Ja kannattihan se taas mennä. En nyt siitä tiedä tuliko mulle joulumieli, koska sellaista ei näemmä enää tule mistään tai millään. Mutta hienoahan se on katsoa taitavien tanssijoiden esiintyvän. Ja mä tykkään Tšaikovskin balettimusiikista vaan niin paljon. Tämä oli muuten 160. esitys Kansallisbaletilla!
Salla Eerola tanssi Klaaran roolin ja oli henkeäsalpaavan hieno, kuten aina. Michal Krčmář veti prinssinä taas niin korkeita hyppyjä että huh (ja sai asiaankuuluvan kovaääniset aploditkin niistä). Ja Samuli Poutanen Pähkinänsärkijänä on aina sympaattinen ja teknisesti taitava. Jouka Valkama oli Hiirikuningas. Ja sitten Atte Kilpinen oli ensimmäisessä näytöksessä sekä Liisan kosija että yksi rotista. Väliajalla oli edessä muuntautuminen fauniksi ja tätä prosessia saattoi seurata myös Kansallisbaletin FB-sivuilla.
Yksi esityksen kohokohtia on ne "erimaalaiset" tanssit, ja niin tälläkin kertaa. Varsinkin venäläisen tanssin lipuva rouva on hieno! Kreikkalainen tanssi, missä Attekin faunina loikki, on kamalan humoristinen. Ja Atte tanssi upeasti - fauninsa loikkii ja kiemurtelee ja pukittelee. Henrik Burman oli myös erinomainen herra Drosselmeier.
Mutta jotenkin mä en ihan sataprosenttisesti lämpene tälle tarinalle. Siis Kansallisbaletin versiolle. Missä on Makeishaltiatar? Taikalyhtykuviosta tykkään kyllä. No, tarinasta on monia eri versioita ja tämä on yksi niistä. Ei nipoteta pienistä. Onhan tämä karkkia silmille, ja korvillekin.
Niin hienoa kun tämä oli taas nähdä livenä niin harmitti kovasti kanssakatsojat. Vieressäni istui isä n. 3-vuotiaan tyttärensä kanssa. Voi olla että jotkut sen ikäiset jaksavat istua aloillaan ja nauttia, mutta tämä neiti ei. Hän supatti ja kuiskutti, pyysi karkkia ja sen jälkeen vettä. Isä supatti takaisin, ja kaivoi rapisevia (no tottakai) karkkeja. Joita sitten rouskutettiin ja rapistettiin lisää. Ja kiemurreltiin ja huokailtiin. Väliajan jälkeen siirryin edessäni olevalle tyhjälle paikalle (istuimme siis 3. parvella) ja sama meno jatkui. Lopulta isä lähtikin kesken toisen näytöksen kokonaan pois.
Mietin vaan että kun liput eivät ihan halpoja ole, että on hieman turhaa tuoda niin pientä ihmistä katsomaan. Jos toinen ei vaan jaksa keskittyä vielä. Ja vielä tyhmempää on koittaa lahjoa lasta karkeilla istumaan hiljaa. Täytyykö lapset ehdoin tahdoin opettaa että baletissa (tai teatterissa, oopperassa) on ihan okei syödä ja juoda kokoajan? Eikö se riitä että elokuvissa mässytetään jatkuvasti? Jotenkin sitä toivoisi että olisi vielä muutamia kulttuuripaikkoja, missä voisi nauttia esityksestä ilman että vieressä rapistetaan ja maiskutetaan...
Seuraava Pähkis mulla on vuorossa jo heti tammikuussa, kun menen Lontooseen katsomaan sitä Royal Ballet-versiota. Kyllä se on mun suosikkini. Ja siinä tanssii Steven McRae :-) Tällä kertaa ei vaimo ainakaan synnytä.
Kuvat otin itse esityksen jälkeen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti