Pakko tunnustaa: En ole koskaan nähnyt alkuperäistä Maija Poppasta missään muodossa. En siis sitä klassikkoleffaa, en lukenut kirjoja. Se muutaman vuoden takainen jatko-osaleffa on kyllä tuttu, ja toki moni ikonisista musiikkikappaleista ja tarinakin pääpiirteissään. Silti tämä Svenska Teaternin syysuutuus kiinnosti kovasti. Hieno tekijäkaarti houkutteli katsomaan.
Eikä todellakaan tarvinnut pettyä. Mary Poppins oli koko perheelle suunnattua väri-iloittelua. Musiikki svengasi upean ison bändin ja kapellimestari Kristian Nymanin johdolla. Ohjaaja Markku Nenonen käsitteli taitavasti isojakin kohtauksia ja hänen laatimansa monipuoliset koreografiat saivat hymyn huulille. Nokikolareiden joukkotanssi Lontoon kattojen yllä, keittiökohtaukset tai puistotanssit, kaikki ilahdutti. Aivan huikeaa silmäkarkkia. Lisäksi Säde Kajovaara oli laatinut muikeita steppikoreografioita moneen kohtaan. Tanssillisestikin siis todella kivaa katsottavaa.
Jani Uljas oli tehnyt värikkäät kaksiulotteiset lavastukset joilla Banksin perheen keskiluokkainen brittikoti herää henkiin. Lisäksi koko Lontoo puistoineen ja yösilhuetteineen oli todella kaunis. Fantasiaelementtejä nähtiin lavalla myös ja paljon eri sävyjä. Kohtauksista toiseen siirrytään sujuvasti, ja lavastuksessakin on paljon kaikkea hauskaa katsottavaa. Hetkellisesti tekniikan kikkailut tuovat mieleen legendaarisen Näytelmän joka menee pieleen, mutta nyt tosin asialla oli Poppasen taikuus eikä amatööriryhmän räpellykset. Mitä kaikkea voi Poppasen laukkuunkin mahtua! Joonas Tikkasen kauniit videoprojisoinnit tukivat hyvin lavastuksen kokonaisuutta.
Myös Pirjo Liiri-Majavan puvut tarjoilivat värikylläisyyden lisäksi monenlaisia yllätyksiä. Banksin perheen hieman konservatiiviset asut (ja lasten merimieshenkevät) veivät ajatukset hyvinkin sinne viktoriaaniseen Lontooseen, mutta Fru Corryn kirjainbileet ja moni muu kohtaus tarjoilikin sitten uskomatonta väriloistoa ja hulmuavia helmoja ja vaikka mitä. Elävät patsaat ja nokikolarit ja yliampuva amiraali - kaikki niin hienoa. Ja ikoninen Maija P. itse, kaunis kuin kuva! Erityisesti Bertin kukkakuosinen puku puistotanssikohtauksessa iski silmiini. Hahmojen peruukit ja maskeeraus (Pirjo Leino) loihtivat hahmot eläviksi, varsinkin karmaisevan neiti Andrew'n kampaus hiveli silmiä! Ja ne kaikki todella värikkäät peruukit Fru Corryn kemuissa!
Visuaalisen hienouden lisäksi näyttelijävalinnat oli kyllä roolitettu nappiin. Jo Tampereen teatterin Notre Damen kellonsoittajassa hurmannut Josefin Silén oli kuin syntynyt Maija Poppaseksi! Viilipyttymäinen ja napakka lastenhoitaja pistää koko Banskin perheen ruotuun ja vähän kaikki muutkin. Hän onnistuu olemaan samaan aikaan säkenöivän hurmaava ja hieman myös autoritäärinen. Kujeilevampaakin puolta nähdään aina välillä. Silénin ääni kantaa soljuvasti ja tanssitkin sujuvat. Ryhdikäs olemus ja todella upea roolityö! Hieman salaperäisenä Bertinä nähdään ruotsalaiskomistus Denny Lekström, itselleni ihan uusi tuttavuus. Hyvin sujuu häneltäkin nokikolari/maalari/monitoimimiehen osa. Hänen ja Maija P:n suhde on kyllä kiehtova, joku yhteinen menneisyys näillä selkeästi on. Bert vie Banksin lapsia monenlaiseen seikkailuun.
Lauantain ensi-illassa lasten rooleja näyttelivät ilmiömäisen hyvät Anna Kettunen (Jane) ja Aron Nyman (Michael) - hurmaavia molemmat. Heidän vanhempinaan Aaro Wichmann, monesta hyvästä musikaaliroolista tuttu, sekä upeaääninen Anna-Maija Jalkanen. Yksi Mary Poppinsin juonikuvioista keskittyykin George Banksin henkiseen kasvuun yrmeästä järjestyksen miehestä lempeämmäksi ja perhekeskeisemmäksi isäksi. Wichmann on kyllä roolissaan todella naseva.
Saara Lehtonen hurmaa sekä Banksin perheen keittäjänä että Fru Corrynä, aina yhtä raikas ja iloinen esiintyjä. Ann-Marie Heinon molemmat roolit saavat myös syvälliset tulkinnat. Linnunruokaa kauppaava surumielinen rouva sekä suoraan helvetin esikartanoista noussut (ja sinne myös katoava) kalanmaksaöljyään tuputtava lastenhoitaja Fröken Andrew olivat kyllä ihan parhaimmistoa koko esityksessä. Muista roolitöistä pitää mainita vielä Lasse Lipposen erinomaisen notkea akrobaattisuoritus Neleus-patsaana ja sympaattisen punatukkainen Northbrook (Peter Pihlström). Ja erikoismaininta hurmaavalle maltankoiralle, joka varasti huomion aina ilmestyessään lavalle.
Kaikki ei suinkaan ollut iloista päivänpaistetta, vaan esimerkiksi öinen lastenhuonekohtaus missä nuket ja nallet heräävät henkiin saattaa tulla vähän isompienkin ihmisten uniin kummittelemaan. Hieman ehkä sellaista osoittelevaa ja saarnailevaa sävyä kertomuksessa oli hetkittäin, vaikka käsittääkseni sitä oli saatu P. L. Traversin luomiin alkuperäisteoksiin verrattuna häivytettyäkin hieman. Mutta on tämä silti sellainen hyvänmielen satu koko perheelle. Kuinkakohan moni lapsikatsoja haluaisi oman Maija Poppasen pistämään kaikki koti- ja perheasiat ruotuun? Mikä tahansa asia on toteutettavissa jos sitä vain haluaa tarpeeksi on yksi iso opetus mitä Maija P. katsojille jättää. Elämäänsä kannattaa aina aika ajoin vähän ravistella.
Koronatoimet oli Svenskanilla mietitty todella hyvin. Oma paikka oli kakkosparven aitiossa ja sieltä näki hyvin permannon turvavälit. Joka toinen penkkirivi oli poissa käytöstä ja seurueiden välillä muutenkin välit. Lisäksi suurin osa katsojistakin käytti maskia.
Mainittakoon vielä että Markku Nenonen ja koko Svenskanin työryhmä sai kunnian tehdä ihan oman versionsa, eikä musikaalimaailmassa niin kovin usein nähtyä ns. replikaa. Toki asioita piti hyväksyttää oikeudenhaltijoilla Disneyllä ja Cameron Mackintoshilla, mutta silti. Hyvä!
Näytökset jatkuvat vuoden loppuun asti, mutta kevät pidetään taukoa ja jatketaan taas syksyllä 2021.
Mary Poppins tarjoaa mahtavan musikaaliesityksen toisella kotimaisella (suomitekstityksen saa kyllä Thea-sovelluksella puhelimeen) - monessakin mielessä tämä oli ihan kansainvälistä tasoa. Vajaat kolme tuntia menee tässä taikamaailmassa kyllä nopeasti. Kun legendaarinen lastenhoitaja lopussa liihottaa pois lavalta, yläilmoihin kadoten, niin haikeus iskee!
Esityskuvien copyright Cata Portin.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti