perjantai 18. joulukuuta 2015

Mestaritontun seikkailut / Tampereen työväen teatteri 17.12.2015

En ole koskaan lukenut Aili Somersalon 1919 ilmestynyttä kirjaa Mestaritontun seikkailut, mihin tämä TTT:n uusi fantasiamusikaali perustuu. Mutta ajatuskin fantasiamusikaalista saa suun virneeseen ja varpaat kippuraan, joten pitäähän se nähdä. Ja kannattaa muuten teidän kaikkin muidenkin (alkuvuoteen 2016 tuli juuri 4 lisäesitystä myyntiin), koska se oli ihana, kaunis, lumoava ja no, aika fantastinen.


Kun samalla lavalla esiintyy satakunta opiskelijaa, niin Tampereen konservatoriosta (tanssijat), Pirkanmaan musiikkiopistosta (sinfoniaorkesteri ja kuoro) ja NÄTY:stä (5 näyttelijäopiskelijaa), ja vielä oman talon väkeäkin, niin onhan se aika upeaa katsottavaa ja kuultavaa. TTT:n suuri näyttämö on onneksi tarpeeksi tilava kaikelle tälle, eikä tee edes tiukkaa. Orkesteri mahtuu majailemaan lavan takaosassa ja varsinainen muu toiminta on sitten siinä edessä. Milloin ei ole vaikka katsomon yläpuolella!

Annukka Pykäläinen on suunnittelut lavastuksessaan mahtavan hienot puitteet kaikelle toiminnalle. On noita Sammaleisen Suosaari, kuuseksi taiottu Aamuruskonmaan kuningas ja kallioluola missä prinsessa Saraste on vankina ja kaikkea muutakin hienoa. Lavan nousevia rakenteita käytetään hienosti hyödyksi kun seikkaillaan Kyöpelinvuorella, ilkeän velho Julma-kumman valtakunnassa. Erityiskiitos hienoille puvuille (Erika Turunen)! Sammaleisen vaihtuvat kalsarit ja ihana vihreä garderoobi häikäisivät. Ja lopussa Aamuruskonmaan kuninkaalla oli upea punainen puku. Tanssijoiden asut, olivat he sitten merenneitoja, hillasuon hedelmiä tai usvaksi taioittuja hovineitoja, kaikki yhtä kauniita. Ja niityn kukat! Ehkä suosikkipukuni oli kuitenkin Mosse Sammakolla :-)


Nätyläiset olivat tosi loistavia lukuisissa rooleissaan. Mikko Kauppila oli hyvin Mick Jaggermainen (kiitos vaan Talle tästä mielikuvasta, josta ei pääse enää eroon!) yli-innokkaana prinssi Yönsilmänä. Siis se tukka ja se sininen puku ja koko habitus! Elina Saarela oli kuin luotu prinsessa Sarasteeksi, ja hieno oli hänen prinsessa Päivikkinsäkin. Atte Antikaisella oli monta roolia, mutta se Aamuruskonmaan kuningas oli hyvin, nooooh, kuninkaallinen. Velho Julma-kumma oli toinen hieno ilmestys mahtavine partoineen ja komeine lauluäänineen. Marketta Tikkanen ja Pihla Pohjolainen olivat simppeli noitakaksikko Pataposki ja Luuta-Lempi, sen lisäksi Mosse Sammakon ja Mustanokan pukujen alta löytyivät nämä taitavat naiset myös. 

 

TTT:n konkari Matti Pussinen-Eloranta oli lavalla melkein koko esityksen ajan, koska Mestaritontun seikkailuistahan tässä oli kyse. Hienosti herra tontun nahkoihin sukeltaa. Erityisesti tontun mietintärituaalit tuntuivat hauskuuttavan varsinkin nuorempia katsojia. Heidi Kiviharju oli aivan loistava noita Sammaleisena, jonka pahuudesta/kiltteydestä ei katsoja voi olla aivan varma, ainakaan aluksi.


Tykkäsin tanssijoista ja heidän koreografioistaan (a'la Hanna Brotherus) kovasti. Lakkoina pyörivät ja kierivät kauniisti, merenneitoina olivat sulavaliikkeisiä, kukkina herkkiä, sumuna pelottaviakin. Ja se lohikäärme ja sen liikkeet!!


Tässä oli käytetty paljon videoprojisointeja ja semmoisia (Sami Rautanevan käsialaa), ja ne sopivat hyvin esitykseen. Kaikkea kun ei voida ihan lavallakaan toteuttaa. Vaikka lentäviä noitia olikin! Valot (Timo Alhanen) ja äänet (Kalle Nytorp) olivat myös isossa ja tärkeässä roolissa. 

Juonihan oli hyvin vahvasti satuperinteisiin luottava vanha kunnon seikkailu hyvine ja pahoine tyyppeineen, prinsessan pelastamista, maagisia esineitä, lumottuja henkilöitä ja kaikkea muuta kiinnostavaa. Elissa Määttänen oli taiten dramatisoinut Somersalon kirjan ja Minna Hokkanen ohjasi koko tämän valtavan projektin kasaan. 


Musiikkinäytelmä kun on kyseessä niin tokihan se musiikki on isossa roolissa. Petri Juutilainen on sen säveltänyt, ja kun iso sinfoniaorkka esittää niin hyvältähän se kuulostaa. Laulujen sanat olivat aika naiiveja, mutta siten toki sopivat kokonaisuuteen.
  

Muutamia suosikkihetkiäni: Juuri sopivan tyhmät ja kääkättävät noidat. Ja se Mestaritontun manaus "voihan jättimuurahaisen karvajalka!" iski suoraan sydämeen. Prinssi Yönsilmä noita Sammaleisen juhannuskoltussa! Lohikäärme ja sen liikkeet. Julma-Kumman parta. Kulku Kyöpelinvuorelle. Julma-Kumman hääateriaruokavadit, varsinkin se yksi ihana missä oli musta lonkeroeliö yksine silmineen. Julma-kumman valtaistuin; kuin suksista rakennettu Game of Thrones -istuin (tähänkö ne pari vuotta sitten kerätyt Pyynikin kesäteatterin ylijäämäsukset käytettiinkin! Itsekin sinne 2 paria lahjoitin, mutta jos Kuumasta Kesästä jäi yli niin ehkä ne kierrätettiin tähän.). Hieno väriä vaihtanut taikahelmi, josta loppuikin hetkellisesti paristot. Yönsilmän ja Sarasteen siirappinen duetto lopussa.


Oli tämä kyllä kokonaisvaltaisesti vallan viihdyttävä esitys, ja nimenomaan koko perheelle. Kiitos koko valtavalle sakille!


Kuvien copyright Kari Sunnari
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti