Above The Stag on taas tarttunut hyvään tekstiin ja tuottanut siitä laadukkaan näytelmän. Mun kolmas vierailu ko. teatteriin tänä vuonna - paikka on tainnut viedä mun sydämen kokonaan!
Sandel on Angus Stewartin osittain omaelämäkerrallinen kirja vuodelta 1968. Se kertoo tarinan 19-vuotiaasta opiskelijasta David Rogersista (Stewart opiskeli itse Christ Churchin collegessa Oxfordissa) ja tämän suhteesta 14-vuotiaaseen kuoropoika Antony Sandeliin. Tekstissä on paljon yhtymäkohtia tähänkin päivään, vaikka tietenkin 60-luvulla suhteen kummatkin osapuolet olivat alaikäisiä lain silmissä (laki muuttui itse asiassa Briteissä 1967, jolloin suojaikärajaksi homosuhteissa tuli 21 v - siihen asti ne olivat laittoimia kaikenikäisille. Heterosuhteissa ikäraja oli 16).
Rooleja on vain 3 eli Rogers, Sandel ja Bruce Lang, joka oli Rogersin ystävä ja tavallaan myös liittolainen. Tarina kertoo miten Sandel ja Rogers tapasivat, ja mitä siitä seurasi, ja Lang notkuu mukana antamassa taustatukea.
Kirjasta on otettu uusi painos (se oli pitkään kustantajalta loppu ja kulttikirjan maineessa 70-luvulla) ja teatterilla myytiin sitä viidellä punnalla. Hienoa! Olin justiinsa aiemmin päivällä selannut sitä kirjakaupassa, mutta en ostanut, onneksi (maksoi £9,99). Näytelmän oikeuksia oli vaikea saada, koska Stewartin perikunta ei halunnut lietsoa hysteriaa alaikäisten seksiskandaaleista enempää kuin mitä tällä hetkellä käydään. Sandelista on muuten olemassa filmikäsikirjoituskin, mutta saas nähdä toteutuuko se koskaan vai ei. Onneksi perikunta antoi oikeudet, koska näytelmä on oikeasti hieno. Ei mikään maatamullistava, vaan kaunis pienimuotoinen rakkaustarina.
Tarinalle odottaisi kurjaa loppua, mutta suureksi ilokseni se loppuukin optimisesti ja kauniisti! Hurraa!
Sitten ne roolitukset. Kaikki kolme nuorta herraa ovat hyviä, mutta kyllä Ashley Cousins on ihan huikea. Jos on 3,5 vuotta takana Billy Elliot -musikaalissa (ei tosin pääroolissa, mutta silti) niin ei kovin huono näyttelijä/laulaja voi ollakaan (kyllä, kuulemme myös laulunäytteen!). Ihan satumaisen hienosti Ashley onnistuu esittämään muka-viatonta kuoropoikaa. Povaan ja toivon menestystä näyttelijäuralleen. Bravo!
The Stage -lehden Paul Vale kyllä kehuu myös: Ashley Cousins makes a remarkably strong Anthony, the self-assured choirboy coquettishly flirting with the older boy. It must be a hugely difficult role to cast but Cousins pitches the arrogance of youth perfectly, to deliver a thoughtful, three-dimensional interpretation of the character. Strongly focused performances and Chandler’s unobtrusive direction produces an interesting, period drama that still proves divisive today.
Joseph Lindoe ei ole ihan yhtä hyvä Rogersina, mutta hyvin myös saa sen ristiriidan ja ahdistuksen esille. Naiivi poika ei huomaa (tai halua huomata) Sandelin manipulointia. Moraalisesti suhde on toki väärin, mutta kun ei rakkaudelle mahda mitään. Mies on valmis valehtelemaan, ja tuhlaamaan rahojaan ties vaikka mihin, mitä Sandel vaan saa päähänsä. Maaseutuajelut, iltapäiväteet, uudet vaatteet, valokuvien ottaminen... Rogers on helposti vietävissä.
Hieman sivurooliin väkisinkin jää Calum Flemingin Bruce Lang. Jotenkin Oscar Wildeä muistuttava tyyppi; keikarimainen, iso, yltiöhomppeli radikaali, jonka sympatiat on kyllä nuorenparin puolella. Ja joka ihan konkreettisesti auttaa näitä, useammankin kerran. Tämä kun opiskelee papiksi, niin hetkittäin voi olla vaikea hyväksyä tätä radikaalia suhdetta. Varsinkin siinä vaiheessa kun Rogersista tulee Sandelin opettaja. Sitäpaitsi Lang on myös itse hieman ihastunut, molempiinkin, mutta piilottaa asian hyvin.
Tykkäsin kyllä oikeastaan kaikesta tässä esityksessä. Glenn Chandler ohjasi (ja oli myös sovittanut tekstin) tämän pienen helmen, ja nerokkaasta lavastuksesta ja pukusuunnittelusta vastasi David Shields. Lavastus on hirmuisen joustava ja simppeli. Vinot kirjahyllyt ja muutama huonekalu. Penkistä saa äkkiä veneen, millä mennä sauvomaan yliopiston joelle. Ja kirjoituspöytä muuttuu sairaalan sängyksi. Välillä ollaan kirkossa, välillä kirjastossa, välillä piknikillä tai teellä - kokoajan samoissa lavasteissa.
Tässä oli sellaista menneen ajan charmia - koulupukuja, maaseutusunnuntaiajeluja, iltapäiväteetä, klassista musiikkia, poikakuorolaulua. Puvustus, lavastus, valot ja musiikki tukivat kaikki tätä idylliä. Ja oikeasti tämä oli aika viaton näytelmä; eihän 60-luvulla sopinut näyttää kauheasti paljasta pintaakaan. Mulla on kirjan lukeminen kesken, että en tiedä miten kilttiä tekstiä se on sitten kokonaisuutena. Niin ja Sandel on itseasiassa se aktiivisempi osapuoli ja viettelee vanhemman Rogersin. Tämä on aika voimaton tyrmäävä-äänisen teinin edessä, vaikka koittaakin pyristellä vastaan. JA: kyllä Sandelkin hetken on pelkissä alushousuissa, jee!!
Above the Stag on teatteri joka hienosti palvelee asiakkaitaan! Sain taas valokuvalinkit sähköpostiin ja miljoonasti keskustelua Twitterissä tekijöiden kanssa. Kyllä!
Kovin paljoa ei Above The Stagin esityksiä missään arvostella, mutta ne mitä olen onnistunut netistä löytämään ovat kaikki olleet aika haltioituneita tästäkin. Ja ihan syystä.
Kuvien copyright Derek Drescher, kirjan kansikuva oma ottama
