Lauantain iltapäivän esityksessä yleisö koostui pääasiassa lapsista perheineen. Ja hyvin tämä show kaikenikäisille istuikin. Tosin luulin että tämä olisi oikeasti sanaton esitys, mulla jonkun verran englantia silti käytettiin. Aika moni aikuinen kuului lapsilleen sanoja ja lauseita kääntävän; kaikki kun eivät englantia ymmärtäneet. Mutta ei se kielitaidottomuus paljoa haitannut, sillä kaikki kuitenkin klovnin tohellukselle nauroivat. Paitsi se yksi eturivin pieni poika joka parkui hillittömästi ja poistui sitten (onneksi) pian äitinsä kanssa. Mitä lie pelästynyt hän.
Trépanier on näyttämömies, jonka pitäisi laittaa esiintymisareena kuntoon konferenssia varten. Pöydät, rekvisiitat, valkokankaat, tiedättehän. Mutta kun ei hommista meinaa tulla yhtään mitään. Hän tempuuilee tavaroiden kanssa vahingossa, mutta myös tietoisesti. Hän haluaisi töihin sirkukseen! Seuraa vajaa tunti kaikenlaista tohelointia. Vesimukin, vaatetelineen, työkalupakkien, huonekalujen kanssa. Kaikesta saa irti hupia jos vähän yrittää. Ja näemmä vaikkei yrittäisikään. Jugurtin syöminen lattialtakin onnistuu... (yleisöstä kuuluu monta yääääk-huutoa).
Yleisö otetaan hyvin mukaan esitykseen, varsinkin siinä vaiheessa kun heppu alkaa viritellä videokameraansa. Lapsikatsojat kiljuvat riemusta viimeistään kun aletaan hillua ilman päällyshousuja! Lopuksi mies väläyttelee diabolon kanssa myös jongleeraustaitojaan.
Yves Dagenaisin ohjaama esitys on sopivan pitkä (tunnin) ja sopivan viihdyttävä koko perheelle. Trépanier on hyvin arkisen näköinen heppu, ja siitäkin saa irti komiikkaa. Kyllä tässä sai nauraa ja viihtyä niin aikuinen kuin lapsikin. Kun mies hokee "professionell" joka tempun jälkeen käy hihityttämään... on ammattimaista niin, mutta ei sillä tavalla kun mies tarkoittanee.
Kuvien copyright Édouard Plante-Fréchette, La Presse
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti