Diivat / Viialan teatteri 25.1.2015

Vielä ehtii, eli viimeiset esitykset ovat ensi pe ja la, ja muutamia lippuja saattaa olla vielä jäljellä. Suosittelen oikein lämpimästi tätä Viialan teatterin hersyvänhauskaa Diivat-komediaa. Toimi siis nopsaan ja hankkiudu paikan päälle.

Joku juttu siinä on miksi vuodesta ja esityksestä toiseen ihmisiä jaksaa naurattaa, kun miehet pukeutuvat lavalla naisten vaatteisiin. Tämäkään ei ole poikkeus. Miksi sitten ei ole läheskään yhtä hauskaa kun naiset pukeutuvat miesten vaatteisiin? Nähtiin tässä esityksessä sitäkin. Mene ja tiedä, ehkä vaatisi syvällisempää pohdintaa.

Kaksi epäonnista ja hieman luuserinoloista Shakespeare-näyttelijää kuulee sattumalta mahdollisuudesta tienata rahaa. Jos tämä nyt sitten vaatiikin naiseksi pukeutumista, niin kyllä taitavat näyttelijät nyt semmoisesta selviävät. Vai selviävätkö? Tästä huijauksesta seuraa vauhdikas, viihdyttävä ja kaikissa kommelluksissaan hyvin shakespearemäinen parituntinen näiden rakastettavien lurjusten parissa.

Diivat (Leading Ladies) on Ken Ludwigin käsialaa ja suomennoksesta vastasi Reita Lounatvuori. Jostain syystä mä en ole sitä koskaan ennen nähnyt, vaikka meni muutama vuosi sitten Tampereen Komediateatterissa ja siitä pari vuotta taaksepäin Helsingin kaupunginteatterissakin. Hyvä että nyt tuli lähdettyä. Päärooleissa Jukka Peräkivi (Leo) ja Paul Brown (Jack) ovat aivan älyttömän taitavia ja mahtavan hauskoja. Niin miehinä kuin sitten naistenkin hepenissä.

Kaikki muutkin ovat hulvattoman hyviä. Tanja Raitio oli kuplivan iloinen Meg, ja Laura Mäenpää sopivan bimbo Audreynä. Miljonäärirouvana Hanna Koppanen tekee niin hauskan roolin, että pelkän vilauksen näkeminen riittää naurattamaan. Kuivakkana ja omaa etuaan ajavana pappina Raimo Nurminen on loistava, hyvin jukkaleistimäinen. Janne Petäjä hieman epäpätevän oloisena lääkärinä ja Petja Kopperoinen tämän urvelona poikana ovat myös oikein hyviä.

Vaikea keksiä mitään negatiivista sanottavaa tästä. Paljon kommelluksia, tilannekomiikkaa, läheltä piti -tilanteita ja sitä nokkelaa sanailua. Vaatteiden vaihdot sujuvat nopeasti, mikä on aika oleellista varsinkin sen jälkeen kun Leo ja Jack ilmestyvät takaisin vuorottelemaan esittämiensä naisten kanssa.

"Teen myös kauneusleikkauksia".
"Minun kauneudestani ei ole enää varaa leikata"

Näytelmät missä Shakespearella on joku osa ovat aina likellä mun sydäntä. Tässä on käytetty Cajanderin suomennoksia, sekä myös Meren Hamlet -käännöstä. Bardi on läsnä monella eri tavalla, sitaateissa ja porukka valmistelee lopuksi esittämään myös Loppiaisaattoa.

Tämä oli eka vierailuni Viialan teatteriin, vaikka luulin siellä ennen käyneeni (mutta se olikin naapurikunnassa eli Toijalassa). Teatterin tilat ovat vanhassa nahkatehtaassa ja oikein kotoisa tila onkin. Palvelu oli jo sähköpostitse lippuja varatessani nopeaa ja ystävällistä, ja sama homma jatkui paikan päällä. Suurkiitokset Mantelan Artolle, joka kaiken muun (ohjaus, lavastus, valosuunnittelu ja valokuvat) ohella hoiti vielä asiakaspalveluakin niin hyvin!

Vaikka tämä on harrastajateatterin esitys, niin mistään muusta sitä ei juuri huomaa kun edullisista lippujen hinnoista. Puvustukset on vimpan päälle ja kaikki muukin hyvin ammattimaisen oloista.

Bravo Viialan teatteri!


Kuvien copyright Arto Mantela.