Tarinan keskiössä on kielitieteilijä ja filosofi Jaakko Juteini. Sananvapaus oli tärkeää Juteinin eläessä (1781-1855) ja sitä se on edelleen, eli aihehan on mitä ajankohtaisin.
Koska esitys alkoi täydessä pimeydessä, niin vanhemmat rouvat vieressäni katsoivat sen tarkoittavan että saa keskustella kun kerran mitään ei näy. Huoh. Aina naristaan miten nuoriso ei osaa käyttäytyä, mutta kyllä joskus vanhemmat rouvatkin osaavat öykkäröidä. Kun ystävällisesti pyysin heitä siirtymään aulan puolelle jatkamaan keskusteluaan sain osakseni vain tylyjä mulkaisuita. Ja ehkä hetkellisesti volyymin laskun. Väliajan jälkeen siirryin muualle istumaan, onneksi tilaa oli.
Mutta koska maailmankaikkeus alkoi pimeydestä, joten siksikö istuimme siellä pitkän tovin? Kuuntelimme esiintyjien lauluja... Sitten puhuttiin pitkään ruotsia, jonka seuraaminen oli tämmöiselle kieliummikolle haasteellista. Oikeastaan koko ensimmäinen osuus oli aika hämärä, ja en päässyt oikein juoneen mukaan. Höpötystä ja musisointia. Porukka esitti Juteinin kirjoja näytelmäversioina.
Väliajan jälkeen ote muuttui kokonaan, ja huomasinkin yhtäkkiä tykkääväni esityksestä. Ihan kuin koko näytelmä olisi vaihdettu kesken kaiken. Meille esitettiin lyhyitä kuvaelmia/sutkautuksia eri sananlaskuista jne mitkä ovat lähtöisin Juteinin kynästä. Kyllä mies oli muutenkin tuottelias! Kymmeniä julkaistuja kirjoja mitä moninaisimmista aiheista. Runoja, proosaa, sananlaskuja, näytelmiä, vitsejä... "Jota enemmän sontaa pöyhitään, sitä enemmän höyryää". Juteini joutui oikeuteenkin, jumalanpilkasta syytettynä, kun hän teoksessaan Anteckningar af Tankar uti Varianta Ämnen kritisoi uskontoa ja yhteiskuntaa. Koko painos takavarikoitiin ja poltettiin. Miesparka joutui itse vielä sytyttämään rovionkin. Syyttäjä toteaa oikeudessa; "puhu äläkä mällistele siinä kuin huuhkain". Repesin nauramaan, vaikka kyseessä oli toki vakava paikka. Mutta Juteini puolustautuu: kaikki maailman uskonnot ovat yhtä totta! Juteini oli aikansa visionääri.
Koko näyttelijänelikko Tanjalotta Räikkä, Antti Laukkarinen, Piia Soikkeli sekä Kaisa Sarkkinen oli lavalla taitava ja myös varsin laulutaitoinen. Laukkarinen varsinkin Juteinin sykkivänä sydämenä oli hyvä. Jokainen saa olla Juteini vuorollaan. Hurme itse ohjasi käsikirjoituksen lisäksi.
Hieman ristiriitaiset mietteet siis. Kokonaisuus jäi kuitenkin plussan puolelle! Ja opin paljon lisää Juteinista, joten siitä myös iso plussa.
Kuvien copyright Kai G. Baer
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti