Eli toisellakin katsomiskerralla KOM-teatterin Pasi Was Here vakuutti. Ennenkaikkea virtuoosimaiset näyttelijäsuoritukset on tässä esityksessä parasta. Ihan joka iikka pistää parastaan ja antaa kaikkensa. Nyt oli katsojana malttia herkutella ja katsella yksityiskohtia, kun enskarissa meno oli välillä niin nopsaa ettei perässä meinannut pysyä. Istuin tokalla rivillä tällä kertaa, ja siitä oli hyvä katsella niitä pienempiäkin eleitä ja ilmeitä.
Juho Milonoff Hemmona, varsinkin pikkupoikana, on ihan ilmiömäinen. Siis ihan käsittämättömän taitavaa näyttelemistä ja eläytymistä. Ja kyllä Vilma Melasniemi oli huikea myös, niin Turnajaiskeppinä kuin vaikka Sarah Youngina. Ja yksi näytelmän parhaita kohtauksia on se Hemmon äidin reisienvenytys! Eikä pääse yli eikä ympäri siitä miten upea on myös Robert Enckell, niin lastentarhantäti Sinikkana, Pasin isänä, Kärcher-miehenä, opettajana ja ennenkaikkea Laktoosi-Lerssinä. Ne hypyt! Siinä on akrobatiaa...
Ja pitääkö se Johannes Holopainenkin taas mainita? Kai se pitää, koska onhan Pasi kuiteskin nimirooli. Jokainen *vähänkin* mun blogia lukenut tietänee mun ajatukset Holopaisen näyttelijäntaidoista, mutta jos nyt joku ensikertalainen sattuisi lukemaan, niin sanonpa vain tämän. Parempaa näyttelijää ei Suomen lavoilta löydy (no ehkä yksi tai kaksi; tällä hetkellä kumpaakin näkee muuten Kansallisteatterissa, ja vieläpä samassa näytelmässä). Ja eipä paljon ulkomailtakaan (tai mun kokemukset rajoittuu tosin lähinnä Lontooseen). Oisko siinä referenssiä tarpeeksi? Menkää katsomaan jos ette usko. Ja huom. tämä lausunto ei perustu pelkästään Pasiin, vaan kollektiivisesti kaikkiin juttuihin missä olen miehen nähnyt.
Se lapsuuden fiilistely, mitä Hemmo tässä haluaa tehdä, on itse kullekin hyvä syy mennä katsomaan Pasi Was Here. Mutta kun tässä on niin paljon muutakin! Nyt mä kiinnitin enemmän huomiota upeaan valosuunnitteluun (a'la Anniina Veijalainen). Kaikki ne talojen pienoismallit, tähtitaivas ja muut. Huh!
On se jännää miten itse nauraa kippurassa ja viihdyttyy kovasti, mutta mun vieressä istui nuoripari, jonka toinen osapuoli peitti kokoajan silmiään (kun oli jotain alastomuuteen tai seksuaalisuuteen viittaavaa). No onhan tässä muutakin kun huumoria, ja loppua kohti tunnelma muuttuu vakavaksi ja surulliseksi. Lopussa jo ihan itkettikin. Pasin kohtalo on niin... no, niin tuttua ja niin tavallista. Edelleenkin.
Mutta ehdottomasti oli hienoa käydä katsomassa uudelleen! Toukokuussa sitten seuraavan kerran. Parikin kertaa. Ja syksyllä...
Ja vaikka kevään esitykset ovat periaatteessa loppuunmyytyjä niin älkää antako periksi! On siellä satunnaisia lippuja muutamiin näytöksiin, ja aina kannattaa kysyä peruutuslippuja. Sellaisen minäkin tähän sain, soittamalla heti klo 11, kun KOM-teatterin lipunmyynti avautuu.
Kiitos taas koko loistava porukka - te ootte ihan huippuja!
Esityskuvan copyright Tanja Ahola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti