Liikkeen legendat / Kansallisbaletti 17.3.2016

Koska olen itse täysin tanssinoviisi, niin on hyvä ottaa asiantuntevampi kaveri mukaan esitykseen. Kiitos siis Salla taas seurasta ja kommentoinnista! Viime torstaina oli vuorossa Kansallisbaletissa hieno neljän lyhyemmän esityksen Liikkeen legendat.

Ilta alkoi videon katselulla. Hauskaa olikin seurata kuinka tanssijat poistuivat oopperatalolta esiintymään pitkin kaupunkia. Metrossa, metroasemilla, turuilla ja toreilla. Väliin on leikattu tanssijoiden mietteitä harjoituksista ja teoksesta. Tämmöistä olisi kiva katsella kaikista esityksistä :-)

Ensimmäisenä illan ohjelmistossa oli Alexander Ekmanin Episode 31, joka on tehty alunperin 2011. Mukana 24 tanssijaa. Aluksi mies kävelee lavan edustalla loputtoman hitaasti eteenpäin, esirippu noudee ja lavalla alkaa tapahtua. Mustavalkoisiin pukeutuneet tanssijat tekevät kaikenlaisia kuvioita, yhdessä, erikseen, pienissä ryhmissä. jumputtava musiikki taustalla. Lattialla on sellaisia isoja mattoja tai kankaita, joita esiintyjät sitten siirtelevät itse, erilaisiksi kuvioiksi ja alustoiksi. Tässä ei myöskään olla hiljaa, vaan tanssijoista lähtee erilaisia ääniä ja sanoja ja huutoja. Yhden dueton taustalla kuullaan englanninkielinen runo. Olihan tässä menoa ja meininkiä, mutta lopputulos oli ehkä hieman sekava. Sellaisia yksittäisiä kauniita juttuja. Vajaa puolituntinen oli pituutta. Niin ja tässä oli mukana yksi mun suosikkini nuorisoryhmästä eli Atte Kilpinen.

Väliajan jälkeen lyhyt Little Monsters, jonka koreografia ja valot olivat Demis Volpin käsialaa. Musiikkina oli Elvistä ja (tanssija)parin suhdetta käytiin tässä läpi kolmen kappaleen tunnelmissa. Siis ensin tavataan ja soi Love Me Tender. Sitten I Want You, I Need You, I Love You kun suhde syvenee ja muuttuu intiimimmäksi. Ja lopulta eron koittaessa Are You Lonesome Tonight? Tanssijoilla oli ihonväriset trikoot (naisella) ja siniset sortsit, kauemmas näytti siis että olisivat olleet muuten alasti. Tanssijoina oli Iga Krata ja Ruan Crighton. Pienimuotoinen, herkkä ja söpö. Pari on paljon aikaa lähekkäin, liki kietoutuneena toisiinsa.

Pienen paussin jälkeen vuorossa puolituntinen Carolyn Carlsonin (koreografia, lavastus, puvustus ja valaistus) parissa. If To Leave Is To Remember -teoksen teemoina oli lähteminen. Kansallisoopperan jousikvartetto soitti orkesterimontussa (tosi pienen näkösiä ne siellä suuressa tilassa olivatkin!) Philip Glassin kaunista musiikkia. Tässä oli erilaisia pieniä kohtauksia, osa tapahtui lineaarisesti, osa yhtä aikaa. Naiset lähtivät ja miehet kurottivat perään. Välillä hiljaisia hetkiä. Tästä jäi mieleen muutamia kohtauksia, kuten naisen putoaminen pöydältä, ja aina oli mies ottamassa kiinni. Joukosta erottui muutama suosikkini, kuten Jani Talo ja Michal Krčmář. Tässä oli myös jännät valot; katosta nousi ja laskeutui sellaisia pystykkäisiä loisteputkia. Ja sellainen punainen kehikko, joka laskeutui taivaasta. Sitten yksi tanssija puhuu; vedestä, munasolujen ja siittiöiden yhteenmenosta ja sen jälkeisestä jakautumisesta. Mielenkiintoista.

Ennen viimeistä juttua oli taas kunnollinen väliaika.

Illan pääteoksena oli, ainakin itselle, Jorma Uotisen jo 2005 Tanskan kuninkaalliselle baletille koreografioima Jord. Musiikkina kuultiin Apocalyptican maanista (no välillä toki rauhallisempaakin) sellovoittoista musiikkia.

Kyllä oli tajunnanräjäyttävä esitys! Mikki Kunttu on suunnitellut upeat, upean valoshow'n. Oli strobovaloa, oli sellaisia sädekimppuja. HUIKEAT olivat siis valot. Erika Turusen punaiset kiltit tanssijoilla tekivät myös vaikutuksen. Ne sointuivat hienosti hiekkaan. Punaisen "hiekan" joukossa nämä 12 miestä tanssivat vajaan puolituntisen. Niissä pelkissä kilteissään (ja vilahti siellä alla punaiset alushousutkin, ettei ne ihan aidot kiltit olleet). Tanssijat, joka iikka, olivat tosi hienoja. Tässä oli duettoja ja sooloja ja kolmen hengen ryhmäkuvioitakin. Muut kun olivat estradilla, niin toiset istuivat hiekkakasan reunoilla. Ja sitten kaikki yhdessä. Väkevää, alkukantaista. Välillä tuli mieleen hiekassa mönkivät ötökät, kun miehet möyrivät hiekassa. Tässä oli sellaista leikkisyyttä ja alkuvoimaa. Kaunista ja vahvaa. Iso kiitos Jorma Uotinen ja koko huipputiimi!

Erinomaisen hieno ilta. Sallakin oli iloinen, kun nyt näki kolmannen parven piippuhyllyltä hienot Kuntun valot, koska tiistaina kun oli permannolla, niin ei ne lattiaan heijastuneet näkyneet. Ja hyvää tanssia jaksaa nyt katsoa uudelleen ja uudelleen...

Ai niin, Jord on muuten ilmaiseksi katsottavissa!! Siinä alussa on kiinnostavaa keskustelua, missä mm. Kansallisbaletin taiteellinen johtaja Kenneth Greve kertoo miten se "hiekka" eli muovikuulat menivät joka paikkaan, kun itse tanssi sitä aikoinaan Tanskassa...


Valokuvien copyright  Sakari Viika