Tässä on myös esityksen voima. Kun kaksi näyttelijää vetää suvereenisti kaikki osat, niin ei sitä enää muuta tarvitakaan. Taitava ohjaus (Henri Tuulasjärven käsialaa) ja kaksi loistavaa näyttelijää riittää. Ella Mettänen esittää uskottavasti niin Ninan kuin Irinankin roolit, sekä vielä kaupan päälle tohtori Dornin ja Kostjan enon Sorinin. Eero Ojala sitten hoitaa loput: Kostja, kirjailija Trigorin ja tilanhoitaja Samrajev. Vaihdot henkilöhahmojen välillä hoituu sananmukaisesti lennosta Ja tämä tuo sen haasteen katsojalle).
Ja himpura miten nämä kaksi osaavat! Miten pienillä eleillä, ilmeillä, puhetyylillä, kropan asennolla ja liikkeillä se henkilö sieltä luodaan. Kun ei ole muita vaatteita kuin ne päällä olevat mustat ja yksinkertaiset. Kun ei ole peruukkeja, maskeja, tai mitään ylimääräistä. Tilanhoitaja kimittää, Tohtori puhuu ärrää sorauttaen ja liikkuu kurkimaisesti, Trigorin viettelee katsomoa viipyilevillä katseillaan ja nostelee vihjailevasti kulmakarvojaan. Miten Nina on samaan aikaan viaton ja tyrkky, ja Irina diivamaisen korskea. Ja Sorin kulkee nenä pystyssä! Upeaa työtä kummaltakin.
Loppukohtaus pillimehuineen on herkullinen. Muutenkin tämä oli sellainen versio mikä sai hykertelemään, nauramaan, likipitäen hihkumaan innosta. Katsomossa suurin osa oli lukiolaisia, ja tunnelma oli rennon riehakas. Jututin väliajalla muutamia opiskelijoita (kun kiinnosti miten tuttu näytelmä Lokki on heille) ja kyllä sielläkin tunnuttiin tykkäävän.
Toki tekstiä on lyhennetty, aika radikaalistikin, ja henkilöhahmoja jätetty kokonaan pois (esim. Sorinin perhe ja koko Maša - Semjon kuvio poistettu) mutta useimmat ydinkohdat ja -kohtaukset ovat mukana. Kaikki saadaan kerrottua 80 minuutin aikana. Martti Anhavan kaunis suomennos hivelee korvia. Lokki on Vanja-enon ohella lempi-Tšehovini, ja tämä oli ihastuttavan raikas tulkinta.
Esitys on tarkoituksella tehty kevyeksi (mm. lavastuksellisesti) ja on siten helpompi kuljettaa keikoille ympäri Suomea. Kyllä taulu, flyygelinmuotoinen pilvi, yksi kipsipää ja raippa kulkee kassissa. Ja lottokone! Ensi-ilta oli jo marraskuussa viime vuonna TeaKissa, mutta silloin en sitä ehtinyt katsomaan. Lämmin kiitos Jurkalle että tämä pääsi uusintakierrokselle teille.
Jos Jurkan teatterikriitiikkikurssilaisten huomio Jurkan Bonnie ja Clydessä kiinnittyi rumiin sukkiin (itse menen katsomaan B&C vasta lauantaina), niin nyt ei ollut sukkia muuten lainkaan :-)
Kaksi päivää esityksen jälkeen näin Ella Mettäsen (joka on kiinnitetty Tampereen Teatteriin tästä syksystä alkaen!) pressitilaisuudessa Tampereella ja pääsin henkilökohtaisesti kiittämään. Hän kiitti myös ja kehui esityksemme katsojia ja tunnelmaa.
Kyllä, tämä Lokki lähtee lentoon ja liitää vaivatta. Ihana!
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Esityskuvien copyright Antero Halttu / Kajaanin Runoviikko, alimmainen Henri Tuulasjärvi
Jurkan julisteen kuva on oma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti