Bonnie ja Clyde / Teatteri Jurkka 17.9.2016

Mulla oli paljon ennakko-odotuksia tätä Iida Hämeen-Anttilan ja Essi Räisäsen käsikirjoittamaa ja dramatisoimaa Bonnie ja Clydeä kohtaan. Vaikken mitään kritiikkejä ollutkaan lukenut, niin olin kuullut jo yhdeksän ihmisen kommentit, mielipiteet ja hyvin mietityt kirjoituksetkin aiheesta. Sen siitä saa kun on teatteri Jurkan järjestämällä teatterikritiikkikurssilla, ja käy katsomassa pakettiin kuuluvat näytelmät (Lokki sekä Bonnie ja Clyde) eri aikaan muiden kanssa. Kaikenlaisia mielikuvia alkaen Clyden rumista sukista risteili päässäni. Ja tottakai ensimmäisenä huomioni kiinnittyi niihin sukkiin (eikä ne nyt NIIN rumat olleet).

En nyt ihan niin ekstaasissa kävellyt ulos katsomosta kuin jotkut kurssikollegani, mutta hyvällä fiiliksellä kuitenkin. Muistikuvani vuoden 1967 elokuvasta ovat enintäänkin hatarat, mutta pääpiirteet miehen ja naisen pakomatkasta pankkeja ryöstellen oli toki tuttu jo ennenkuin altistuin yhdeksän hengen näytelmäanalyyseille. Mutta nyt ei olla 30-luvun jenkeissä laman aikaan, vaan jossain ihan muualla. Ei välttämättä Suomessakaan, vaikka Nordea-pankki ja RSO:n kausikortti mainitaankin. Hylättyjä taloja, hylättyjä paikkoja. Ajalla ja paikalla ei ole väliä, vain näillä arjen ankeutta pakenevilla nuorilla.

Bonnie (Essi Hellén) toimii tarjoilijana surkeassa kuppilassa, kunnes sinne törmää Clyde (Markus Järvenpää). Elo ei ole kohdellut kumpaakaan silkkihansikkain, ja puolivahingossa nämä lyövät hynttyyt yhteen ja aloittavat maanisen ajomatkan. Pakoon todellisuutta, pakoon entisiä elämiä, pakoon järjestäytyneen yhteiskunnan normeja. Siinä sivussa ryöstellään kauppoja, pankkeja ja mitä tielle sattuu. Päästään maistamaan hieman sitä ns. parempaa elämää. Suussa kuplii samppanja, mutta sisällä kuplii vapaus ja elämän huuma. Karu todellisuus iskee kuitenkin ennen pitkää. Bonnien kaipaama valtameri onkin vain leväinen ja ruskea.

Näyttelijät tekevät Essi Räisäsen taitavassa ohjauksessa hienoa työtä, ja hengittävät nämä hahmot eloon. Bonnie on arkeensa kyllästynyt ja vapautta janoava, ja Hellén tuo tämän vapaudenkaipuun esille hienosti. Clyde ei halua takaisin vankilaan, ja pohtii moneen otteeseen miksi Bonnie läksi hänen matkaansa. Paremmasta elämästä unelmoiminen on täyttänyt molempien päät ja toisissaan he kenties näkevät mahdollisuuden pelastukseen. Reppanat, rikkinäiset ihmispolot. Heidän välillään kipunoi ja räiskyy, ja hetkittäin myös suoranainen kiima valtaa auton. Eikä pelkästään heidän välillään, vaan koko tämä ryöstelyn ja pakenemisen aiheuttama hurmio, kiihko ja vimma. Ei ole mitään menetettävää. Kun kaikki on mahdollista.

En voinut olla ajattelematta muutamassa kohdassa, että onko tämä kaikki vain unta tai unelmointia. Tapahtuuko tämä pakomatka todellisuudessa vai sepittävätkö Bonnie ja Clyde toisilleen tarinoita paremmasta elämästä? Mikä on totta ja mikä mielikuvitusta. Sen saa katsoja päättää. Totta tai tarua, tähän on helppo nykyihmisen samaistua. Niin monen elämä lienee samassa jamassa kuin Bonnien ja Clyden, ja arjen täyttää kuvitelmat lottovoitosta, muutoksesta, mistä tahansa. Jos vain vain jättää kaiken entisen taakseen!

Clyden vanha autonromu toimii tapahtumien keskipisteenä, ja sitä hyödynnetään varsin monipuolisesti. Milla Martikainen vastaa niin puvustuksesta kuin lavastuksesta video- ja valosuunnitteluineen. Ohi vilistävät palmumaisemat ja tulenliekit luovat taustaa tapahtumille ja illuusion liikkeestä. Vaatteet ovat rumahkoja; pastellia ja korneja kuvioita ja katossa kiemurtelevat neonväriset loisteputket täydentävät kasarilookia.

Näin hienon mindmapin saa Bonnie ja Clydestä! Kirjoittajakurssin antia a'la Titta

Katsojat otetaan mukaan monessa kohtaa esitystä, jo alun kuppilakohtauksesta alkaen. Sen voi kokea vaivaannuttavana, kun näyttelijä tuijottaa intensiivisesti juuri sinua, tai sitten läsnöolokokemuksena. Olet tiiviisti mukana esityksessä, Bonnien ja Clyden maailmassa. Jurkan minimaalisen kokoinen huone tukee tätä esityksen maailmaan uppoutumista.

Suorastaan hengästyttävällä vauhdilla mennään aina loppuun asti. Poistun Jurkasta pää täynnä ajatuksia vapaudesta, arjesta, elämänhallinnasta ja Total Eclipse of the Heartin soidessa päässäni vienosti.


Esityskuvien copyright Marko Mäkinen, muut omia.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.