Thalian Hedelmät teatterin kulisseissa 13.2.2016

Vietimme muutaman teatteri/kulttuuribloggaajakollegan kanssa aivan mainion iltapäivän & illan viime lauantaina Kansallisteatterilla! Ensin siinä naapuritalossa nepalilaisten herkkujen parissa (harmi kun itse tulin 1-vuotispäiviltä ja olin juuri syönyt kakkua ja muita herkkuja navan täydeltä ja jaksoin vain salaatin) ja siitä sitten teatterille siirtyen.

Kyllä muuten meteliä tulee kun 5 ihmistä pääsee keskustelemaan teatterista! Hauskaa oli. Naapuripöydän rouvat olivat juuri olleet katsomassa Mahdolliset Maailmat läpimenossa, ja osallistuivat mukaan jutusteluun.

Ruokailun jälkeen siirryimme naapuritaloon eli Kansallisteatterin puolelle, missä oppaamme Pirjo Virtanen odottelikin, valmiina kertomaan kaikkea kivaa talon historiasta ja muusta. Reilu tunti oli aivan liian lyhyt aika eikä me keretty saada kuin pintaraapaisu! Pirjolla on hyvä perspektiivi oppaan hommiin, koska hän on tullut taloon jo 1989.

Kuulimme tarinoita muutamista taideteoksista (mutta niistä sitten enemmän kun käyn 14.3. Taidekierrolla). Juho Rissasen helkajuhlatematiikkaa heijasteleva Ritvalan Helkajuhlat on 5-osainen fresko sisääntuloaulassa (ns. freskoaulassa) johon on maalattu mukaan aikansa teatterin johtokunnan jäseniä ja muita merkkihenkkilöitä. Yläaulan taideaarteista Edelfeltin maalaama Ida Aalbergin muotokuva (Hedda Gablerin roolissa) on varmaan yksi arvokkaimmista. Toisen parven aulassa on myös upeat lyijylasi-ikkunat, joista keskimmäisen lahjoitti Ylioppilaskunnan Laulajat aikoinaan.

Minusta on hienoa että viime remontin yhteydessä monta asiaa palautettiin 1900-luvun alun asuunsa. Tammiset koristeet, puulattiat, kasettikatto. Yleensäkin yleisötilat ja katsomot. Hienoa että vintillä on säilytetty tavaroita kaikki vuosikymmenet. Upeat aulan jugend-valaisimetkin löytyivät sieltä ja ovat nyt takaisin aulan katossa. Portaiden tammiparketit ovat alkuperäiset, mujtta eivät taida kestää enää yhtään hiomiskertaa. Käpy- ja voikukkakuviot rappusten puukaiteissa ovat tosi kauniita edelleenkin.

Remontin yhteydessä myös kaikki piuhat ja muut on piilotettu jonnekin näkymättömiin. Istuessamme kakkosparvella kuulimme erinomaisesti puheen näyttämöltä ja se herätti keskustelua mikrofoneista ja äänentoistosta. Frankenstein oli kuulemma viimeisin esitys missä käytettiin vain lavamikkejä. Mutta kun käytännössä miltei kaikissa esityksissä on muutakin ääntä kuin puhetta niin äänentoisto on välttämätöntä.

Näyttämöllä valmistauduttiin jo illan Töppöhörö-esitykseen ja Töppiksen lavasteissa me sitten poseerattiin. Kerrankos sitä nyt pääsee Suomen legendaarisimmalla lavalla pyörähtämään.

Katossa oleva Yrjö Ollilan upea valtava Thalian Peili -teos jakautuu kahteen osaan, onnellisempaan ja traagisempaan. Ja legendaarinen Elli Tompurikin on siihen ikuistettu, kuten niin moni muukin aikansa näyttelijä, ja näin ollen Ellistä jäi pysyvä muisto Kansallisteatteriin vaikka tämä ovet paukkuen talosta aikanaan lähtikin.

  

Päänäyttämön näyttämötekniikka uusittiin myös remontin yhteydessä, ja lavasteiden ylänostimet ovat nyt tietokoneohjattuja. Pienellä näyttämöllä lavasteita siirrellään edelleen käsipelillä.

Kävelemme myös residenssitaiteilija Kristian Smedsin työhuoneen ohi (sieltä on varmaan hieno näköala rautatieasemalle). Suuren näyttämön jälkeen käymme myös Willensaunassa. Entinen Teatterigrilli muutettiin intiimiksi näyttämöksi 1976, kun Tampereen Työväen Teatteria luotsannut Kai Savola halusi TTT:n Kellariteatterin tapaisen näyttämön Helsinkiinkin.

Saimme kiertää niin puvustamon kuin lavastamonkin. Kaikki tarvittavat lavasteet tehdään teatterilla paikan päälle, paitsi hitsaushommat Tattarisuolla olevassa pajassa. Lisäksi Klaukkalassa on varastotilaa missä säilytetään huonekaluja ja muuta rekvisiittaa. Mahdollisimman paljon lavasteita ja muita pyritään toki kierrättämään.

  

Kenkävarasto saa monet meistä hullaantumaan. Puvustamossa on tyylillisesti tunnistettavissa tulevan Hirttäjien vaatteita (60-luvun epookkia). Enää ei näyttelijöiden tarvitse onneksi itse hankkia esiintymisasujaan, vaan talo hankkii, pesee ja huolehtii vaatteista.

Aivan loistava kierros, vaikka meillä olikin niin vähän aikaa. Minusta on ihanaa kierrellä teatterin takatiloissa ja muualla mihin ei yleensä yleisö pääse. Kiitos kaikille kollegoille mainiosta päivästä! Ilta jatkui vielä Töppöhörön esityksellä.

Kannattaa ehdottomasti käydä lukaisemassa mitä muu porukka kirjoitti päivästämme, mukana valokuvia ja muuta! Isa-Maria (Pilkkuun Asti -blogi), Talle (Teatterikärpäsen puraisuja -blogi), Simo (Lukupino -blogi), Laura (One Night in Theatre -blogi), Linnea (Kujerruksia -blogi) ja  Maiju (Nuotin Vierestä -blogi).

Ja mikä ihmeen Thalian Hedelmät? Noh, jonkunlaineu epävirallinen nimitys, kun Soldiers of Thalia -nimi on hieman epäilyttävä (ja ei meidän keksimä), ja tämä nimike tuli kierroksellamme esille. Ja hei, jos annamme hedelmä/marja/vihannes-palkintoja esityksille tähtien sijaan, niin Thalian Hedelmät sopii paremmin kuin hyvin nimeksi teatteri/kulttuuribloggaajajoukollemme.


Kuvat ovat omia, paitsi alimman otti Pirjo Virtanen ja ainakin Isa ja Talle ottivat noita missä itse olen.

Syrjähyppy / Helsingin kaupunginteatteri 29.1.2015

Minulle luvattiin erilainen kulissikierros, ja se lupaus piti! Helsingin kaupunginteatteri ja Helsinki Dance Companyn kimpassa toteuttama Syrjähyppy oli aivan mahtava elämys. Paljon nippelitietoa teatterin historiasta ja nykypäivästä yhdistettynä siihen, että näki lavastamot, näyttämöt, puvustamot jne.

Aluksi meidän ryhmälle annettiin käyttäytymisohjeita, ja samalla barokkihenkiset tyypit lipuivat naulakon takaseinää pitkin. Kierroksella kannatti pitää silmät auki, ja kuikuilla nurkkiin, sillä ihmeellisiä tyyppejä putkahteli milloin mistäkin. Esitystä ei suositella heikkohermoisille :-)

Alkuvuosien menestyshitti oli Viulunsoittaja katolla, mitä esitettiin 450 kertaa. Myöhempien aikojen suurmenestys on erinomainen Kiviä Taskussa. 48% työntekijöistä on taiteellista henkilökuntaa - yllättävän vähän mielestäni. Mikäköhän luku on muissa teattereissa? HKT on Suomen suurin teatteri kuudella näyttämöllään. Viime vuonna esitettiin 48 eri teosta, ja niistä oli peräti 22 kantaesitystä. Kauhea määrä kyllä.

Suurella näyttämöllä rakennettiin Pepin lavastuksia ja Huvikumpua. Mä en olekaan kai koskaan parvella käynytkään, sieltähän oli upeat näkymät. Tarttenee joskus istua sielläkin. Koko salissa on 949 paikkaa (ja sinne mahtuisi siten koko Eckerön kunta). Barokkimiehet tanssivat lavastusmiesten keskuudessa lavalla. Hyvin sinne sopii kaksi tyylikästä herraa.

Lavastamon/kokoonpanohallin puolella nähtiin sinisiin piikkihousuihin pukeutuneet tyypit notkumassa... (siellä on muuten yksi Suomen suurimpia hissejä, mihin mahtuu 106 henkilöä tai 8000 kiloa). Yksi mielenkiintoinen knoppitieto oli, että jokaisen musikaaliproduktion ensemblen kesken syntyy 3,5 vauvaa (paitsi Wickedissä jopa 7). Jaahas.

Mestarilavastaja Markus Tsokkinen (lavastaa mm. Pepin) tuli meitä vastaan jossain rappusten sokkeloissa, oooh! Puvustamossa vaatetta piisasi. Hyllymetrejä meinaan on... 1120 metriä! Siinä oli eri armeijoiden mantteleitakin hirveät määrät. Kyllä mä hattua nostan henkilökunnalle joka uudistaa ja muodistaa ja kierrättää vaatteita esityksestä toiseen.

Mua on aina kiehtonut teattereissa myös se yleisölle normaalisti näkymätön alue. Miten esitys syntyy,;miten se koostetaan kaikista paloista saumattomaksi. Miten puvustamo, lavastamo, tarpeisto, koreografit ja koko poppoo antaa oman panoksensa. Kulissikierrokset tarjoavat nähtäväksi pienen vilauksen siitä maailmasta.

Valitettavasti retkeemme ei kuulu kiehtovan pommisuojan uumenet, mikä kyllä harmittaa. Kenties sinne ja tunneleihin voisi tehdä oman kierroksensa?? Sen sijaan näimme mm. päättömiä naisia ja tässä vaiheessa muutenkin homma alkoi käydä veriseksi. Eksyimme harhailemaan loputtomilla käytävillä pimeydessä ja uloslöytäminen olikin täpärällä. Onneksi meille ei käynyt kuten sille onnettomalle saksalaisryhmälle muinoin...

Kiitos erinomaiselle oppaalle HDC:n Johanna Elovaaralle (ja puvusta vielä lisäpisteet).

Tätäkin voi suositella lämpimästi kaikille, varsinkin keitä kiinnostaa kulissientakainen teatteri. Esiintyjät toivat oman lisäsäväyksen kierrokselle. Varsinkin se yksi komerossa verisen lihakirveen kanssa laulanut...


Kuvien copyright ??

Opastettu kierros / Barbican 16.1.2014

Opastettu kierros / RSC 1.11.2013

Kävin muuten samana päivänä opastetulla kierroksella teatterissa. Se oli oikein hyvä, niinkun tommoset nyt aina onkin. Oppaana oli itsekin näyttelijänä toimiva David (jonka sukunimen raapustin johonkin paperinpalaselle, kerron sen kun löydän paperin jostain).

Kierros oli reilun tunnin, ja oikein antoisa. Ehkä kuitenkin paras kohta oli heti siinä alussa kun oltiin lähdetty kävelemään ja oltiin ala-aulassa, niin sellainen pipopäinen hiippari meni hisseille ja meidän opas puhui sille (ja opasti hissin käytössä, että henkilöstökortilla pääsee kulkemaan sillä). Mä kyllä heti bongasin yhden irlantilaisen tytön kanssa (juteltiin myöhemmin kierroksella ja illalla stage doorilla lisää) kuka se oli, nimittäin David Tennant. Pakitettiin vielä monta metriä, että päästiin kurkkaamaan hissiin. Muu ryhmästä ei huomannu koko tapahtumaa :-) Opas sitten niitä kyllä valisti asiasta myöhemmin. Tennant oli tunkenu tosiaan pitkät hiuslisäkkeensä pipon alle.

RSC toisesta suunnasta (Swan Theatre toi etumainen osa)

Opastettu kierros oli hyvä, käytiin pukuhuonekäytävillä (RSC:ssä ei ole kellään omia pukuhuoneita, vaan kaikki jakavat ne - paitsi nyt näemmä Tennantilla oli omansa, koska sillä oli sihteeri tms mukana). Käytiin myös Swan Theatren puolella, mikä oli hieno!! Uskomaton akustiikka myös. Kaiken muun RSC tekee itse paitsi veren, se ostetaan alihankkijalta (ja maistuu kuulemma hyvältä!). Aiemmin käyttivät oikeeta sianverta, ja kukakohan näyttelijä se nyt oli ollut (Derek Jacobi tai joku vastaava) joka oli jossain produktiossa ollu melkein pahoinvoiva, kun veri oli ollut pilaantunutta.

Kierroksen jälkeen jäin teatterille notkumaan. Siellä oli vanhojen produktioiden pukunäyttely, jossa oli hienoja vaatteita esillä. Mm. kaksi eri David Tennantin pukua RSC:n näytelmistä vuosien varrelta. Toinen on As You Like It -asu vuodelta 1996, missä David oli Touchstone (yläkuva). Toinen legendaarisesta Hamletista 2008, missä herra oli pääroolissa (alakuva).

 Opastetut kierrokset on kyllä erinomainen tapa tutustua teatteriin, tai mihinkä tahansa (kulttuuri)laitokseen.

Opastettu kierros NT:ssä 8.3.2012

Mulla alkoi puoli kuusi opastettu kierros kulissien taakse ja Stephen läksi töihin. Joskus viikkoa aiemmin olin buukannut itelleni NT:n kierroksen ja se oli tunnin ja vartin mittainen. Oikein kiinnostava vilkaisu sekä Olivier että Lyttelton näyttämöihin. Cottesloe (missä mm. Curious Incident ja The Effect meni) on nyt lopullisesti suljettu ja avataan joskus kokonaan uudistettuna ja uudella nimelläkin. 

Siinä teatterin pihalla on nyt sitten tilapäinen punainen puukuutio The Shed silläaikaa kun uutta kolmatta pikkuestradia rakennetaan. Samaan syssyyn tekniselle henkilökunnalle tulee lisää tilaa. Opastuksen vetäjä oli hyvä, ja seurattiin Olivierissä This House-näytelmän äänentoistolaitteiden testausta, ja oli siellä jo joku näyttelijä lavalla avaamassa ääntään ja kierimässä lattialla.

Opastettua kierrosta voi lämpimästi suositella, ja tarjolla on eri kierroksia mm. puvustamoon ja tekniikkaankin. Tämä oli enempi sellainen yleiskierros. Mua on aina kiinnostanut erilaisissa paikoissa mitä kulissien takana tapahtuu. Kierroksen rakenne vaihtelee aina hieman sen mukaan mitä näyttämöillä on menossa ja minne kaikkialle pääsee kurkistamaan. Liput (£8,50) kannattaa varata etukäteen. Lisäinfoa teatterin sivuilta.

Ostin myös sekä This Housen että People-näytelmistä käsiohjelmatkin, kun meinaan mennä kummankin katsomaan Hesaan keväämmällä kun ovat NTLive ohjelmistossa. Kierroksen jälkeen sitten juoksujalkaa Thamesin yli ja Piccadillylle Harold Pinter teatteriin, kun oli treffit Marien kanssa.