Aluksi meidän ryhmälle annettiin käyttäytymisohjeita, ja samalla barokkihenkiset tyypit lipuivat naulakon takaseinää pitkin. Kierroksella kannatti pitää silmät auki, ja kuikuilla nurkkiin, sillä ihmeellisiä tyyppejä putkahteli milloin mistäkin. Esitystä ei suositella heikkohermoisille :-)
Alkuvuosien menestyshitti oli Viulunsoittaja katolla, mitä esitettiin 450 kertaa. Myöhempien aikojen suurmenestys on erinomainen Kiviä Taskussa. 48% työntekijöistä on taiteellista henkilökuntaa - yllättävän vähän mielestäni. Mikäköhän luku on muissa teattereissa? HKT on Suomen suurin teatteri kuudella näyttämöllään. Viime vuonna esitettiin 48 eri teosta, ja niistä oli peräti 22 kantaesitystä. Kauhea määrä kyllä.
Suurella näyttämöllä rakennettiin Pepin lavastuksia ja Huvikumpua. Mä en olekaan kai koskaan parvella käynytkään, sieltähän oli upeat näkymät. Tarttenee joskus istua sielläkin. Koko salissa on 949 paikkaa (ja sinne mahtuisi siten koko Eckerön kunta). Barokkimiehet tanssivat lavastusmiesten keskuudessa lavalla. Hyvin sinne sopii kaksi tyylikästä herraa.
Lavastamon/kokoonpanohallin puolella nähtiin sinisiin piikkihousuihin pukeutuneet tyypit notkumassa... (siellä on muuten yksi Suomen suurimpia hissejä, mihin mahtuu 106 henkilöä tai 8000 kiloa). Yksi mielenkiintoinen knoppitieto oli, että jokaisen musikaaliproduktion ensemblen kesken syntyy 3,5 vauvaa (paitsi Wickedissä jopa 7). Jaahas.
Mestarilavastaja Markus Tsokkinen (lavastaa mm. Pepin) tuli meitä vastaan jossain rappusten sokkeloissa, oooh! Puvustamossa vaatetta piisasi. Hyllymetrejä meinaan on... 1120 metriä! Siinä oli eri armeijoiden mantteleitakin hirveät määrät. Kyllä mä hattua nostan henkilökunnalle joka uudistaa ja muodistaa ja kierrättää vaatteita esityksestä toiseen.
Mua on aina kiehtonut teattereissa myös se yleisölle normaalisti näkymätön alue. Miten esitys syntyy,;miten se koostetaan kaikista paloista saumattomaksi. Miten puvustamo, lavastamo, tarpeisto, koreografit ja koko poppoo antaa oman panoksensa. Kulissikierrokset tarjoavat nähtäväksi pienen vilauksen siitä maailmasta.
Valitettavasti retkeemme ei kuulu kiehtovan pommisuojan uumenet, mikä kyllä harmittaa. Kenties sinne ja tunneleihin voisi tehdä oman kierroksensa?? Sen sijaan näimme mm. päättömiä naisia ja tässä vaiheessa muutenkin homma alkoi käydä veriseksi. Eksyimme harhailemaan loputtomilla käytävillä pimeydessä ja uloslöytäminen olikin täpärällä. Onneksi meille ei käynyt kuten sille onnettomalle saksalaisryhmälle muinoin...
Kiitos erinomaiselle oppaalle HDC:n Johanna Elovaaralle (ja puvusta vielä lisäpisteet).
Tätäkin voi suositella lämpimästi kaikille, varsinkin keitä kiinnostaa kulissientakainen teatteri. Esiintyjät toivat oman lisäsäväyksen kierrokselle. Varsinkin se yksi komerossa verisen lihakirveen kanssa laulanut...
Kuvien copyright ??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti