Otellopeli / Ahaa Teatteri 9.4.2014

Marika Vapaavuori on kirjoittanut (tai modernisoinut) ja ohjannut Otellopelin, eli nykyhetkeen päivitetyn version Shakespearen Othellosta. Tamperelainen lasten- ja nuortenteatteri Ahaa on esittänyt tätä nyt keväällä niin kouluissa kiertäen kuin omissa tiloissaankin Hatanpään Valtatiellä.

Miksipä sitten katsomaan nuorille suunnattua teatteria? Vastaukseksi riittänee yksi sana: Shakespeare. Lisäksi Othello on yksi mun suosikkinäytelmiä Bardilta, jotta senkin puoleen.

Aivan erinomainen versio tämä. Kaikki mahdolliset pölyt oli pyyhitty pois. Mutta se perustarina on toki punaisena lankana. Otello (erinomainen Jukka Väinölä) on kendomestari, mustalaispoika, joka matkaa lajin MM-kisoihin jonnekin missä palmut heiluvat. Salasuhde Desdeen (minne se mona jäi nimestä?) ei ole enää salainen edes tytön isälle (joka on ex-urheiluministeri ja kendoliiton pj) koskapa Facebookiin on päivitetty muuttunut parisuhteen status. Mutta ei se mitään, koska isäkin hyväksyy Otellon, tämän etnisestä taustasta huolimatta. Otello ja Desde ovat rakastuneita!

Mutta kaiken takana on juonitteleva Jago (luihu Pekka Hänninen), joka on mustasukkainen ja kateellinen ja paha kaikinpuolin. Jagoa harmittaa kun kauniista pojasta Mikke Cassiosta tuleekin Otellon varamies, koska Jagon olkapää ei kestä enää matseja. Jago photoshoppailee, juonittelee, valehtelee. Oikealle ja vasemmalle. Otello tietenkin uskoo kaveriaan. Jago myös lainaa kaveriltaan Rodrigolta rahaa ja käyttää tätä muutenkin hyväkseen. Ja koska Jago on Shakespearen yksi parhaimpia roistotyyppejä, niin juonittelut onnistuvat. Katkeraan ja veriseen loppuun asti.

Hyvin simppeli lavastus, puvustus suoraan goottikuvastosta (nam nam) ja kendoasut vaikuttavat. Tiina Hauta-aho vastaa lavastuksesta ja Jonna Lindström pukusuunnittelusta, kampauksista ja maskeista. Taistelukoreografioita (Oula Kitin käsialaa) on kiva katsella. Tässä käytettiin tosi hyvin videotekniikkaa myös, ja sillä saatiin muitakin ihmisiä mukaan näytelmään. Tässä oli myös kiva musiikki (kiitos Hannu Hauta-ahon), ja näyttelijät lauloivatkin pari biisiä.

Neljän näyttelijän voimin saadaan hyvin koko traaginen tarina kerrottua. Suvi Leppäsen Desde ja Ilona Chevakovan Emilia ovat vahvatahtoisia naisia, mutta rakastuneita kumppaneihinsa. Jagon juonimiset menevät kaiken ohi, rakkaudenkin. Jukka Väinölä on ihan erinomainen Otello, mies joka luottaa liikaa. Se suuri muutos minkä mies käy läpi näytelmän kuluessa; ihan mestarillisesti esitetty. Myös Pekka Hännisen Jago on ihan hirveän loistava.

Tarinassa on paljon opettavia kohtia nykynuorisolle, ja teemat ovat hyvin relevantteja tänä päivänäkin. Jokainen voi kysyä itseltään levitänkö minä pahoja puheita.

Ai niin, sen kuuluisan nenäliinan tilalla on nyt huivi, mikä sopii hyvin mustalais-Otellolle.


Esityskuvien copyright Jari Kivelä.

Evening Standard Theatre Awards gaala

Pidettiin sitten sunnuntaina Savoy hotellissa, ja aika "ennakkosuosikit" voittivat pystejä!

Illan juontaja Damien Lewis (jolla on hieno Movember-viiksistö)
sekä ihastuttava vaimonsa Helen McCrory

Helen Mirren vei kotiinsa parhaan naisnäyttelijän patsaan (joka oli ihan ansaittua, koska kuningattaren rooli The Audience:ssa OLI ihan loistava). Sen sijaan hienoinen yllätys oli parhaan miesnäyttelijäpalkinnon jakaminen kahden miehen kesken! Eli raati päätyi samaan ratkaisuun kuin kaksi vuotta sitten. Silloin sentään Cumberbatch ja Miller saivat sen samasta roolista (näytelmänä Frankenstein), mutta nyt meni vain samalle näytelmälle. Eli ylihyvä NT:n Othello ja sen kaksi nokkamiestä: Adrian Lester nimiroolissa ja Rory Kinnear Jagona. Hienoa!!

Lester, Mirren ja Kinnear palkintoineen

Chimerica oli paras näytelmä ja Merrily We Roll Along paras musikaali. Molemmat haluaisin nähdä. Richard Eyre oli paras ohjaaja, ja bob Crowley sai parhaan lavastus-pystin (useastakin näytelmästä). Lisäksi palkittiin Dame Maggie Smith erikoispalkinnolla.

Palkintoja jakamassa olivat mm. Jude Law ja Tom Hiddleston; heitä olisin toki katsellut mielelläni enemmän... Ja Hayley Atwellin puku oli ihana! Hayley jakoi parhaan miesnäyttelijän palkinnon, ja Jude Law naisnäyttelijän.

Hayley Atwellin puku, joka oli selästä vielä avonaisempi.

Kaikki tulokset sekä muutamia kuvia Evening Standardin sivuilla. Ja hei, myös muutaman minuutin videokooste illasta!

Othello / NT Live 7.10.2013

Hah, jossei muusta syystä tule käytyä katsomassa, niin pitää tukea Finnkinoa siitä ilosta että näyttää näitä NT Live esityksiä, myös Tampereella. Onneksi tuo ei suinkaan ole ainoa syy, vaan näytelmä on vaan niin hyvä, että kannattaa nähdä myös uudelleen. Kävin huhtikuussa katsomassa ihan paikan päällä, mutta NT Live on aina hieman eri asia, koska kuvakulmat ja lähikuvat ja muu...

Meitä oli Eevan ja Pekan lisäksi myös Mari, joka oli tullut Jyväskylästä asti. Ennen esitystä syömässä Nanda Devissä, että jaksettiin katsoa sitten Jagon juonimisia :-)

Oli se kyllä vietävän hyvä taaskin. Kun näkee kaiken lähikuvina ja eri suunnista. Rory Kinnear jaksoi mykistää edelleen hienovaraisen juonittelevana Jagona. Adrian Lester on myös toki erinomainen Othello-rukkana joka on liian hyväuskoinen omaksi parhaakseen... Mitäs tuosta nyt muuta. Salissa oli ihan mukavasti ihmisiä, mutta toki lisääkin olisi mahtunut.

Ja kuten NT Live esityksissä pruukaa, nytkin näimme ekstramateriaalia. Sota-asiantuntijana näytelmässä ollut mies jutusti ja kaikkea muuta...

Tässä myös traileri.

Othello kritiikkejä

Arvostelut on olleet aika ylistäviä, eikä ihmekään...

Erityisesti Rory Kinnear saa ylistystä! Vai mitä sanotte tästä TimeOutin kritiikistä:

...but balding, babyfaced Rory Kinnear is apparently too normal-looking for the stardom that his talents surely deserve. Which is alright by me: every time he appears on stage is a bonus, and the NT’s much anticipated ‘Othello’ is no exception.

But it is Kinnear as Othello’s nemesis Iago who steals the show in Hytner’s modern dress military production, where most of the action takes place in the middle of the night, under disorientating arc lights or inside the sterile pre-fab army command buildings of Vicki Mortimer’s set.

 

"Mitä, minäkö?" ihmettelee Jago

Iago is often regarded as Shakespeare’s greatest villain, a trusted subordinate of Othello’s who wrecks his general’s life and marriage because he's been passed over for promotion. Usually he’s portrayed as unhinged; but Kinnear presents a far more unnerving interpretation.

His Iago is a blokey everyman whose demolition of his boss’s psyche via a drip feed of lies and innuendo seems to be more a response to the exaggerated tensions and chronic boredom of life in the field than any real psychosis. He is, in a very real sense, a workplace bully. The most chilling thing about his wisecracking, estuary-accented villain is how ordinary he is: at the play’s climax, there is a terrifying look of incomprehension on Kinnear’s face, as if he cannot fathom the devastation he has wrought, or what he got out of it.


Ja kyllä the Guardian kehui kanssa:

It has happened before, with Ian McKellen and Antony Sher: once you place Iago in a sharply defined military context you make him the play's pivot. And Rory Kinnear here gives a stunning study of a sociopath whose destructive tendencies have hitherto been held in check only by soldierly discipline.

It's a performance full of revealing moments: the sudden false smile Kinnear flashes at a colleague to check his inner rage, and the spontaneous flush of anger when Cassio patronisingly says to Desdemona: "You may relish him more in the soldier than in the scholar". But Kinnear gives us more than the outwardly blunt, inwardly resentful NCO: this Iago burns with a contempt for the human race and for the beauty in other men's lives, which he knows he can never possess.

Othello / National Theatre 20.4.2013

Lauantaina oli aikaa kahdelle näytelmälle. Ensin Curious Incident, josta jo kirjoitinkin, ja sitten illalla Othello NT:llä.

Päivän lopuksi sitten NT:n Olivier-näyttämölle. Se on kyllä mahtava, en ole koskaan näytelmää siellä nähnyt (kaikki on olleet joko Cottesloessa tai Lytteltonissa). Kokonaan amfiteatterin muotoinen, eli puolikaari. Oltiin parvella kolmannessa rivissä melko keskellä ja oli tosi hyvät paikat. Kiikareilla sai sitten lähivilkaisujakin.

Tämä oli ehkä n. 4. preview (press night on ensi tiistaina), ja pituuttakin kiitettävät 3 h 20 minuuttia. Eli aika pitkä rupeama. Kyseessä siis Shakespearen Othello, yksi mun suosikkinäytelmä. Kaikki esitykset taitaa olla aika loppuunmyytyjä, mutta loppukesän liput tulivat myyntiin kai nyt viikolla ja niitä saattaa olla vielä tarjolla. Kannattaa ehdottomasti nähdä. Ja jos Finnkino on niin suopea, että jatkaa NT Live esityksiä, niin syyskuussa sitten Suomessakin.

Adrian Lester oli tosi hyvä Otellona, mutta kyllä tämä oli Rory Kinnearin show. Jago on aina ollut musta kiinnostavampi hahmo, miten se juonittelee ja on kiero kuin korkkiruuvi. Ja aika eleettömällä tavalla Kinnear sen tuo esille. Muut esiintyjät eivät jääneet mieleen mitenkään kovin hyvin.

Tapahtumat oli sijoitettu Kyprokselle hyvin moderniin aikaan, ja lavastus, puvustus yms henki tätä nykyaikaa. Puhe sen sijaan oli ehtaa Shakespearea. Yleisökin tuntui tykkäävän kovasti. Lavastus betonielementteineen ja liikuteltavine kontteineen oli kyllä näyttävä.

Koska oltiin niin kamalan ylhäällä, ja koska ihmisten purkautuminen kesti ikuisuuden, niin herra Kinnear oli jo stage doorilla kun mentiin sinne. Onneksi siinä oli joku sen ryhmä tuttuja joiden kanssa puhui ettei ollut onnistunut karkaamaan. Niiden kanssa juttua riittikin varmaan parikymmentä minuuttia. Paikalla ei muita ollutkaan kun 2 näitä "semiammattilaista" nimmarimetsästäjää, jotka saivat sit lopulta nimmarit Skyfall-kuviin yms ja minä. Herra oli kiireisen oloinen, mutta selkeesti silti ilahtunut lahjasta (lakkalikööriä ja suklaata) ja raapusti nimmarinsa käsiohjelmaan. Mutta ei mitään rupatteluja tai suurempia poseerauksia kuvissa. Pikaisesti vaan pari kuvaa ja menoksi. Oli hieman vaivautuneen oloinen kun joutui kuvaan :-)

Sitten käveltiin Hungerford bridgeä ja joen rantaa Embankmentin asemalle ja siitä kämpille. Piti tietty West Kensingtonin asemalta ottaa bussi 28 että päästiin perille. Pienen iltapalan jälkeen nukkumaan.

Othello tulee pian

Maltan tuskin odottaa! Tänään tiistaina ensimmäinen preview, loppuunmyyty tietenkin. Lauantaina sitten...

Tässä vielä harjoituksissa naurattaa!

Vajaa viikko sitten Guardianissa oli herrojen Adrian Lester (Otello) ja Rory Kinnear (Jago) haastattelu...

Manchester/Macbeth liput ja muuta lippuasiaa

Manchester Festivalin liput yleisöille tuli myyntiin viime perjantaina, ja Macbeth möi kaikki esitykset loppuun vajaassa 10 minuutissa. Kerrankin onnisti, eli onnistuin nappaamaan 2 lippua sinne sitten!! Ou jee, supertyytyväinen! Tämä on siis heinäkuussa ja alustavan matkasuunnitelman tein jo, mutta lentoja tai mitään en ole varannut. Odotellaan että tulisi ensin rahaa jostain :-) Noi liput nyt oli vaan hankittava heti. Pirun kalliitakin olivat, ja ei mitään tietoa millaset paikat on. Kun ei esityspaikkaakaan ole kerrottu. Ihan sama.

Mä koitan siihen heinäkuiselle Macbeth-matkalle ympätä myös 2 näytelmää Lontoossa, sen jo aiemmin mainitun Cripple of Inishmaanin lisäksi Noel Cowardin näytelmän Private Lives (Toby Stephens ja Anna Chancellor) Gielgud Theatressa.

Torstaina tulee sitten NT:n Othello-liput myyntiin. Tänään alkoi Priority-jäsenten lipunmyynti, ja näinköhän meille Advance-jäsenille jää mitään? Puhumattakaan normaaleista lipunostajista. Hyvin ne tuntui menevän kaupaksi, ja kauheat ruuhkat oli sekä puhelinpalvelussa, nettisivuilla kuin paikan päälläkin.

Rory Kinnear Jagona ja Adrian Lester Otellona.

Ensi viikolla 11.2. tulee vielä myyntiin Royal Shakespeare Companyn Richard II, ja päätin että loka-marraskuun vaihteessa vois tehdä sellaisen pitkän viikonlopun reissun, olla pari yötä Stratford-Upon-Avonissa, ja käydä katsomassa tuon. Se siirtyy sitten Lontooseen kyllä joulukuussa, mutta... Tästä mä siis 23.1. kirjoitinkin jo. Voi vinde, mä en ees tiedä mitä näistä mä odotan eniten!!

Macbeth ja Othello!

Vihdoin ja viimein Manchester Festival julkaisi Macbethin esityspäivämäärät. Hieman tylsästi loppuu jo 20.7., kun mä olin toivonut että olisi jatkunut vielä viikon siitä. Kun mun pitäisi olla Lontoossa sitten 20.7. lauantaina (Sherlock Holmes piknikillä) ja olin aatellut siitä mennä Manchesteriin ja siitä sitten jatkaa matkaa Glasgow'hin Marin luokse. Nyt tartteneekin sitten mennä eka katsomaan Macbeth (junalla), vissiin sitten 18.7., ja sitten olla Lontoossa muutama päivä (The Cripple of Inishmaan perjantaina ja piknikki lauantaina) ja sitten lentää EasyJetillä Glasgow'hin vajaaksi viikoksi.

Mun kaveri Mari menee siis tutkijavaihtoon Glasgow'hin nyt helmikuun lopulla puoleksi vuodeksi ja olen suunnitellut menoa kyläilemään sitten, kun kerran majoitus on ilmainen ja Glasgow'ssa en ole käynytkään koskaan.

Tänään myös National Theatre julkaisi ensimmäisen kuvan huhtikuussa ensi-iltaan tulevasta Othellosta, huh! Esityspäivämäärät kerrotaan torstaina ja liput tulee myyntiin kanta-asiakkaille 7.2.

Rory Kinnear ja Adrian Lester päärooleissa

Othello lyhennettynä