Olin klo 11 esityksessä, ja viimeinen esitys tällä erää oli samana iltana. Mutta juttelin herrojen kanssa stage doorilla ja seuraavaksi menevät takaisin jenkkeihin vetämään Potted Potteria ja sen jälkeen toivovat brittikiertuetta Potted Sherlockille. En voisi lämpimämmin enää mitään suositella. Tätä esitettiin jo viime syksynä Edinburghin festareilla ja elin toivossa että tulevat myös Lontooseen.
Se että tietää ja tuntee SH-tarinoiden peruskuviot auttaa kyllä, ja saa nauramaan jutuille enemmän. Mutta uskon että vaikka olisi nähnyt vaan telkkarisarjan tai leffaa, niin jutut naurattavat silti.
Daniel Clarkson ja veljensä Tom Clarkson vastasivat käsikirjoituksesta ja Danin lisäksi lavalla nähtiin Potted Potter -kumppani Jefferson Turner sekä "kolmas pyörä" Lizzie Wort. Roolit vaihtuivat hyvinkin vauhdikkaasti, mutta lavalla piipahti Sherlock Holmesin ja John Watsonin lisäksi Mary Morstan, Mrs Hudson, Moriarty, Batman, tukku Holmesin asiakkaita, Irene Adler jne. Välillä roolienn vaihtumistahti oli niin nopea ettei perässä meinannut pysyä.
Gerry Raffertyn Baker Street soitettuna lasten lelusaksofonilla ei varmaan avautunut kun tietyn ikäisille aikuiskatsojille. Heittoja tulee myös James Bondin suuntaan ("My name is Holmes, Sherlock Holmes" ja tyyppi haluaa martininsa "shaken not stirred") ja Batman piipahtaa myös lavalla. Jossain vaiheessa vedetään vitsiä myös Alan Titchmarshista (joka esiintyy kertojana Vaudevillessä normaalisti esitettävässä Wind in the Willows -näytelmässä).
Esitys sisältää paljon tilannekomiikkaa ja saneleikkejä ja hahmojen sekoittumista. Yleisöstä haetaan jossain vaiheessa krapulainen Claire, ja tämä seisoo nolona sitten lavalla. Mutta aika hyväntahtoisesti tämä otetaan mukaan show'hun hetkeksi. Kolmantena Danin ja Jeffin lisäksi lavalla on siis Lizzie, joka vetää naisrooleja, mutta on myös Holmes hetkittäin, ja Watsonkin. Lizzie laulaa muutaman tapauksen läpi. Toisiin käytetään enemmän aikaa, toiset jutut vedetään läpi nopeammin. Välillä Dan tulee sisään ovesta mehiläiseksi pukeutuneena :-O Ja jossain vaiheessa Holmes lausuu myös: "Frankly my Watson, I don't give a damn".
Yksi hauskimpia (vieläkin hauskempi siis kun kaikki muu hauskuus) on Danin esittämä Moriarty nukketeatterijuttu, tai sellaisena ihmenukkesysteeminä. Ja aina kun sanotaan Moriartyn nimi, herra ilmestyy näyttämölle. Myös silloin kun sanotaan esim. "would you like to have more tea". Tai kun pohditaan olisiko toinen taiteellisempi kuin toinen (more arty).
Mukaan sotketaan myös Shakespearea (Shylock Venetsian Kauppiaasta). Sitten mukana on myös käärme (nimeltä Nigel) tarinassa The Speckled Band, ja siihen saadaan ympättyä muutama oiva käärmeisiin liittyvä sanaleikki: "Oh, you stupid as... p" ja "Doctor here is hissssssstory". Käärme ilmestyy vihellyksestä milloin mistäkin.
Joku heitto siitäkin, että jos Sherlock Holmesilla ja Game of Thronesin Tyrion Lannister saisivat lapsen se olisi Game of Holmes :-) Myös Smaug mainitaan jossain kohtaa. Niin ja Dan julistaa: "I'm here for a visual stimulation for the ladies. And for that guy" ja osoittaa jotakuta miestä eturivissä (joka on paikalla perheensä kanssa). Ai niin, Darth Vaderkin nähdään, ja valomiekkataistelu. Ja Ghostbusters. Meno käy yhä villimmäksi mitä vähemmän aikaa on jäljellä. Dan muuten esittää Irene Adleria pukeutuneena beigenväriseen ihonmyötäiseen haalariin, jossa on ommeltuna muutama lehti. Dan vetäytyy myös mind palaceen (ja ajatuksenaan on: "I wonder if I can sound like a seal").
Ai juu, siinä vaiheessa kun siirrytään Dartmoorin nummille Baskervillen koiran pariin, niin Lizzie vetää lelupianolla Kate Bushin Wuthering Heights :-) Samalla Dan ja Jeff vetävät pieniä hevosvaunuja poikki lavan = nummen.
Väliajan jälkeen palaamme Dartmooriin (pienen Moriartyn mariachi-laulu/tanssiperformanssin jälkeen). Watson on nukkumassa ja sitten alkaa tolkuton vitsailu miten Jeff on sängynkastelija. Joissain kohdissa on vaikea tietää kuuluukoo tolkuton herjanheitto ja nauruun purskahtamiset esitykseen vai ovatko vaan improvisointia. Ja koska Jeff on niin paljon pienempi, siitäkin saadaan vitsiä: "Sherlock Gnomes. It's funny because he's so small and lives by a pond". Loppua kohti saadaan mukaan myös Harry Potter-vitsiä (Voldemortin nimeä ei saa lausua, niinkuin ei Moriartynkään). Arpovat roolejaan, ja laulavat osan tarinoista. Disneyn Frozen-elokuvastakin lainataan (mutta sitä en ole nähnyt, niin ne jutut menivät hieman ohi). Lopuksi vedetään viimeiset 21 kertomusta yhdessä laulussa. Tahti on hengästyttävä.
Esitys on siis aivan loistava eli jos osuu kohdalle, niin kannattaa mennä katsomaan.
Stage doorilla on lisäkseni tasan se yksi eturivin perhe, joiden poika otti mullekin sitten kuvia. Herrat olivat supermukavia ja rupateltiin aika tovi. Sitten lähtivät lounastamaan ja minä kiiruhdin seuraavaan teatteriin.
Kuvat kaikki omia, paitsi esityskuvan copyright Richard Davenport.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti