Osuin katsomaan tuoksutonta näytäntöä - astmaatikko kiittää! Tämmöisiä ehdottomasti lisää!
Jostain syystä en ole Luulosairasta koskaan nähnyt. Hauskahan se oli, kyllä. Näyttelijät tekivät erinomaista työtä, jokaiikka. Jos kohta melkein kaikkia vaivasi sama överiyden leima, eli roolihahmot olivat liian... no, liian yli jotenkin. Jukka-Pekka Palo oli oikein mainio ailahtelevana ja äksyilevänä ukkelina, joka pistää hirveitä summia puoskareiden ja lääkäreiden hoitoihin. Ilman säännöllisiä peräruiskeitahan ("perästä kuuluu") sitä voisi vaikka kuolla! Mutta vähän sellainen kohkaamisen meininki tässäkin on. Ukko on luvannut tyttärensä Angeliquen (Kreeta Salminen) naimisiin (yksi)totisen Tuomas Diafoirukselle (Petri Liski yhdessä hauskimmista rooleistaan ikinä), jonka paras puoli tulevan appiukon kannalta on tämän valmistuminen lääkäriksi! Sulhokandidaatin isäkin (Antti Pääkkönen) on apteekkari. Valitettavasti (siis isän kannalta) tytär on rakastunut toiseen mieheen Cleanteen (Harri Nousiainen).
Asioita mutkistavat Arganin kaamea toinen vaimo Beline (Pirjo Luoma-aho), joka vaan odottaa miehensä kuolemaa - ja rahoja. Naisella on suhde notaari Bonnefoin (myös överinä näyttelevä Juha Varis) kanssa, ja nämä ovat yhdessä juonineet ovelan suunnitelman miten eukko saisi kaikki rahat ja lapset eivät mitään. Perheen sisäkkö Toinette (kaikinpuolin liian överi Minttu Mustakallio) juonii Angeliquen ja Arganin järkevän veljen (Juha Varis) kanssa asiat parhain päin. Tämä vaatii hieman kikkailua ja valekuolemankin, mutta kyllä se kannattaa.
Sisäkön ja isännän välinen sanailu ja jännite on mielenkiintoista ja viihdyttävää. Ja voi että miten loistava tyyppi se isän valitsema sulho on! Lipevä, tosikko ja tollo, ja kauhea pottakampaus ja nököhampaat ja vähä-älyisen virne. Pelkkä ulkomuoto sai hykertelemään naurusta. Ja kun isänsä kuvailee poikaansa, voi jumalavita! "Tuo tajunnan tahmeus".
Osalla hahmoista se överiys toimi paremmin, osalla ei niinkään. Farssimaisia tyyppejä. Kyllähän mä tästä silti pidin, mutta en ihan tiedä mitä sillä ylinäyttelemisellä ja kohkaamisella haluttiin kertoa.
On kyllä hauskoja nämä tuon ajan lääkärien asenteet. Tavallisen kansan parantamisesta ei kannata olla huolissaan, siis jos hoito menee myttyyn. Merkittävät ihmiset vaativat parantumista - mutta he taas tuovat rahaa puoskarin kassaan, joten eihän niitä pidä päästää terveiksi. Tuon ajan lääketiedettä ja lääkäreitä siis pannaan aika halvalla, mutta toki ihan syystäkin. Arganin veli haluaa muuten viedä tämän katsomaan Molieren näytelmää Luulosairas :-) Arganin kommentti veljelleen: "kelpaa sitä lääketiedettä nälviä kun on itse terve kuin pukki".
Yksi hauska kohtaus on tyttären ja tämän rakastetun (joka on "musiikinopettaja") oopperaduetto. Katsojat saavat kuulla myös totuuden sanoja avioliitosta ja syitä niiden solmimiseen. Tytär kun haluaa naida rakkaudesta.
Kunniamaininta upeista aamutakeista pukusuunnittelija Tarja Simoselle. Muutkin vaatteet olivat hienoja, mutta ne aamutakit maalaismaisemineen salpasivat henkeni. Esirippusysteemi oli myös tosi näyttävä. Arto af Hällström vastasi ohjauksesta ja yksinkertaisen kauniista lavastuksesta Kati Lukka.
Kuvien copyright Tuomo Manninen
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti