Vuoden 2014 teatterikatsaus

Koska kaikki muutkin (Talle ja Revstan nyt ainakin, joista varsinkin viimeksimainitulla on monta samaa suosikkia!), niin pitäähän se itsekin koittaa joku yhteenveto viime vuodesta tehdä. Edellisen vuoden koosteen voi muistin virkistykseksi lukaista vaikka uudelleen.

Ensinnäkin, näin 153 näytelmää. Listassa on mukana myös sirkukset, tanssiesitykset, arkistoissa katsotut näytelmätallenteet ja leffateatterissa nähdyt esitykset. Ja Monty Pythonin paluushow Lontoossa. Mutta sitten taas Kate Bushin konserttia ei ole listattu mukaan, vaikka se voitti Evening Standard Theatre Awardinkin! Oopperaakin on mukana (mutta en ole varma onko kaikki esitykset).

Näistä oli 56 Lontoossa (edellisenä vuonnahan oli muutama myös muualla Briteissä, niinkuin tulee olemaan tänäkin vuonna). Nämä esitykset tulivat nähdyksi seitsemän eri reissun aikana. Kiireisin oli lokakuun reissu; 13 näytelmää puolessatoista viikossa. Siihen päälle elokuvat, taidenäyttelyt ja muut kulttuuririennot, niin uskotte että oli kiireiset 1,5 viikkoa (ja olin vielä kipeänäkin reissun ajan) :-)

Tänä vuonna tuli nähtyä tolkuttoman hyviä näytelmiä - ja paljon. Siitä on vaikea poimia rusinoita pullasta, mutta koitetaan!

Mentäskö aikajärjestyksessä? Mennään vaan!

Tammikuussa oli monta hienoa, hienoa esitystä. Yksi suosikkini oli The Pass Royal Courtin vintillä. Uusi ja tuore näytelmä intiimissä tilassa, hienot esiintyjät ja toimiva teksti ajankohtaisesta aiheesta. Kyllä! Mulla on muuten varmaan tuosta 2013 katsauksesta unohtunut kokonaan huikean upea versio Tsaikovskin Joutsenlammesta, mutta laitetaan se nyt tähän, koska näin sen tammikuussa uudelleen. Eli Sadler's Wellsissä nähty Matthew Bournen Swan Lake oli vuoden paras tanssiteos.

Hiljaisemman helmikuun kohokohta oli ilman muuta Kansallisteatterin Lauantai. Tasapainoinen kokonaisuus missä toimi kaikki.

Maaliskuussa oli taas paljon kaikkea. Epätodennäköisen aiheen musikaali Urinetown oli hykerryttävä, Donmarin Versailles kaunis/surullinen, Almeidasta Trafalgar Studiosiin siirtynyt Ghosts oli varmaan ihan vuoden top10-listalla. Lesley Manville ja Jack Lowden olivat mykistäviä. Hampsteadissa meni Good People, ja siinä taas Imelda Staunton teki lähtemättömän vaikutuksen. Maaliskuu oli kyllä hyvä kuukausi, sillä siihen mahtui myös huikean hieno NT Live tallenne leffateatterissa eli War Horse.

Huhtikuussa saattoi kerrata hieman aiempien vuosien hienoja esityksiä, nimittäin TTT:llä Ihmisellinen Mies ja Yksiöön En Äitee Ota uusiksi. Hienoja olivat tänäkin vuonna! Ja toki myös uudelleen nähdyt Juuso Kekkosen Outo Homo ja Pilkkaa Jumalaa.

Jos huhtikuussa ei ollut oikein mitään SUPERhienoa uutta, niin toukokuussa taas oli! Ensin hieman ristiriitainen Andrew Scottin tähdittämä Birdland (kahdesti), ja sitten pankin räjäytti ihan superhieno A View From The Bridge Young Vicissä. Mark Strong pääroolissa oli niin vereslihalla ja iholle tuleva. Se (sekä näytelmä että Mark Strong) on muuten mahdollista nähdä tänä keväänä uudelleen, kun siirtyy West Endille. Myös Almeidan King Charles III oli erinomainen. Koitan saada näistä postaukset valmiiksi asap.

Kotimaassa säväytti Hamlet Globen vierailuesityksenä Turun ÅST:ssä, ja taas kerran nähty NT Live The Curious Incident of the Dog in the Night-Time (joka on aina vaan ihan paras). Toukokuu oli aktiivinen 15 näytelmän kuukausi muutenkin.

Kesällä hieman hiljeni, mutta kesäkuun kohokohta oli varmaankin Above The Stagin Sandel. Ja Kuusankoskelle asti piti mennä katsomaan English National Operan oopperaesitystä Benvenuto Cellini, mutta oli se sen väärtti! Ja vaikkei varsinaisesti ollut teatteriesitys kumpikaan, niin Ben Whishaw on aina mukava nähdä lavalla, vaikka vain lausumassa Raamatun säkeitä.

Heinäkuussakin oli teatteria - kunhan kerkeisin niistäkin kirjoittamaan! Shakespeare In Love toimi elokuvanakin, mutta kenties jopa vielä paremmin teatterin lavalla! Monty Pythonin paluu/jäähyväisspektaakkeli Lontoossa oli kyllä hieno (ja myöhemmin leffassakin taltioituna).

Onneksi elokuussa palattiin ruotuun, mutta lähinnä lontoolaisten esitysten ansiosta. No, Suomessa en nähnytkään kuin Ryhmiksen Liisa Ihmemaassa (joka oli kyllä tosi hieno, varsinkin visuaalisesti). Lontoossa oli hyvä elokuu: hieno The Crucible, kaikin puolin kiva My Night With Reg, henkeäsalpaavan hieno Medea (jossa varsinkin Helen McCrory mykisti pääroolissaan) ja sokerina pohjalla kaksi erinomaisen upeaa historiallista näytelmää eli Wolf Hall & Bring Up The Bodies.

Syyskuussa määrällisesti aika monta (13 esitystä) ja laadullisesti myös huipputasoa: ensinnäkin TTT:n Yöllisen Koiran Merkillinen Tapaus, joka oli eittämättä yksi vuoden parhaita kotimaisia. Sitten kaksi helmeä lisää TTT:llä eli Vielä Ehtii ja Rakkauslaulu. Kansallisteatterin Vanja-Eno oli myös yksi parhaita kotimaisia tänä vuonna; taas kerran Eero Aho häikäisi. Saman talon Palsa oli myös kaikessa erikoisuudessaan hieno. Medea oli upea myös toisella kerralla NT Livessä.

Lokakuu oli vuoden aktiivisin kuukausi 19 esityksellään, ja näistä suurin osa (13) oli Lontoossa. Hyvä kuukausi myös tämä. Parhaimpana esille nousee kolme uutta NT:ssä nähtyä näytelmää eli The James Plays. Tykkäsin jokaisesta osasta! Lisäksi niistä löytyi hienoja, mulle uusia näyttelijöitä tukku, joidenka uria tulen seuraamaan. Kuten nimistä saattaa päätellä, ne kertovat Skotlannin kolmesta Jaakko-kuninkaasta 1300-1400 -luvuilla. James I: The Key Will Keep the Lock (pääosassa upea James McArdle), James II: Day of the Innocents (kuninkaan roolissa Andrew Rothney, ja Mark Rowley tämän lapsuudenystävänä) ja James III: The True Mirror (Jamie Sives kuninkaana, Daniel Cahill tämän poikana ja tanskalainen Sophie Gråbol kuningattarena). Vieläkin ihan fiiliksissä näistä kaikista kolmesta - ja kyllä, ylistävät blogikirjoitukset ovat tuloillaan!

Lokakuussa näin myös Hampsteadissa mainion Seminarin (jonka pääroolissa Roger Allam veti pisteet kotiin). Ja NT Livessä esitys minkä heinäkuussa vaihdoin Donmarin näytelmään. Eli Skylight toimi onneksi valkokankaallakin hienosti, erityisesti Bill Nighyn ansiosta.

Marraskuu oli sitten vuoden toiseksi aktiivisin kuukausi (18), ja joukossa ei ollut edes yhtään ulkomaan esitystä! Teatteri Toivon Ender's Game oli mykistävä spektaakkeli - eli tykkäsin kuin hullu puurosta! Musiikkiteatterin helmi oli Kapsäkin Terveisiä Kalevalasta, menkää katsomaan jos kohdalle sattuu! Hieman omaksi yllätyksekseni pidin kauhean paljon Tampereen Teatterin hupailusta nimeltä Älä Pukeudu Päivälliselle, vaikkei farssi olekaan mun suosikkijuttuja. Kaksi hieman erilaista teatteriesitystä eli Teatteri Siperian Koneet! Tampereen Nousu ja Uho sekä TT:llä vieraillut Dark Side of the Mime olivat kumpikin kovin taidokkaita juttuja, joita menisin katsomaan uudelleenkin hetimmiten. Marraskuulle mahtui vielä muutama kovan luokan uusintakin: Kansiksen Vanja-Eno ja TTT:n Vielä Ehtii. Ja ei Ryhmiksen Supernaiivi ollut kovin huono sekään. Hyvä kuukausi!

Joulukuullekin sain mahtumaan kymmenen esitystä. Aika tanssipainotteista on mun suosikit näemmä. Ensin NT Liven John, mikä oli huikean erilainen fyysisen teatterin manifesti. Pidin myös Tanssiteatteri MD:n Hyppy -esityksestä ja Bolshoin Nutcrackerista (valkokankaan kautta). Vuoden viimeinen esitys oli Helsingin Kaupunginteatterin musikaali Tarzan, jota kohtaan ei ollut mitään odotuksia, mutta se osoittautuikin oikein mainioksi.

Teekkarispeksit viihdyttävät aina, tänä vuonna niitä oli 2 eli maaliskuussa Dance Macabre ja nyt joulukuussa Ruutia ja Ristipistoja.

Jos nyt ihan ehdottomasti, veitsi kurkulla, on pakko parhaista parhaat valita, niin tässä tulee (katsomisjärjestyksessä):

Swan Lake
Lauantai
Ghosts
Good People
War Horse
A View From The Bridge
Sandel
Medea
Wolf Hall
Bring Up The Bodies
Yöllisen Koiran Merkillinen Tapaus
Vielä Ehtii
Vanja-Eno (Kansallisteatteri)
Palsa
The James Plays (kaikki 3)
Seminar
Ender's Game
Dark Side of the Mime
John


Ja jos näistäkin on pakko vielä tiivistää vain muutamiin (onneksi ei ole):

Swan Lake
Lauantai
Ghosts
A View From The Bridge
Medea
Wolf Hall
Bring Up The Bodies
Yöllinen Koira
Vanja-Eno
The James Plays
Ender's Game
Dark Side of the Mime


Enempää ei pysty eikä kykene tiivistämään.


Jos jotain sellasia vähemmän hyviä esityksiä tarttee mainita niin ensimmäiseksi tulee mieleen Tampereen Teatterin Jatkuvaa Kasvua. Ei vaan ymmärtänyt, eikä kolahtanut. Yksi mistä lähdin ihan oikeasti pois väliajalla oli Hammersmith Lyricissä nähty Secret Theatre-esitys. Ihan kamala. Samppalinnan kesäteatterin Matti & Teppo musikaalin olisin voinut jättää katsomatta. Vuoden huonoimman Vanja-Enon titteli menee St James Theatren versiolle. Iso pettymys oli myös TT:n Villikalkkuna.

Sellaisiakin oli mitä kohtaan oli Paljon Odotuksia, mutta sitten jostain syystä hieman lässähtivät tai eivät ainakaan kaikilta osin täyttäneet niitä omia odotuksiani. Q-teatterin Kaspar Hauser oli yksi niistä, National Theatren King Lear toinen. Ehkä Helsingin Kaupunginteatterin Verkossa saattaisi olla myös näitä. Ja ehdotomasti Trafalgar Studiosin Richard III (vaikka pääroolissa oli Martin Freeman). KUT:n Ulvova Mylläri kuuluu tähän ehdottomasti myös. KOM-Teatterin Vallankumous. Siis hyviä näytelmiä periaatteessa, mutta mun etukäteismielikuvat eivät kohdanneet. Syystä tai toisesta. Eikä aina edes tiedä miksi.



Ps. Ne mistä ei ole vielä linkkiä, niin kyllä sellainen kohta/jossain vaiheessa ilmestyy, kun saan tämän ajantasalle! Antakaa pari tuntia lisäaikaa vuorokauteen!

Ps2. Vuoden suosikkileffat on paljon helpompi listata (katsomisjärjestyksessä):

Only Lovers Left Alive
Grand Budapest Hotel
X-Men Days of the Future Past
Snowpiercer
Guardians of the Galaxy
Lilting
Pride
'71
Penguins of the Madagascar

(ja kunniamaininta: Nebraska, Locke, Jimmy's Hall, Begin Again, Land of Storms, Aikuisten Poika, Nightcrawler).

Sitäpaitsi leffassa kerkesin käydä vain 75 kertaa (ja osan näin toki useamman kerran), niin niistä on helpompi valita. Ja sitten oli näitä mitkä ilmestyivät muualla maailmassa viime vuonna, mutta tulevat Suomeen vasta 2015, ja olisivat todennäköisesti olleet listallani (Theory of Everything, Paddington, Imitation Game).