The 24 Hour Plays on mielenkiintoinen konsepti. Kootaan porukka eli käsikirjoittajia, ohjaajia ja näyttelijöitä. Arvotaan näyttelijät kullekin kirjoittajalle. Kirjoitetaan näytelmät. Arvotaan ohjaajat. Harjoitellaan. Esitetään. Ja kaikki tämä vuorokauden sisällä.
Teatteri Takomon taiteellinen johtaja Akse Pettersson ja Q-Teatterin taiteellinen johtaja Antti Hietala avasivat illan. Ekaksi katsottiin lyhyt dokkari viimeisten 22 tunnin kulusta. Katsomosta kuului nauruntyrskähdyksiä. Arvannette varmaan että paikalla oli alan ihmisiä varmaan enemmän kuin ns. tavallisia katsojia. Sinällään ja tavallaan siis hieman sisäänpäinlämpiävää, mutta suotakoon se teatterintekijöille, kun kerran päästiin me suuri yleisökin paikalle vaklaamaan.
Taas osuttiin Tallen kanssa samaan esitykseen!
Ensimmäinen esitys oli Salla Viikan käsikirjoittama ja Juho Kuosmasen ohjaama Pyhiinvaellus. Elokuvamies Kuosmanen päätti näin laajentaa teatterin puolelle. Ja aika mainio startti olikin! Tarinassa on 4 tyyppiä pyhiinvaellusmatkalla Espanjassa, ja sitten eksytään, koska kukaan porukasta ei olekaan opas. Mitä muille tapahtuu kun liikkeenjohdonkonsultti lähtee omille teilleen.
Seuraavaksi Jussi Sorjasen ohjaama ja Riikka Ala-Harjan kynäilemä Taloyhtiön pihalla Garila ja Borg, sekä kolmas. Erikoinen nimi, mutta erikoinen oli näytelmäkin. Tai absurdi olisi ehkä parempi sana. Kaksi tyyppiä lojuu aurinkotuoleissaan pihalla, aurinkoa ottamassa. Siinä juttu ja herja lentää. Dialogi on surrealistista. Paikalle ilmaantuu makkaraa grillaava naapuri. Turkulaiset saavat kyytiä (verbaalisesti). "Sulla on homepää ja mulla on roikkotissit". Ja lopussa ammutaan, tottakai. Ihan himmeä mutta helkatin hauska. Ei meinannu Iikka Forssin ja Geoffrey Eristan pokka pitää...
Naisvihan neljä vuodenaikaa syntyi Elina Kilkun kynästä ja ohjauksesta vastasi Juhana von Bagh. Tässäkin on grilliparty, ja sukupuolirooleilla leikittelyä ja vaikka mitä; näytelmän tekoa. Niin, ja taas turkulaiset saavat kyytiä. Mulla meni yli hilseen pitkälti. Pirjo Lonka on ihan huikea viiksimachomies aluspaidassaan! Lopuksi rap-sessio yhdessä.
Väliajan jälkeen neljäs mininäytelmä eli Todellisuus etsii tekijää. Pärttyli Rinne kirjoitti ja Mika Leskinen ohjasi. Toinen mitä en ymmärtänyt lainkaan. Evoluutiota pikakelauksella, gorilloita, bensakanistereita. Onko taiteilijan tehtävä tuoda lohtua? Perhe senkun näpyttää puhelimiaan kun talo palaa ympäriltä.
Seitsemän on Ilja Lehtisen kynäilemä ja Riikka Oksasen ohjaama. Haa, Toblerone mainittu! Onkohan tämä hieman scifihenkinen, jotenkin ainakin alussa. Dystopiaa. Nopanheittoa. Ajavat naisen yli... tämäkin meni multa jotenkin yli hilseen. Olenkohan mä liian tyhmä näille, vai missä mättää? Kyllä tämä(kin) viihdytti. Ja yleisö ulvoi naurusta.
Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä Lauri Maijalan kirjoittama ja Leea Klemolan ohjaama Devade. Tässä neljä nuorta näyttelijää kokoontuu teatterille lakkauttamaan Vorwärts-yhdistystä. Siinä sitä sitten muistellaan menneitä tähtihetkiä ja mietitään mitä kukin jatkossa tekisi (Kotkan ja Imatran kaupunginteatterit mainittu!). Hulvattomia kohtia tässäkin on roppakaupalla.
Kuusi hyvin erilaista ja mielenkiintoista esitystä. Kylä näitä mielellään katseli! Ja oli tosi kiva nähdä paljon sellaisia teatterintekijöitä, joita ei ole ollut ennen ilo lavalla nähdä. Ensi kerralla taatusti uudelleen.
Kuvasta kiitos Jarmolle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti