialaan liittyviä opuksia.

Ensimmäisenä luin läpi Tiia Aarnipuun mainion Sinivalkoisissa höyhenissä - suomalainen drag (Like 2010). Tosi kiinnostavaa asiaa kerrottuna rennolla otteella. Valokuvia, nostalgiaa ja paljon uusia asioita itselleni. Oli nostalgista lueskella ravintola Kahden Kanan drag-illoista, siellä minäkin ekan kerran Suomessa dragia näin, kun ystäväni Sallan täti Ritu oli paikan toinen omistajista. Kirjassa oli haastateltu paljon alan pioneereja ja tuoreempia kasvoja. Oikein suositeltava teos kaikille dragkulttuurista, historiasta, esittävistä taiteista tai kulttuurihistoriasta kiinnostuneille.

Hyvin erilainen teos oli Lasse Kekin kirjoittama ja Pia Livia Hekanahon ja Jarmo Haapasen toimittama (Kekki katosi 2006 Kairossa) Pervo Parrasvaloissa - Queer-draamaa Teksasista Kokkolaan (Eetos 2010). Paikoin aika raskas luettava, kenties akateemisuuden tai minkä lie vuoksi. Kirjassa käydään läpi "monipuolisesti yhdysvaltalaisen, brittiläisen ja suomalaisen nykydraaman homo- ja pervohahmoja". Kirja tarkastelee lähinnä seuraavia näytelmiä:

Terrence McNally: Corpus Christi (1997)
Moises Kaufman: The Laramie Project (2000)
Phyllis Nagy: Weldon Rising (1992)
Philip Ridley: Vincent River (2000)
Sarah Kane: Cleansed (1998)
Pentti Halonen: Rakkausleikit (1995)
Leea Klemola: Kokkola (2000)

Olihan kirjassa paljon historiallista asiaa myös (ei kai tämänkaltainen opus voisi olla mainitsermatta Marlowen Edward II tai Shakespearea?). Ja kattava viite/lähdeluettelo! Tuo Kanen Cleansed-näytelmä on parhaillaan ajankohtainen, sillä sitä esitetään parhaillaan Lontoon National Theatressa. Otsikoihin se nousi muutama päivä sitten myös Suomessa, kun HS:ssa Suvi Ahola kirjoitti ennakkonäytösten pyörtyilevistä ja katsomosta poistuvista ihmisistä. Toivon että kerkeisin katsomaan tämän huhtikuisen pikareissun yhteydessä Lontoossa.

Jo hieman aiemmin aloitin lukemaan Christopher B. Balme: Johdatus teatteriin (Like 2015), Pirkko Kosken suomennoksena. Erinomainen kirja kaikinpuolin. Tänä vuonna se onkin toisena pääsykoekirjana mikäli mielii Helsingin yliopistolle lukemaan teatteritiedettä. Kirjassa käydään läpi teatteriesityksen osatekijät (esittäjät ja näyttelijät, katsojat ja yleisö, tilat ja paikat), aiheet ja menetelmät sekä teatterintutkimus ja tieteidenvälisyys. Selkeää ja helppolukuista tekstiä, mutta tiukkaa asiaa. Alkuteoksen nimi on The Cambridge Introduction to Theatre Studies. Sitä voin kyllä lämpimästi suositella hyväksi alun perusteokseksi. Ja selvällä suomenkielellä! Lähdeluettelo on myös oikein kattava - paljon lisää lukuvinkkejä.

Varsinainen suurteos on Mikko-Olavi Seppälän ja Katri Tanskasen toimittama Suomen teatteri ja draama (Like 2010). Olen vielä aika alkutekijöissä (sivulla 133), mutta tämä on aivan mahtava peruspakkaus suomalaisen teatterin historiasta ja nykypäivästä! Varsinaisia lukusivuja on 435. Ja oiva teosluettelo!

Kirjoittavat ovat asiantuntijoita (suurin osa opettajia ja tutkijoita). Ensimmäisessä osiossa katsastetaan Kiertueteatterit ja kansallisteatterit 1700-luvulta vuoteen 1917. Toinen osa keskittyy vuosiin maailmansotien väliin ja jälkeenkin (Teatterikenttä muotoutuu 1917-1967). Kolmannessa osassa Laitokset ja ryhmät 1965-2010 sukelletaan sitten modernimpaan aikaan.

Tämä on kyllä sellainen perusteos mikä pitäisi löytyä jokaisen teatterinystävän omasta kirjahyllystä.

Kaikkia voin suositella lämpimästi, paitsi tuo Pervo parrasvaloissa on hyvin spesifinen, ja ehkä vähän marginaalisempi teos. Mutta jos yksikin ruodittavista näytelmistä kiinnostaa, niin sitten kannattaa toki lukaista.