Kahdeksantoista / TYK & Tampereen teatteri 27.1.2018

Lisää esityksiä vuoden 1918 tapahtumista, ei tämä riitä vielä mihinkään! Kun nyt kerran oli Frenckellin näyttämöllä tilaa ja koko henkilökunta kiinni päänäyttämöllä niin Tampereen yhteiskoulun lukio ja Tampereen teatteri toteuttivat tämän musiikkipitoisen Kahdeksantoista -esityksen kimpassa. Onneksi tykkiläiset innostuivat teatterin ehdotuksesta, ja tuloksista saivat katsojat nauttia muutaman esityksen verran. Viimeinen esitys oli tosin jo eilen, että harmi jos et nähnyt. Sillä kyllä tämä toi taas oman kivan lisänsä tähän Tampereen kevän 1918 tapahtumista kertoviin esityksiin.

Kahdeksantoista on raikas ja energinen! Lavalla nähdään iso joukko nuoria naisia ja orkesterissa toinen mokoma (kaksi miespuolista soittajaa taisi olla mukana). Tyttöenergiaa siis! Osa tästä porukasta laulaa myös Nuorisokuoro Sympaatin riveissä, ja kun nämä esitykset loppuvat, siirtyvät TTT:n Tytöt 1918-musikaaliin lopun kuorokohtaukseen. Samaan aikaan TYK:in pojista aika moni esiintyy 1918 Teatteri taistelussa -näytelmässä. Loistavia tilaisuuksia päästä koulusta suurille näyttämöille esiintymään. Ja suurilla näyttämöillä osa näistäkin esiintyjistä nähdään jatkossakin, meinaan sen verran vakuuttavaa menoa lavalla oli.

Koulun opettajat ja oppilaat ovat yhdessä ideoineet, säveltäneet, koreografioineet ja harjoitelleet (yhdessä Tampereen teatterin ammattilaisten kanssa) esityksen. Opettajista Jyri Siimes ohjaa, Leena Puonto vastaa musiikista, Marjo Puro koreografioista (varsinkin huivitanssi oli hieno) ja Vuokko Tolonen käsikirjoituksesta, yhdessä 8 oppilaan kanssa. Ei kaikki musiikki toki ole omaa, koska mukana on monenlaisia klassikkoja Tuu tuu tupakkarullasta Kaj Chydeniuksen loistavaan Agit Prop-sävellykseen Kisällittäret. Bändiläisistä löytyy monta taitavaa säveltäjää. Koko kymmenhenkinen bändi soittaa ohuen verhon takana ja monipuolista on musiikki. Hip hop / rap ei minuun iske, mutta sopii kyllä tähän esitykseen hyvin. Sen uho ja raaka energia välittää viestiä hyvin katsomoon.

Nyt ollaan tiukasti kiinni nykyajassa, nuorten naisten maailmassa. Vastentahtoisesti koottu ryhmä joutuu tekemään esitelmää vuoden 1918 tapahtumista, ja apuna heillä on vanha päiväkirja. Tapahtumat sadan vuoden takaa muuttuvatkin eläviksi ja pääsemme kurkistamaan mitä nuorten naisten elämässä tapahtui siihen aikaan. Samanlaista ja silti niin erilaista. Syömishäiriöitä ja ulkonäköpaineita oli varmasti myös vuonna 1918, tosin hieman erilaisessa kontekstissa kuin nykyään. Toiseuden teemat ovat kyllä aina iättömiä. Kuka kuuluu joukkoon ja kuka ei? Millä perusteella toisia (tyttöjä) syrjitään.

Nykynuorten kieli, musiikki ja vaatteet ovat ehkä sellaista mistä olen hieman vieraantunut, johtuen siitä ettei omia lapsia ole ja siskojenkin neljä tyttöä ovat kaikki jo yli parikymppisiä. Eli tämä toimi vanhemmalle täti-ihmisellekin hyvänä katsauksena teinityttöjen maailmaan. Enemmän silti kuitenkin pidin näistä historiaosuuksista. Ne oli hyvin tehty ja toteutettu, ja yksityiskohdat mietittyjä. Välillä ei uskoisi että nämä samat ihmiset näyttelevät tämän päivän nuoria ja vuoden 1918 nuoria. Taitavaa työtä siis.

Yksittäisistä esiintyjistä minun silmiini eniten esille nousivat Saija Nygårdin avoimesti rasistinen Hilma, Oona Virolaisen ylipirtsakan hupsu opettaja, Iiris Niemisen syömishäiriöinen Sanni, Liina Jämsän sovitteleva Amira ja Iida Hurstin reipasotteinen Camilla. Ja sitten on vielä vuoden 1918 naiskaartilaisista räväkkä Helmi,jota tulkitsee upeasti Aleksiina Marttala. Ehkä esityksen varmimpia roolisuorituksia oli tämä.

Hetkittäin dialogi oli kliseistä ja ennalta-arvattavaa, ja henkilöhahmotkin karikatyyrimäisiä. Ja kaikki eivät ole esiintyjinä ihan niin varmoja tai loistavia laulajia. Mutta sellainen tuoreus ja tekemisen palo on meiningissä, että tämmöiset asiat antaa kyllä anteeksi. Hyvä tytöt!


Kuvien copyright Eerika Malkamäki
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.