Pasi was here / KOM-teatteri 21.9.2016

Moneskohan kerta tämä oli jo Pasin parissa? Neljäs vissiin, vai viides? Ei meillä lasketa. Kyllä tämä on hyvin kestänyt useammankin katselukerran, aina yhtä riemuisa olo, ja myös suruisa. Mitäköhän sitä ihminen ollenkaan tekee kun Pasia ei voi enää joulukuun jälkeen KOM-teatterissa nähdä? Siksipä kannattaakin kiirehtiä ja varata liput ja mennä katsomaan se hyvissä ajoin.

Kesä oli hyvä ottaa taukoa, mutta ihanaa oli palata Kapteeninkadulle heti syyskuussa. Ei tässä näytelmässä tietenkään mitään uutta ja ihmeellistä ollut. Tai ei ainakaan uutta. Ihmeelliseltä tämä tuntuu aina. Nyt teatteriseurana oli Eeva, jolle tämä oli ihan ensimmäinen kohtaaminen Pasin kanssa. On ihanaa viedä "uusia" ihmisiä katsomaan esitystä, josta on tullut mulle kovin tärkeä.

Mua sykähdytti ja satutti jo ennen näytelmää, kun KOM-teatterin aulassa oli kynttilöitä palamassa 13.9. menehtyneen Pekka Valkeejärven muistoksi. Illan ensimmäiset itkut jo ennen näytelmän alkua. Valkeejärvi oli hieno näyttelijä.

Tällä kertaa esityksestä jäi eniten mieleen Hemmon loistava lesbon määritelmä, Pablo - viikon luontoääni eli vanhentuneet opetusmenetelmät. Sekä Kärcher-vertailu "täällä kohtaamattomuus on normi". Ja tottakai aina ja iänkaikkisesti Go West!

Esityksiä on 3.12. asti ja lippukaupoille pääset tästä!

Kiitos taas kerran loistava Pasi-tiimi Vilma, Johannes, Robert ja Juho!

Ps. Se kyllä harmitti ettei ollut omenalörtsyä tällä kertaa. Vihanneslörtsy ei kauheasti uponnut.


Kuvan copyright Tanja Ahola