Eihän tässä pyörää uudelleen keksitty, mutta todella mukava nähdä että muutamia vuosia jo pyörinyt esitys uudistuu ja muuntuu ajan kanssa, eikä jää junnaamaan paikoilleen. Avioliiton historia Shakespeare-juttuineen oli ainakin uutta, ja roolipelausjutut olivat jääneet. Sitten tässä oli enemmän asiaa Juusoon niin suuren vaikutuksen 12-vuotiaana tehneestä kirjasta. Dramaturgisesti tämä esitys vaan toimii niin hienosti. Yhden miehen kehityskertomus nivottuna isompaan kokonaisuuteen. Paljon isompaan.
Mä vähän kyllä kadehdin niitä ketkä näkevät tämän ekaa kertaa. Muistan miten valtavan vaikutuksen tämä teki silloin omalla ekalla kerrallani. Kun kokoajan vyöry faktaa tiskiin, hauskassa muodossa. Ja kokoajan miehestä löytyi lisää kerroksia, ja lisää, ja lisää. Sitä oli kuin mankelin alle jäänyt. Mutta sillain hyvällä tavalla.
Tällä kertaa Outo Homo englanniksi nimikkeellä Queer Homo. Tätä Juuso on esittänyt ulkomailla, ja hyvin se kääntyy englanniksikin. Pääsääntöisesti kieli sujuu hyvin, muutamia takelteluja oli, mutta niistäkin mentiin yli niin että viuhui. Ja ehkä alussa hieman aavistus alkukankeutta. Ihan täyttä Telakan vintillä ei harmikseni ollut, mutta yleisö tuntui kovasti viihtyvän. Ja mikäs tässä on viihtyessä. Edelleen tämä nauratti ja liikutti, ja toimii niin monella eri tasolla.
Edelleenkin olen sitä mieltä että tämä esitys pitäisi olla pakollinen kaikille aikuisille. Hienosta esityksestä jää itselle niin kiva fiilis pitkäksi aikaa, ja tästä jää lisäksi paljon ajateltavaakin.
Taidankin kaivella Herra Jackin ihmeellinen huone -opuksen kirjahyllystä iltalukemisiksi...
Kuvan copyright: Jalmari Eskelinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti