Tarinahan oli tuttu, kun kävimme Lauran kanssa katsomassa tämän Valkeakoskella viime vuoden huhtikuussa. Molemmat pidimme kovasti, joten oli mielenkiintoista nähdä näinkin pian uusi tulkinta aiheesta. Ja ammattilaisvoimin, isossa talossa.
Huippukapellimestari Daniel Dareus (aina sympaattinen ja karismaattinen Janne Kallioniemi) palaa vanhaan kotikyläänsä incognito, toipumaan sydänongelmista ja burnoutista. Vanhassa kansakoulussa on tarkoitus olla vaan ja levätä, mutta sitten hän tuleekin lupautuneeksi kylän kanttoriksi ja ennenkaikkea amatöörikuoronjohtajaksi. Kuoron johtamisessa onkin sitten haastetta kyllikseen. Ja kylässä asuu aika värikästä väkeä. Näytelmä huipentuu kuorolaisten matkaan Wieniin, osallistumaan laulukilpailuihin. Loppuhan tässä on hieman... no, ei ehkä mikään onnellinen. Koko näytelmä on sellainen haikea, katkeransuloinen. Ei mitään suoraviivaista komediaa, vaikka paljon hauskoja hetkiä tässä kyllä onkin.
Maarit Pyökäri ohjaa varmaotteisesti Harri Virtasen suomentamaa ja Sofia Aminoffin dramatisoimaa näytelmää. Tämähän perustuu ruotsalaiseen Kay Pollakin menestyselokuvaan (mitä en ole vieläkään nähnyt, ja siihen ilmestyi jo jatko-osakin).
Teppo Järvisen lavastus on aika hauska, sellaisia isoja liikuteltavia elementtejä, jotka kääntyessään ovat vuorotellen kirkon sisäpuolella ja vuorotellen seurakuntasalina missä kuoro treenaa. Ja sitten on piano ja takkamuuri Danielin kotona. Aika simppeliä mutta toimivaa ja tyylikästä. Tykkäsin myös kovasti taustalla olevista talojen silhueteista. Eero Auvisen valot olivat huikean upeat! Jo siitä kun Daniel kävelee lavalle, ja taustoittaa tapahtumia ja elämäänsä, miten kauniisti valot johdattavat kulkureitin. Ja sammuvat sitten lopuksi, kuin jättäen Danielin yksin oman onnensa nojaan pimeään kylään. Ja erityisesti uimakohtauksen valosuunnittelu hivelee silmiäni.
Herkullisinta tässä ovat ne monenkirjavat ihmiset ja heidän monimutkaiset keskinäiset suhteensa. Ärsyttävä (mutta myös hauskoja hetkiä tarjoava) ja toisia pomottava kyläkauppias Arne (mainio Pentti Helin), lukuisiin miessuhteisiin sotkeutunut Lena (aina niin IHANA ja raikas Emmi Kaislakari) joka sitten toki myös ihastuu Danieliin (kukapa nyt ei). Tiukkapipoinen ja ilonpilaaja Siv (miten hienosti Suvi-Sini Peltola tuo esille tämän närkästyksen ja paheksunnan) ja hieman simppeli Tore (Vesa Kietäväinen tekee koskettavan roolin tässä). Myös Arnen kiusaama Holmfrid (Jari Leppänen) on aika vaikuttava tyyppi, varsinkin kun tälle lopulta riittää serkun jatkuva kiusaaminen.
Sitten on ahdasmielinen kirkkoherra Stig (jämäkkä Tommi Raitolehto) joka huomaakin yhtäkkiä kilpailevansa serurakuntalaisten suosiosta Danielin kanssa. Tässä tilanteessa otetaan kovat aseet käyttöön. Ja sitten suhde omaan rakkaaseen vaimoon Ingeriin (Petra Karjalainen) rakoilee ja kaapin päältä alkaa löytyä luurankoja pormolehtien merkeissä... On kiinnostava seurata miten kirkkoherran auktoriteetti ja kylmä asenne murenee kun tarina etenee. Vaimonsa kuin vain haluaisi rakkautta, hellyyttä ja intohimoa. Mutta kun sehän voi olla vaikka syntiä!
Kuorolaisissa laulaa myös upeaääninen Gabriella (aina yhtä hurmaava Eriikka Väliahde) jolla on kännissä ääliömäinen (ja väkivaltainen) mies Conny (Samuli Muje) ja lapset. Topakka Olga (Kristiina Hakovirta) ja reppananoloinen suntio Erik (Jukka Saikkoinen) päätyvät lopulta yhteen.
Mä tykkäsin miten tässä tuotiin koko näytelmän aikana esille Danielin kärsivän sydänongelmista. Milloin hän hengästyy, yskii ja pitelee rintaansa. Ehkä välillä hieman liikaakin alleviivaten, mutta ei sitten näytelmän loppu tule aivan niin yllätyksenä (kuten mulle kävi Valkeakoskella). Niin, ja ne valkoiset vaatteetkin saattavat olla hieman liian osoittelevat lopussa. Pentti Helinin Elvis-imitaatio kuoron juhlissa on kanssa mainio yksittäisenä juttuna. Ja kun Siv raportoi kirkkoherralle "tämä on aivan kuin Sodoma ja Gomorra" :-) Daniel vetää myös UPEAN eropuheen kirkkoherralle, bravo!
Naiskuoro Miskantti oli mukana esityksen teossa ja jotenkin odotin heidän olevan enemmänkin mukana esityksessä. Ehkä heitä olisi voinut käyttää muuallakin kuin loppukohtauksessa (toki muutama kuorolainen oli kyläkuoron nuorisojäseninä), vaikka se hyvin vaikuttava siinä olikin.
Yhteisöllisyys on päivän sana, ja kuorolaulukin tuntuu olevan kovasti voimissaan edelleen myös suomalaisten keskuudessa. Molemmat ovat niitä kantavia teemoja tässäkin.
Valokuvian copyright Kari Sunnari
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti