Juuso Kekkonen: Profetia / Korjaamo 1.3.2019

Juuso is back! Ihan parasta! Tällä kertaa Juuso Kekkonen esittää Profetia-nimikkeellä yhdistetyn tiedeshow'n ja stand-up -keikan. Ei kai tämmöistä ole kukaan Suomessa ennen tehnyt. Noh, Juuso on pioneeri muutenkin. Juuson pioneeriteos Outo Homo on tullut nähtyä pari kertaa suomeksi, kerran englanniksi ja kerran lyhyempänä koululaisversiona. Sen voi muuten katsastaa ilmaiseksi YouTubestakin! Ehdottomasti suosittelen!

Mutta mitäs kivaa meille tarjoiltiin tällä kertaa? Tiedettä, jee! Tiedettä, kyllä, ja paljon muuta. Kekkosen tausta Tiedekeskus Heurekassa pääsee vihdoin esille ihan show'n oleellisena osana. Esityksessä nähdään muutamia fysiikan lakeja demonstroivia juttuja (älä yritä näitä kotona) ja sitten vähän enemmän tuleen liittyviä. Kaikki temput eivät mene ns. putkeen, mutta yhtäkaikki viihdyttävät. Turva-asiat on kyllä mietitty hyvin. Kyllä nämä muutaman pienen ooooh-huokaisun kirvoittavat omiltakin huulilta, ja myös monta muistoa kemian labratunneilta yliopistolta :-)

Pienemmät katsojat voisivat olla vielä enemmän haltioissaan, mutta show on tarkoitettu aikuisille. Ei niinkään temppujen, vaan sen stand-up osuuden takia. Meinaan se on Juuso-show'ta parhaimmillaan. Paljon asiaa ilmastonmuutoksesta ja maailmanlopusta ja kulttijohtajista. Kaikkea muuta kevyttä ja pientä. Kyllä niistäkin huumoria saa kun esiintyjänä on Juuso. Omaan sanavalmiiseen ja letkeään tapaansa aiheesta rönsytään ties vaikka minne sivupoluille. Jotenkin aina palataan takaisin siihen kertomuksen punaiseen lankaan. Mutta ihan oikeasti, kyllä tässä sellainen vakava pohjavire on. Mutta Juuso ei olisi Juuso ellei hän saisi tähänkin aiheeseen huumorinäkökulmaa. Kaikkeen tähän yleismaailmalliseen ja yhteiskunnalliseen liitetään näpsäkästi myös Juuson omakohtaisia asioita. Vasektomian hankkimisprosessi on sekä hauskaa että hipoo hieman haluanko edes tietää -osastoa. Mutta tätä vartenhan me täällä olemme. Juuso muuten suosittelee vasektomiaa kaikille keille se on fysiologisesti mahdollista.

Jos esityksen tunnuksessakin on jo kimaltava yksisarvinen kyrpä otsassa, niin eihän se voi olla huono mitenkään. Juuso on pukeutuneena mahtipontiseen ja upeaan viittaan purjehtiessaan sisään. Kunnon kulttijohtajameininkiä heti alusta asti! Mikrofoniin lisätty basso/kaiku se vasta kulttijohtajakamaa onkin! Ohjaaja Nina Rinkinen on tehnyt hyvää työtä koostaessaan kaikenlaisia elementtejä toimivaksi kokonaisuudeksi. Tiedehommelit on mukava lisuke normaaliin Juuso-show'hun. On muuten sinällään kivaa, että temppuja ei selitetä lainkaan, ne vaan tapahtuvat. Ei niin kuin show'ta ehkä tehtäisiin lapsikatsojille, että selostetaan kokoajan mitä setä nyt tekee...

Yleisö nauraa kippurassa kun Juuso kertoilee omaan rentoon tyyliinsä tulevaisuudestaan kulttijohtajana, jota suojelee pyöreän pöydän tuttiritarijoukkio. Välillä kyytiä saa Isaac Newton ja sitten taas saamme kertomuksia (muista) kuuluisista kulttijohtajista. Kapitalismi saa ansaittua kritiikkiä kyllä joka välissä. Lainaan kahdenkympin setelini esitykseen, ja saan sen jopa takaisin (märkänä ja pahalta haisevana mutta silti!). Konmarituskin saa kyytiä, hyvä hyvä.

Esityksen lopuksi on keskustelutuokio. Normaalisti vieraana on ollut joku asiantuntija tms, mutta nyt saamme tyytyä pelkkään Juusoon. Tai pelkkään ja pelkkään, sillä osaan kysymyksiin hän vastaa omana itsenään, ja osaan kulttijohtajana. Mielenkiintoista... Ja ihan kiinnostavia kysymyksiä ja keskustelua saammekin.

Parin tunnin esitys (sis. keskusteluosio) on mahdollista nähdä Helsingin Korjaamossa vielä muutaman kerran, ja jatkossa varmaan toivon mukaan muuallakin. Vahva suositus mikäli hyvin tehty stand-up uppoaa - ja nyt siis kivoilla pienillä tempuilla höystettynä. Kiitos ihana Juuso!


Kuvien copyright Anniina Joensalo.
Näin esityksen ilmaisela pressilipulla.

Queer Homo / Teatteri Telakka 10.12.2015

Olisihan se helppoa toimivan esityksen kanssa veivata sitä samaa vuodesta toiseen. Mutta mitä tekee Juuso Kekkonen? Muokkaa, tiivistää ja ajantasaistaa. Lisää uutta. Silti kesto on edelleen se kolme tuntia ja rapiat. Ei tunnu mitenkään liian pitkältä; ei sitä ajan kulumista edes huomaa. Vaikka sinällään esitys ei pidä sisällään mitään maatamullistavaa uutta, tämmöiselle uudelleenkatsojalle. Siis sellaista odottavaa fiilistä "mitä seuraavaksi tapahtuu". Jos nyt Juusolla joku kilo tullut painoa lisää tai uusi tatuointi :-)

Eihän tässä pyörää uudelleen keksitty, mutta todella mukava nähdä että muutamia vuosia jo pyörinyt esitys uudistuu ja muuntuu ajan kanssa, eikä jää junnaamaan paikoilleen. Avioliiton historia Shakespeare-juttuineen oli ainakin uutta, ja roolipelausjutut olivat jääneet. Sitten tässä oli enemmän asiaa Juusoon niin suuren vaikutuksen 12-vuotiaana tehneestä kirjasta. Dramaturgisesti tämä esitys vaan toimii niin hienosti. Yhden miehen kehityskertomus nivottuna isompaan kokonaisuuteen. Paljon isompaan.

Mä vähän kyllä kadehdin niitä ketkä näkevät tämän ekaa kertaa. Muistan miten valtavan vaikutuksen tämä teki silloin omalla ekalla kerrallani. Kun kokoajan vyöry faktaa tiskiin, hauskassa muodossa. Ja kokoajan miehestä löytyi lisää kerroksia, ja lisää, ja lisää. Sitä oli kuin mankelin alle jäänyt. Mutta sillain hyvällä tavalla.

Tällä kertaa Outo Homo englanniksi nimikkeellä Queer Homo. Tätä Juuso on esittänyt ulkomailla, ja hyvin se kääntyy englanniksikin. Pääsääntöisesti kieli sujuu hyvin, muutamia takelteluja oli, mutta niistäkin mentiin yli niin että viuhui. Ja ehkä alussa hieman aavistus alkukankeutta. Ihan täyttä Telakan vintillä ei harmikseni ollut, mutta yleisö tuntui kovasti viihtyvän. Ja mikäs tässä on viihtyessä. Edelleen tämä nauratti ja liikutti, ja toimii niin monella eri tasolla.

Edelleenkin olen sitä mieltä että tämä esitys pitäisi olla pakollinen kaikille aikuisille. Hienosta esityksestä jää itselle niin kiva fiilis pitkäksi aikaa, ja tästä jää lisäksi paljon ajateltavaakin.


Taidankin kaivella Herra Jackin ihmeellinen huone -opuksen kirjahyllystä iltalukemisiksi...


Kuvan copyright: Jalmari Eskelinen

Outo Homo menee kouluun / Werstas 29.8.2015

On aina ilo ja kunnia nähdä Juuso Kekkonen lavalla. Tämä viehätys ei ole poistunut lukuisten kertojenkaan jälkeen. Olen jo pitkään halunnut nähdä miten se koululaisille suunnattu Outo Homo esitys on erilainen siitä normaalista kolmetuntisesta show'sta. Mitä on karsittu pois, mitä jätetty. Vihdoin pari viikkoa sitten siihen tarjoutui tilaisuus, kun Werstaalla pidettiin työväenkirjallisuuden päivä ja Outo Homo menee kouluun oli osana sitä. Ja vieläpä ilmainen! Sali nyt ei ollut ihan täynnä, mutta varsin runsasta keskustelua sekin porukka sai lopuksi aikaan.

Juuso puhui itsetyydytyksestä, neitsyydestä ja sen historiasta, sukupuolisuudesta (se 5-osainen himmelisysteemi), selittää huoneessa oleville miehille millainen oikeasti on immenkalvo. Kuullaan poliittisia vitsejä, jotka sopivat oikein hyvin kun ollaan työväenkirjallisuuden päivillä. Miten persujen, kristillisten ja keskustalaisten maailmankuva järkkyy, jos ei ole tuttuja mies/nainen lokeroita minne tunkea ihmiset. Saimme myös kuulla voimakkaan puheenvuoron transsukupuolisten ihmisten puolesta (ja ihan syystä). Suomen pakkosterilointilaki on NIIN syvältä kuin voi vaan olla. Juuson viesti on: pliis, älkää olko normaaleja! ja meidän pitäisi myös yrittää olla onnellisia.

Juuso valmistautuu esitykseen

Lopuksi ihanan vilkasta keskustelua - ihmiset olivat kiinnostuneita, innostuneita.

Toki n. 45 minuuttiin ei kauheasti mahdu, ja kaikki BDSM- ja polyamoriajutut oli jääneet pois. Ja iso osa Juuson lapsuuden/nuoruuden tarinoista. Tässä esityksessä liikutaan enemmän yleisellä tasolla eikä niinkään Juuson elämässä ja historiassa. Hyvä varmaan niinkin, kohderyhmä huomioiden.

Show'n jälkeen vaihdoimme pari sanasta pihalla ja pääsin halaamaankin herraa! Ooh!! Ehkä ensi kerralla rohkenen pyytää jopa kuvaa :-) Nyt syksyllä on muuten tulossa myös DVD, missä koko kolmituntinen Outo Homo saadaan kaikkien ihailtavaksi. Kulttuuriteko.

Suurkiitokset siis Työväen kirjallisuuspäiville kun kutsuitte Juuson paikalle, ja isoin kiitos Juusolle taas kerran mieleenpainuvasta ja viihdyttävästä esityksestä.


Kuvan otin ihan itse

Outo Homo / Teatteri Telakka 5.4.2014

Toinen kerta jo Oudon Homon parissa. Viimeksi lokakuussa kävin Helsingissä katsomassa ja se teki niin suuren vaikutuksen, että uudelleenkatselu oli ihan paikallaan. Jotain kohtia oli hieman muuteltu (jätetty esim. kaikki roolipelausviittaukset pois), enimmäkseen aikapulan takia, mutta sama tuttu ja hieno esitys se edelleenkin oli. Juuso todellakin on erinomainen "sherpa sukupuolisuuteen"!

Eli jos käyt teatterissa tahi kulttuurijutuissa harvakseltaan, niin tämä olisi yksi niistä esityksistä mikä pitäisi ja kannattaisi käydä katsomassa. Ja jos minä saisin päättää, niin Juuson koululaisesitys Outo Homo Menee Kouluun pitäisi olla pakollinen kaikille 9-luokkalaisille. Kuinka moni tietää esimerkiksi että sukupuolta voidaan määritellä viidellä tapaa (5-osainen himmeli): geeni, fyysinen kroppa, juridinen sukupuoli, miten sukupuoli esitetään ja identiteetti.

Tämä on tärkeä esitys. Erittäin tärkeä. Ja ajankohtainen. Ja hauska. Ja kaikkea muutakin mitä loistavalta esitykseltä voi edes toivoa.

Esityksen jälkeen oli vielä parin tunnin paneelikeskustelu, mikä oli tavattoman kiinnostava kaikin puolin. Mutta pitkä päivä, koska Pilkkaa Jumalaa alkoi klo 13, Outo Homo klo 17 ja paneelikeskustelu sitten 20.30 about... Oli sen arvoista kyllä.

Maltan tuskin odottaa kolmatta osaa tähän Kekkosen trilogiaan - ensi syksynä sitten.


Promokuvan on ottanut ??
Julistekuvan minä.

Pilkkaa Jumalaa / Teatteri Telakka 5.4.2014

Siinä missä Juuso Kekkosen Outo Homo käsittelee monenlaisia teemoja seksuaalisuudesta, sukupuolesta ja tasa-arvosta, keskittyy tämä itsenäinen jatko-osa uskonnon ympärille. Tai oikeastaan, uskonnosta puhutaan lopulta vähemmän kuin odotin. Siinä mielessä jumalanpilkkaa tämä ei varsinaisesti ole. Kiihkouskovaiset toki voivat loukkaantua, mutta siihen nyt ei paljoa vaadita muutenkaan.

Juuso kertoo omasta lapsuudestaan ja uskonnollisesta kasvatuksestaan (tai lähinnä sen puutteesta). Se miten hän kävi uskonnonopetuksessa jne, ja vasta myöhemmin kuuli etteivät he edes kuulu kirkkoon...

Aiheita, anekdootteja ja mielipiteitä oli hirveän laajalla skaalalla. Orjuus ja sen epäkohdat oli yksi juttu mistä Juusolla oli paljonkin sanottavaa. Ja miten paljon orjuutta edelleenkin on, esim. kaukoidässä halpatyövoimalla koottavat kännykät. Vesipula ja se miten Suomessa kustaan päivittäin juomaveteen, kun monessa muussa paikassa vedestä on pula (ja jatkossa vielä enemmän). Miten Juuso ja Beowulf olivat muutama vuosi sitten Oklahomassa - ja mikä oli se vaikuttavin amerikkalaiskokemus (tämä tarina oli muuten uskomattoman hauska). Vanhan testamentin paikkansapitämättömät asiat (mm. märehtivät jänikset). Psykopaattien suosituimmat ammatit (ja miksi top10 joukossa on mm. kokit! Toimitusjohtajat, poliitikot, papit nyt hyvin ymmärtääkin).

Juuson jumala ja jeesus -imitaatiot on loistavia! Yleisesti ottaen Juuso ei vastusta uskontoja - paitsi niitä mistä tietää jotain enemmän. Enimmäkseen esityksessä siis kritisoitiin kristinuskoa.

Yksi isoin teema on se mitä kaikkea ihmisen pitää epäillä: omia vanhempia, itseään, opettajia, johtajia, meemejä, Raamattua, laumoja... Juuson ratkaisu on se, että pilkataan asioita mitä epäillään. Sitäpaitsi kun/jos usko (sellainen mahtava uskokokemus) on jokaisen henkilökohtainen asia, miten muut voisivat uskoa siihen samaan, siihen sun "omaan juttuun".

Lauma-asia oli myös kiinnostava. Koska ihminen on laumaeläin, niin kaukana olevia voidaan orjuuttaa (se kännykäiden valmistus!). Se ei niin haittaa, koska ne ovat niin kaukana, eivätkä meidän laumaa. Tosin internet mahdollistaa sen, että voidaan lukea esim. erilaisten ihmisten blogeja ympäri maailmaa, jolloin niistäkin saattaa tulla osa meidän "laumaa" ja ainakin koetaan empatiaa. Näin se orjuuttaminenkin saattaa joskus vähetä.

Vaarallisin meemi on kuitenkin se, että kuoleman jälkeen tulee paratiisi, ja parempaa kun mitä meillä on nyt. Jokaisen pitäisi oívaltaa että elämä, se yksi ja ainoa, on NYT JA TÄSSÄ. Sitä pitää elää nyt. Tämä sanoma meiltä pääsee turhan usein unohtumaan, ja ehkä minä ainakin kaipaan muistutusta siitä aina silloin tällöin. Siitä(kin) iso kiitos Juusolle.

Herra Kekkonen osaa selittää asiat auki todella taitavasti. Sama juttu kun Oudossa Homossa, eli siinä varsinkin on monelle varmaan uusia sanoja ja käsitteitä, mutta kaikki kerrotaan kyllä kansantajuisesti.

Ihan loppuunmyyty tämä ei ollut, kuten kaikki 3 Tampereella ollutta Outo Homo -esitystä. Aamulehden puffijutut auttoivat lipunmyyntiä varmaan aika hyvin. Pilkkaa Jumalaa oli parin tunnin esitys, jossa aika ei todellakaan käynyt pitkäksi.

Esitys muuten alkoi sillä että Juuso käveli estradille alasti, ja alkoi siitä sitten pukeutumaan. Piti se taikapenis saada piiloon, että katsojat pystyivät keskittymään itse asiaan. Niin, ja taikapeniksen lisäksi saatiin ihailla Juuson uusia tatuointeja! Hienoja, nekin.

Aivan mahtava iltapäivä siis, ja suosittelen tätäkin kaikille mahdollisille ihmisille. Vaikka Päivi Räsäsen pahin painajainen voikin olla lavalla, niin silti. Tai ehkä juuri siksi.


Mä en edelleenkään tiedä kuka Juuson promokuvan on ottanut, kertokaa jos joku tietää!

Outo Homo / 27.10.2013

Jos on viikon sisällä nähnyt 3 keskinkertaista, tai jopa huonoa, teatteriesitystä, on IHANAA nähdä yksi erinomaisen loistava sunnuntai-iltana! Tämä Juuso Kekkosen kolmen (3) tunnin monologi palautti uskoni moneen asiaan. Teatteriin, ihmiskuntaan, ja oikeastaan kaikkeen mahdolliseen. Aivan äärimmäisen henkilökohtainen, rohkea ja tärkeä esitys. Joka pitäisi kaikkien nähdä. No joo, ehkä ei kaikkien tiukkapipoisimpien konservatiivien :-)

Juuso on ollut jonkin verran julkisuudessa viime aikoina, varmaan eniten viime elokuun HS:n jutun jälkeen. Mutta tämä Outo Homo esitys sai ensi-iltansa jo syyskuussa 2012 Valtimoteatterissa Helsingissä, ja nyt syksyllä sitten uusintaensi-illan Teatteri Tuikkeen tiloissa Helsingin Tapanilassa. Lisäksi Juusoa saa tilata 500 eurolla keikalle. Näiden kolmen tunnin aikuismonologien lisäksi Juuso kiertää kouluja esityksellään Outo homo menee kouluun, joka on lyhyempi ja muutenkin "kiltimpi". Nyt syksyllä esitys on kiertänyt jo 45 kouluryhmää.

Mitäs tästä sanoisi? Kertaakaan kolmen tunnin aikana, kovalla puupenkillä istuessanikaan, ei tullut aika pitkäksi. Tai edes mieleen että loppuispa tää jo. Olisin sen sijaan kuunnellut vielä useammankin tunnin.

Mitään jippoja tai ihmeellistä pienellä lavalla ei ollut. Mies ja vesipullo. Tavallisen näköisellä miehellä oli vihreät maastohousut, punainen roolipeliteepaita, reinot jalassa ja pitkä tukka sykeröllä niskassa. Sellainen perusjamppa, pitkä, ei ehkä ihan superatleetti. Kun tarina alkoi purkautumaan ja eteni... niin mies kuoriutui, kuin sipuli. Jokaisen poistetun vaatekappaleen myötä tarina sai lisää sisältöä ja uusia tasoja. Lopulta edessä seisoi ilkoisen alaston Juuso, joka paljasti itsestään kaiken. Ihan kirjaimellisestikin.

Pikkuhiljaa Juuso puki vaatteet yksitellen ja hitaasti takaisin päälleen, mutta varsin erinäköisen garderoobin kuin alussa. Nämä vaatteet olivat olennainen osa tarinaa ja kehityskertomusta. Nörttiroolipelaajasta tuli... No, se kuka hän myös on. Identiteetti oli tyystin eri näköinen kuin alussa, kampausta myöten. Sama Juuso se oli, joskin ehkä maanisempi...

Juuson tarina ei ole se tavallinen poika-tapaa-tytön. Vaan pikemminkin poika tapaa tytön, joka on varattu. Kolmen hengen suhde onnistuu sekin, kun laitetaan onnistumaan. Sitten tyttö kertookin oikeasti olevansa poika. Ja niin Juusosta, tästä aiemmin vain naisten kanssa seurustelleesta miehestä, tulee "vahingossa" homo. Pariskunta jatkaa seurusteluaan. Se toinen mies tippuu pois kelkasta jossain vaiheessa, ja nykyään Juuso ja tämä esityksessä salanimellä Beowulf esiintyvä mies ovat kihloissa. Kummallakin on silti lupa seurustella myös muiden kanssa. Ei siis se tavanomainen rakkaustarina.

Esitys kiertyy Juuson oman historian ympärille, mutta alkaa tosi kaukaa, maapallon esihistoriasta. Mikään juttu ei ole kerrottu turhaan. Ja upeasti herra palaa aina takaisin tarinaansa rönsyiltyään jonnekin. Juuso kertoo niin intiimejä yksityiskohtia itsestään, seksuaalisuudestaan, masturboinnistaan ja elämästään, että hetkittäin tuntuu että se lipsuisi jo hieman tirkistelyn puolelle. Mutta ei silti mene.

Esitys on hauska. Surullinen... Jännittävä. Ja paljon ajatuksia herättävä. Kuka on normaali? Mikä on normaalia? Kuka saa rakastaa ja ketä? Ja miksi meidän yhteiskunnassa on niin paljon pielessä vielä tänäkin päivänä.

Ehkä hienointa esityksessä on että se on totta. Okei, tämä oli käsikirjoitettu teatteriesitys, mutta lähtökohtana on Juuson oma elämä ja kokemukset. Esitys sai lokakuussa Suomen Seksologisen Seuran Valopilkku -palkinnon - valtavasti onnea!

Olen todella vaikuttunut siitä miten valtava elämys tämä oli. Hurjan iso kiitos Minjalle kun olit jakamassa tätä kanssani!

Edes väliajalla kuultu uutinen Lou Reedin kuolemasta ei latistanut fiilistä.

Olitpa sitten homo, hetero tai jotain ihan muuta, niin mene katsomaan. Mielestäni esitys antaa jokaiselle jotain. Itseni sai melkein toivomaan olevani enemmän kiinnostunut BDSM-jutuista :-) Mutta juu, jos eivät termit polyamoria, transsukupuolisuus, dominova sadisti tai vaniljaseksi ole aiemmin tuttuja, niin tämän nähtyäsi ovat.

Kiitos Juuso!!

Juuso Kekkosen radiohaastatelu Heikelä Korporaatiossa 13.9.2013

Kuvan copyright Valtteri Mäkelä