Sorin Sirkus ei pettänyt tänäkään vuotta, päinvastoin. Oli ehkä yksi parhaita joulushow-esityksiä mitä olen käynyt katsomassa heillä! Tämä oli 8. tai 9. vuosi kun oltiin liki samalla porukalla ihailemassa, äimistelemässä ja viihdyttymässä Nekalassa. Takuuvarmaa viihdettä koko perheelle.
30-vuotisjuhlavuoden kunniaksi sukellettiin Las Vegas-henkisesti kasinomaailmaan, Las Necalas! Kimallusta, välkettä ja kunnon show-meininkiä! Upean mahtava ja energinen livebändi lavan yllä parvella soitti tarttuvia funkrytmejään, ja juontajana siellä yläilmoissa sädehti ja kimalsi sirkustirehtööri Taina Kopra.
Ihanaa että viime vuoden poissaolon jälkeen oli taas livebändi; kyllä se jotenkin on paljon parempi kuin nauhalta tuleva musiikki. Napakkaa ja svengaavaa menoa, ja useakin soittaja oli myös laulutaitoinen. Lisäksi visuaalisestikin orkesteri hiveli silmiä valkoisissa asuissaan ja kimaltavissa kultaliiveissään (ja yhdellä kultabuutsikin!).
Esiintyjistä moni oli tuttu aiemmilta vuosilta. Kaikki olivat taas hienoja, taitavia, näyttäviä ja lahjakkaita. Mutta kuten viime vuonnakin, ehdoton suosikkini oli taas Kalle Pikkuharjun henkeäsalpaavat ja omaa selkärankaa vihlovat akrobatianumerot. Ensin pelipöydällä isoja arpakuutioita ja lättymäisiä pelimerkkejä jalkajongleeraten, ja sitten käsittämätöntä notkeutta osoittaen, kun väänsi itsensä tuhannelle mutkalle notkeusakrobatiassa.
Tässä menossa jää kyllä takavuosien romanialaiset telinevoimistelijat kakkoseksi. Huh, välillä piti melkein laittaa käsi silmien eteen ja kurkistella sormien väleistä kun teki niin pahaa. Mutta silti tosi hienoa katsottavaa! Toivon ja uskon, että Kallelle on maailma avoinna mikäli haluaa sirkustelua jatkaa myös ammattimaisesti sitten joskus (Kalle on siis 15 v).
Nuorallakävely ei myöskään kuulu suosikkeihini, mutta tarttee kyllä tästä antaa aplodit tämänvuotisille "mummoille". Tai ehkä pikemminkin hieman kypsemmille naisille, jotka siellä kepin kanssa menivät. Tulikohan kellekkään muulle mieleen takavuosien Todella upeeta -sarjan Patsy ja Edna näistä drinksuja kippaavista leideistä? Mummot osasivat silmänkääntötaitojakin sen nuorallakävelyn lisäksi.
Diabolo-duo oli taitava, jotenkin mä en vaan käsitä miten ne mokkulat (siis diabolot) pysyy siellä naruissa. Ja vielä niin vauhdikkaassa menossa. Näillä herroilla oli ihanat sinisenturkoosinvihreät asut.
Erikoissuperylistys vuosisadan valoshow'sta Eero Auviselle. Oli niin upeita, niin värit kuin kaikki muukin. Rappusissa väriä vaihtavat lediraidat, taustalla pystyvalopalkit. Ja kaikki heittimet. Huh. Kuvista saa hieman aavistusta miten hienoilta valot näyttivät. Puvut (suunnittelusta vastasi Kitte Klemettilä) olivat myös häikäiseviä tänä vuonna, kuten teemaan sopii.
Tässä oli niiden näyttävien temppujen lisäksi näpsäkkä juonikin. Tai siis, oli kasinomaailmaan sopivasti useakin pieni juoni menossa yhtä aikaa. Oli lemmentarinaa, oli juonittelevia mummoja ja ovelia (tai vähemmän ovelia) rikollisia... Enempää paljastamatta voisin vaan todeta, että mummoenergia ja -neuvokkuus voittaa aina! Ja tämmöinen juonellinen esitys on ainakin minusta viihdyttävämpi kuin sarja irtonaisia temppuja.
En tiedä johtuiko miksauksesta vai mistä, mutta hetkittäin tirehtöörin juonnoista oli vaikea saada selvää, eli esiintyjien taiteilijanimet jäivät hämärän peittoon. Mieleen jäi (tai korviin tarttui) vain Luigi, joka temppuili tikapuiden kanssa. Herra oli muutenkin tosi viihdyttävä, oikeas showmies!
Iso kiitos Taina Kopralle ohjauksesta ja koreografiasta sekä Jouni Kivimäelle sirkusteknisestä suunnittelusta ja toteutuksesta. Kyllä tässä taas pari tuntia kului kuin huomaamatta. Parasta joulunalusviihdettä! Jään odottamaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan sorilaisille (ja meille katsojille).
Kuvat ovat ihan omia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti