keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Teatterivuosi 2015 oli kiinnostava!

Vuosi 2015 sisälti paljon hyvää ja kiinnostavaa teatterin saralla, mutta myös muutamia pettymyksiä. Tanssiesityksiä tuli käytyä katsomassa enemmän kuin ennen, mikä on hyvä ja hieno asia. Sillä puolella tuli koettua varmaan ehkä niitä suurimpia elämyksiä! Kaikkineen ennätysvuosi, peräti 176 esitystä! Sisältäen sirkuksen, tanssin, musikaalit ja perinteisen teatterin. Ja oli siinä oopperaakin.

Tällä kertaa päätin laittaa useamman eri top-jotain listauksen, että saan enemmän hienoja esityksiä esille. Kotimaisista näytelmistä top 10 löytyi loppuviimein aika kivuttomasti. 8 esitystä oli sillain heti, ja paria tartti miettiä lisää. Todellisia huippuja ei ollutkaan niin paljoa, mutta sellaisia "tosi hyviä" oli hirmuisesti.

Tanssiesityksien parhaiden valinta olikin sitten astetta haastavampaa, koska NIIN moni teki suuren vaikutuksen. Musikaali/musiikkiteatterijuttuja tuli nähtyä sen verran vähemmän, että niistä päätin tehdä vain top5 porukan.

Halusin tänä vuonna jakaa näytelmät erikseen Suomessa nähtyihin ja ulkomaisiin, koska muutoin olisi voinut käydä niin että suomalaisia olisi mahtunut joukkoon vain pari. Sen verran kovatasoinen vuosi Lontoossa oli taas tänäkin vuonna. Ja juu, SE Hamlet ei todellakaan mahtunut mun vuoden suosikkeihin, vaan oli yksi suurimpia pettymyksiä. Harmi kyllä.

Jos nyt aloitaan vaikka siitä tanssiesitysten listasta. Nämä eivät sitten ole missään järjestyksessä (tai ajallisesti näkemisjärjestyksessäni kyllä), mutta tässä mun henkilökohtaiset suosikit vuodelta 2015, vassokuu:


TANSSILLISET TOP10

The Ballet Boyz: Young Men. Upea 1. maailmansota-teemainen tanssiesitys.
Tanssiteatteri ERI: Zirkkeli. Niin hauska että oksat pois. Uusintaenskari 2016 alussa.
Tero Saarinen Company: Morphed. Ihan huikean hieno. Klassikko.
Tanssiteatteri ERI: Julia & Julia. Shakespearea modernisti, viarailu Kansallisbaletissa.
HKT & Helsinki Dance Company: Keijukaisneuvos Koo. Fantastinen visuaalinen ilotulitus.
WHS & Sungsoo Ahn Pick-up Group: Swan of Tuonela Upea sekoitus musiikkia, tanssia ja sirkusta.
HKT & Helsinki Dance Company: Jeminan monta elämää J. Karttusen viihdyttävä soolonumero.
Royal Ballet'n La Fille Mal Gardee Oli riivatun hauska, ja siinä oli Steven McRae.
Kansallisbaletti: Pähkinänsärkijä Visuaalinen ilotulitus; hirveän upea!
New Adventures: Edward Scissorhands!! Klassikkoleffa balettiversiona.

Kunniamaininta kyllä vielä Royal Ballet'n neljän lyhyen balettikimarailta Viscera, Afternoon of a Faun, Tchaikovsky Pas de Deux ja Carmen. Sekä ROH:in Pähkinänsärkijälle kanssa.



MUSIKAALI/MUSIIKKITEATTERI TOP5

Musikaali/musiikkiteatterijuttujen valinta ei ollut ihan kamalan vaikeaa.

The Book of Mormon oli juurikin niin räävitön ja hauska kuin olin kuvitellutkin.

Kansallisteatterin Slava! jaksoi viihdyttää useammankin katselukerran.

Gypsy (Savoy Theatre) oli Imelda Stauntonin bravuuri (ja tuli jouluna BBC4:ltä!)

Sugar oli tänä syksynä tarjolla sekä Tampereen teatterin että Kotkan kaupunginteatterin versioina, ja molemmista pidin paljon. Kovin erilaiset, mutta molempi parempi.

Alastomat Kundit Lavalla viihdytti kaikessa paljaudessaankin, erittäin paljon.


Pari kunniamainintaa vielä. Pakko mainita yksi suosikkimusikaalini eli Billy Elliotin, mikä Helsingin kaupunginteatterin käsissä taipui hienosti Suomessakin! Ja TTT:n Desireessä oli varmaan paras käännös! Eikä Kansallisoopperan Phantom of the Opera ollut huono sekään.


Ne ulkomaiset suosikit sitten. Mennään näkemisjärjestyksessä näissäkin.


ULKOMAISET TOP10

The Ruling Class. Loistava vanha klassikko uudelleentulkintana. Kaikki toimi, mutta erityisesti James McAvoy ansaitsisi kaikki mahdolliset palkinnot loistavasta pääroolistaan.

Farinelli and the King voisi olla yhtä hyvin tuolla musiikkinäytelmäosastossa. Miljöö, tarina, musiikki ja Mark Rylance. Upea kombo. Ja Sam Wanamaker Playhouse miljöönä...

The Beaux' Stratagem oli hengästyttävän hauska, hilpeä, ja hulvaton!

Oresteia avasi Almeidan kreikkalaistragediat ja siirtyi myöhemmin West Endille. Järisyttävä kokemus.

Bakkhai jatkoi siitä mihin Oresteia jäi. Hyvin erilainen kaikin puolin, mutta mykistävä. Eikä vähiten Ben Whishaw'in takia.

Three Days in the Country oli ihastuttava slaavilaisdraama, jossa oli myös paljon hauskaa.

Ticking oli intensiivinen, iholle tuleva, intiimi ja aika karsean tylykin. Mutta Tom Hughes ja sen poskipäät!

Henry V tekee aina vaikutuksen, ja tämä juhlavuosiversio RSC:ssä Agincourtin taistelun 600-vuotisjuhlapäivänä nähtynä oli ehkä hauskin versio koskaan. Ja koskettava kuin mikä.

Harlequinade on Rattiganin loistava komedia teatteriseurueen arjesta. Kenneth Branagh oli upea.

The Winter's Tale oli myös näyttelijätyön juhlaa, liki samalla porukalla tehty kuin Harlequinadekin. Lisättynä vaan Judi Denchillä. Mahdollisuus kokea myös 12.1.2016 Finnkinolla.


Kunniamainintoja olisi tukku: Potted Sherlock sai vääntelehtimään naurusta, Oppenheimer oli tiukkaa historiaa (ja John Heffernan pääroolissa), Barbicanin To Kill A Mockingbird vakuuttavine lapsinäyttelijöineen aseistariisuva, Hangmen marssitti lavalle upean ensemblen, Mr Foote's Other Leg oli huikean hauska, Chichesterin kaikki kolme Tsehovia (Ivanov, Platonov, The Seagull) olivat loistavat, ja Sam Wanamaker Playhousen Thomas Tallis kaunista musiikkia tulvillaan. Ja Jane Eyre, vaikkakin näin vain leffassa NT Livessä.



KOTIMAISET TOP10

Vuoden eka näytelmä Kansallisteatterin Pohjalla asetti riman korkealle, ja kevyesti heittämällä suosikkien joukkoon. Valtavan upea ensemble, musiikki, kaikki!

Samassa talossa pysytään edelleen, sillä Omapohjan Red oli hieno. Lavalla vain Seppo Pääkkönen ja Olavi Uusivirta, ja jotenkin tämä taiteilija Mark Rothkosta kertova juttu vaan kolahti.

Kotkaan tuli lähdettyä katsomaan mainio Ystävät Hämärän Jälkeen. Pidin kirjasta, alkuperäisestä leffasta ja näytelmästä Lontoossa. Hienoa toteutus.

Lappeenrannassa vieraili Johannes Holopainen Sotilaspoika -monologinsa kanssa, ja jalat läksivät alta. Sen voi nähdä 2016 myös eri puolilla Suomea, mm. Kansallisteatterissa.

Kumpulan metsäteatterin Sibelius, vampyyrinmetsästäjä oli kaikessa absurdiudessaan ihan ehdoton kesäteatterisuosikki.

Tamperelainen teatterikollektiivi Teatteri Lahjattomat esitti mielikuvitusrikkaan musiikkipitoisen Jonkun on oltava Pan. Hauska Peter Pan-mukaelma.

Kansallisteatterin syksyn suursatsaus Nummisuutarit oli mykistävä, ja piti käydä katsomassa uudelleen että oliko se niin mykistävä. Oli se.

Teatteri Siperian Suorittajat osui ja upposi (ai miten niin minusta kertoi?).  Lisäesityksiä alkuvuonna 2016.

Onkohan vähän epäreilua että Kansallisteatterin Tabu pääsee myös suosikkieni joukkoon, mutta se oli vaan niin tajunnan räjäyttävä kokemus. Keväällä 2016 muutama lisäesitys.

Tampereen teatterikesässä oli paljon helmiä, mutta ehkä Uppsalan kaupunginteatterin Vanja-eno oli niistä suurin.


Siinä top10, mutta kunniamainintoja vielä lisäksi muutama:

Sorin Sirkuksen joulushow Las Necalas ja ammattilaisgaala Goes Pro olivat myös kumpikin sirkustaidetta parhaimmillaan. Samoissa tiloissa vedetty Mad in Finland oli myös todella upea retki suomalaisuuden ytimeen. Eikä Hurjaruuthin Talvisirkus Matkalla jäänyt yhtään jälkeen.

Pidin kauheasti myös kokonaisuutena mitä näin Teatteri Jurkassa syksyllä 2016: Ilta Emmin kanssa, Faust ja Das Ria. TTT:n Taivaslaulu väänsi myös sydäntä (sillain hienolla tavalla). Ja Juuso Kekkoselle kanssa, kaikista esityksistään mitä näin vuoden aikana (neljästi).



PETTYMYKSET

Mahtui vuoteen pettymyksiäkin. Jo mainittu Barbicanin suuri ja mahtava (no, ainakin tosi monen mielestä) Hamlet oli itselle iso pettymys. Vaikka näin sen livenä teatterissa kolmasti (mulla oli kyllä alunperin liput viiteen esitykseen, mutta möin sitten ensi-iltalipun rahapulassa, kun ei ollut varaa tehdä vielä yhtä reissua Lontooseen, ja toisen siksi että pääsin katsomaan Bakkhaita toisen kerran), ja vielä NT Livessäkin eli leffateatterissa kerran, niin ei se kolahtanut, ei oikein mitenkään. Ei se nyt ihan totaalinen floppi ollut, mutta... Barbicanissa esitettiin myös keväällä toinenkin juttu mihin olin todella pettynyt; Antigonea ei pelastanut edes ihastuttava Juliette Binoche.

Eli ei ne suurtähdetkään aina onnistu. Yksi ihan kamalimpia kokemuksia oli Amerikasta raahattu produktio The Elephant Man, jonka pääroolissa sössi Bradley Cooper. Vieläkin menee puistatuksia kun vain ajattelenkin sitä.

Jostain syystä Seinäjoen kaupunginteatterin Amadeuskaan ei iskenyt kauheasti. Hämeenlinnan kaupunginteatterin Humiseva Harjukin jäi vaisuksi. KoKo-teatterin Maailma luottaa meihin taisi olla liian korkealentoinen mulle. Kesäteatterikausi oli kaikenkaikkineen aika tylsä.


KRIITIKOT

On aina kivaa jos ja kun kriitikotkin ovat tykänneet samoista esityksistä :-) Brittilehtien teatteri-ihmiset laativat aina loppuvuodesta omista suosikeistaan listauksia.

Guardianin teatterikriitikko Michael Billingtonin listalta löytyy monta omaakin suosikkia. Hänen 10 esityksestään olen nähnyt Hangmenin, Kaikki 3 Chichesterin teatterin Young Chekhov -näytelmää (Platonov, Ivanov, Lokki), Gypsy:n, Oppenheimerin (näin Lontoossa, en RSC:ssä), Man and Supermanin (vain NT Livessä eli leffassa) ja Oresteian. 6/10, ei lainkaan huono (pari niistä mitä en nähnyt oli kylläkin Lontoon ulkopuolella). Kaikki olivat kyllä loistavia, vaikka omien suosikkien listalle pääsikin näistä vain 2.

Guardianin Lyn Gardnerilla on myös kiinnostava listaus; mun näkemiäni ovat Oresteia ja A View From the Bridge (jonka tosin näin jo viime vuonna ennenkuin siirtyi Young Vicistä West Endille). Suurin osa on esitetty muualla kuin Lontoossa.

Whats on Stage -sivuston Matt Trueman listasi suosikkinsa myös. Meillä yhteisiä katselukokemuksia olivat Jane Eyre NT:ssä ja Oresteia. Hälläkin tosi monet suosikeista tulivat Lontoon ulkopuolelta.

Telegraphin Dominic Cavendish mainitsee omalla listallaan monen monta omaakin suosikkiani :-) Vuosikatsauksessaan hän puhuu kyllä myös politiikkaa, eikä vain teatterista.



TILASTOJA

Esityksiä näin 176. Turha kai edes mainita että se oli uusi ennätys. Koitan pyhästi vähentää ensi vuodelle, mutta... Koitan myös lisätä tanssijuttuja ja sirkusta omaan kulttuuriallakkaani.

Vertailukohdaksi näin VAIN 48 elokuvanäytöstä elokuvateatterissa (no, jonkun niistä muutamankin kerran), siis tähän päivään mennessä, vielä olisi kuluvalla viikolla luvassa lisää 2-3 kpl.

Klassisen musiikin konserteissa (lähinnä Tampere Filharmonian, mutta toki muissakin) kävin 24 kertaa. Kevyemmän musiikin keikoilla vain neljästi. Aika surkea määrä se.


LEFFAT TOP10

Laitetaan tähän loppuun myös suosikkileffojen top10 tältä vuodelta, jos ketä kiinnostaa se:

Pride
The Imitation Game
Theory of Everything
Shaun the Sheep
Kingsman
Ex Machina
Miekkailija
Mad Max: The Fury Road
The Lobster
What We Do In The Shadows

Kunniamaininnat: Unbroken, Selma, Cinderella, Ant-Man, The Girl King, Star Wars: The Force Awakens, Mr Holmes, A Little Chaos, Avengers: The Age of Ultron.

Osan näistä näin leffassa jo Lontoossa edellisenä vuonna, mutta ovat nyt tässä listalla. Paitsi Pride oli jo myös viime vuoden listalla, vaikka taisi tulla ensi-iltaan Suomessa vasta alkuvuonna. Osa ei ole tullut Suomessa leffalevitykseen lainkaan.




Ja lopuksi, kyllä tarttee olla aika monesta samaa mieltä eli mitä useimmat (Lontoon) teatterikävijät ajattelivat vuonna 2015.

Ja hei, kyllä noihin esityksiin mihin ei ole vielä linkkejä, semmosia tulee. Joskus.

2 kommenttia:

  1. No huh, kyllä nää sun käyntimäärät on vaan omaa luokkaansa :) Mä en ole vielä ehtinyt omia suosikkejani miettiä, mutta mainitsemistasi Tabua menen katsomaan viikonloppuna ja Faustia ensi viikolla. Alastomat kundit löytynee myös omalta listaltani kunhan sen ehdin tehdä. Slava! meidän piti mennä katsomaan tänään, mutta esitys olikin loppuunmyyty joten ollaankin vain kotona. Elättelen toivoa josko se olisi filmattu ja tulisi joskus vaikka Yleltä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Faust oli kyllä todella todella hyvä. Harmi että top10 on niin rajallinen. Pitäisi varmaan nähdä vähemmän, niin suhteessa useampi esitys mahtuisi suosikkeihin.

      Poista