sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Tuntematon sotilas / Porin teatteri 28.1.2017


Nyt on Porissa meinaan sen mittakaavan esitys mitä Suomessa harvoin nähdään, varsinkaan sisätiloissa! Tuntematon sotilas on klassikko, mutta yleensä se tarvitsee melkoiset puitteet toimiakseen. Porilaiset ovat kääntäneet teatteritalonsa remontin edukseen, ja hyödyntäneet naapurissa sijaitsevan vanhan olutpanimon tyhjät ja avarat tilat. Tuloksena on todella onnistunut esitys.


Christian Lindroosin ohjaama ja dramatisoiva Tuntematon ei varmaan teoksena esittelyjä kaipaa? Ikonista sota- ja suomikuvastoa, jonka kaikki tuntevat, vauvasta vaariin. Erinomainen valinta Suomi 100-vuodelle, mutta kaikilla tahoilla ei olisi ollut rahkeita toteuttaa näin massiivista hanketta. Tekstiä on pakostakin karsittu ja siten saatu esityksestä kolmetuntinen. Sen jaksaa hyvin istua yllättävänkin mukavilla kokoontaitettavilla penkeillä. Kaikki ne tunnetuimmat kohtaukset ja repliikit kyllä löytyvät, tottakai. Mutta esimerkiksi Petroskoissa rymyäminen on jätetty pois, tai muistumia siitä nähdään kiljunryyppäyksen lomassa, kun Veeruska käy tanssimassa poikain kanssa.


Vanha panimo tarjoaa valtavan ison estradin, peräti kuusi kertaa suuremman kun Porin teatterin oma päänäyttämö. Syvyyttä löytyy huikea matka, ja sitä on hyödynnetty hienosti. Tämänkaltaisessa hallimaisessa tilassa, mitä ei ole teatteriksi tarkoitettu, joudutaan tekemään tavanomaisesta poikkeavia lavastuksellisia ratkaisuita. Tuntemattomassa "lava" on kokoelma erimuotoisia ja -kokoisia teräsritiläelementtejä, joita liikuttelemalla saadaan sinne väleihin myös juoksuhautoja. Ja niissä on myös nostettavia osioita, mistä saadaan näppärästi korsu. Teemu Loikaksen lavastus on yksinkertaisen nerokas. Valtavan leveän tilan sivuilla lisäksi lautaisia rakennelmia. Siinä se, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Erittäin näyttävää ja toimivaa. Muutamat irtoelementit, kuten panssarivaunu tai palava sairaankuljetusauto on toteutettu taitavasti.


Jos on lavastus todella yksinkertaisen toimiva ja kaunis, niin valaistuksesta ei voi sanoa samaa. Toimiva ja kaunis se kyllä on, mutta ei yksinkertainen. Harvoin olen nähnyt yhtä tyrmäävän upeita valoja kun tässä. Jaa, no, jossain Kalle Ropposen aiemmissa töissä ehkä. Kuten vaikkapa Espoon teatterin viime syksyn Meidän luokka -näytelmässä. Siitä muuten muistutti alussa lavan puolivälissä ollut lautaseinä, jonka takaa valot siivilöityivät katsomoon päin. Sitten seinä liukui pois, ja lava jatkui vielä melkein yhtä pitkälle. Koska lavastuksilla ei voida kauheasti kohtauksia muokata ja tiloja muunnella, niin avuksi on otettu valot. Katossa on iso määrä kääntyviä valospotteja. Jos ei muuten Tuntematon sotilas kiinnosta, niin se kannattaa nähdä edes vaikuttavien valojen takia.

Pakko nostaa hattua myös pyrotekniikasta ja ylipäätään äänistä ja tehosteista. Eturivissä istuvat saattoivat kyllä tarvitakin jaettuja korvatulppia, koska metakka oli sen verran kovaa. Tässä ammuttiinkin "ihan oikeasti". Paukkupanoksilla, mutta hylsyt lentelivät. Yhden löysin lattialta kotiinkin tuotavaksi.

  

Esityksessä oli mukana myös kaksi taitavaa muusikkoa; Aino Juutilainen sellossa ja Eliina Mäkiranta pianossa. He soittivat liki koko esityksen ajan, Sofia Finnilän musiikkia (ja oli siellä pieni pätkä Sibeliuksen Finlandiaakin ihanan uniikisti sovitettuna). Musiikki toimi upeasti kohtausten taustalla. Milloin oli aggressiivista sahausta sellolla kun taisteltiin, milloin taas rauhallisempia sävyjä. Mahtava idea ja toimi. Elävästä musiikista teatterissa saa minulta aina bonusta!


Tuntematon sotilas on ennen kaikkea ensemble-esitys. Tässä on joukko sotilaita. Porukkaa tarvitaan paljon, koska lavakin on niin valtava. Hyvin tämä sakki sen täyttää. Tottakai mm. Rokka, Hietanen, Koskela ja Lehto ovat niitä ikonisimpia rooleja, mutta jokainen sotamies täyttää paikkansa. Koskela (Vesa Haltsonen) on juuri sopivan kansanomainen upseeri; ei ihme että sotilaat hänestä tykkäävät. Se riehumiskohtaus päällystön pakeilla kiljun voimin oli hieno kohtaus! Hietanen (Pekka Hänninen) on aina jotenkin niin sympaattinen hahmo. Tämän silakanruinauskohtaus!


Ja miten matalassa rekisterissä kulkee Lehdon (Jarkko Tiainen) ääni, kuin alleviivaten tämän synkkää luonnetta. Rokka (Turkka Mastomäki) on rempseän hulvaton ja vähäeleinen Susi (Jarno Malinen) kulkee mukana kuin varjona. Muonituksesta ja vaatteista vastaava Mäkilä (Joonas-Petteri Nieminen) on aivan loistava tyyppi. Se tavaroiden paiskominen alussa - klassikko! Ja mä en edes muistanut miten hauska hahmo on Honkajoki (Ilkka Aro) jousipyssyineen. Aina tasaisen hienoja rooleja tekevä Juha Kulmala on taas hyvä muutamassa pikkuroolissaan.


Vieressäni istunut vanhempi mies säpsähtää joka kerran kun lavalla pamahtaa kovemmin. Kovemman kiroilupurkauksen jälkeen hän kysyy minulta "oliks tää nyt sitä vihapuhetta?". Vihapuheesta en tiedä, mutta se sodanvastainen sanoma on tämänkin Tuntemattoman sotilaan tärkein viesti.


Hatunnosto porilaisille panimotilan muokkauksesta toimivaksi teatteritilaksi myös infrastruktuuriltaan. Ulkokontteihin sijoitettuja vessoja on riittävästi (kerrankin naisten puolelle ei tarvitse jonottaa!), lämpiötilat ovat valtavat ja katsottavaksi on myös Kari Ahosen valokuvanäyttely Kaunialan sotaveteraaneista ja lotista. Vahva panostus on myös visuaalisesti, kahvilipukkeita ja kahvikuppeja myöten. Ja myynnissä on myös t-paitoja! Sotainvalidit ja -veteraanit saattajineen pääsevät katsomaan ilmaiseksi.

Teatteribloggaaja Pasi maksaa narikkamaksua


Narikka hieman sumppuuntuu esityksen jälkeen, kun koko 500+ paikkainen katsomo tyhjentyy siihen eteen. Narikan ja kahvilan henkilökunta on myös pukeutunut esityksen henkeen! Siniset vessakontit on piiloteltu lauta-aidalla. Ensi-illassa oli pihalla upeat jätkänkynttilät ja valonheittimet. Todella hienon näköistä! Ainoa kriitiikkini kohdistuu munkkirinkilän 7 euron hintaan (onneksi en nauti mitään väliaikatarjoiluita yleensäkään).

Yleisötilojen pöytä, mihin valuu steariinia kynttilöistä


Tuntematon Sotilas on suurella tunteella ja taidolla tehty. Sellainen esitys mitä tullaan kevään mittaan katsomaan bussilasteittain ympäri maakuntaa ja muuta Suomeakin. Perushyvää teatteria, tarpeeksi tuttua ja turvallista, mutta niin hyvin tehtyä, että lämpimästi voin suositella. Menkää Poriin!


Esityskuvien copyright Janne Alhonpää
muut kuvat omia.

Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.

1 kommentti:

  1. Kuulostaapa hienolta! Meitsillä ei ole nyt rahkeita Porin reissuun, mutta vaikuttaa siltä että katsomot kyllä saadaan täyttymään. En usko että Loikas voisi epäonnistua lavastuksessa, valot kuulostavat hienolta. Kiitos arviosta!

    VastaaPoista