tiistai 10. tammikuuta 2017

The Nutcracker / Royal Ballet 10.1.2017

Ah. Mikä kauneus. Musiikki, miljöö, tanssi. Pähkinänsärkijä livenä Lontoossa on Elämys.

Eikä se taika vähene minnekään, vaikka tämän baletin olisi nähnyt vaikka kuinka monta kertaa. Vaan onhan se Covent Gardenin oopperatalo sellainen paikka missä tätä on erityisen ihanaa katsoa, vaikka istumapaikka olisi hieman kauempanakin. Paitsi että vaikka istuin kaukana, niin mun mielestä se oli silti tosi hyvä sijainti. Kiikareilla sai lähikuvia jos halusi, mutta kokonaisuudet hahmottuivat hienosti.

 Ei huono paikka taaskaan, lippu maksoi £26


Katselin joulun maissa dokumenttia tämän kauden Nutcrackerin valmistumisesta ja siinä mainittiin muutamia uudistuksia mitä mm. koreografiassa nähtiin tänä vuonna. Tai siis viime vuonna, kun tämä aloitti esityskauden. Musta muutoksia oli enemmänkin kuin vaan siinä ohjelmassa mainittu kiinalainen tanssikohtaus. Mutta ei se mitään, hienoa oli kaikki silti. Mä en muista aiemmin olleen lattiaa pitkin "lipuvia" enkeleitäkään. Ja musta kaikissa niissä erimaalaisissa tansseissa mitä Clara ja Hans-Peter pääsevät seuraamaan oli hieman erilaiset kuviot kuin viime vuonna. Espanjalainen hyvin sensuelli; kolme miestanssijaa haaremihousuissa ja yksi nainen. Kiinalaisessa tanssissa oli vain kaksi miestä ja tosi hauska koreografia. Teknisesti nopea ja vaikean näköinen; piruetteja ja breakdance-kuvioita. Venäläisessä oli kaksi kasakkaa, hyvin paljon pelkistetympi kuin aiemmin.

McRae ja Salenko hehkuivat!


Ja sitten tässä oli Steven McRae! Joku blogini lukijoista saattaa ehkä muistaa onnettoman Anastasia-esityksen viime marraskuulta? Tai ei esityksessä ollut mitään vikaa, muuta kuin McRae ei vastoin ennakkotietoja tanssinutkaan siinä (vaimonsa synnytti). No, nyt toivoin ettei tulisi mitään viime hetken loukkaantumista tai muuta estettä. Ja ei tullut! McRae tanssi henkeäsalpaavan hienon Prinssin roolin. Taas tunnustan: itkin sitä katsellessani.

Gary Avis oli taas kerran ihastuttava Drosselmeyer ja Iana Salenko todella upea Makeishaltiatar. Varsinkin se McRaen ja Salenkon grand pas de deux lopussa oli jotain sellaista katsottavaa että harvoin näkee. Huh! Kaunista katsottavaa.


Lisäksi oli tosi hienoa nähdä norjalainen Lukas Bjørneboe Brændsrød vihdoin tanssimassa ihan nimetyssä roolissa, eikä vain nimettömänä osana ryhmää. Lukas nimittäin oli Hiirikuningas! Helkatti miten hienot hypyt! Nyt meinas jäädä (ja jäikin) Kansallisbaletin Atte Kilpisen Hiirikuningas toiseksi. Oli mahtavaa nähdä livenä miten hintelästä teinipojasta on tullut tosi muhkeareisinen (ja voisiko jopa sanoa) aikuinen mies. Lukashan oli se yksi kolmesta norjalaispojasta, joista R&A:ssa 2014 näkemäni Ballet Boys -dokkari kertoi. Dokumentti seurasi poikia useamman vuoden ajalta, ja sen lopussa Lukas pääsi Royal Ballet Schooliin. Kolme vuotta siellä ja sitten hänet kiinnitettiin Royal Balletiin 2015/2016, ensin vuodeksi erityiseen nuorten tanssijoiden diiliin ja kauden 2016/2017 alusta Artist-nimikkeellä.

  

Esityksen jälkeen oli vielä mahtavaa treffata herra McRae. Olin myös raahannut mukanani kirjan herrasta, minkä nimmaroi. Ehkä ensi kerralla irrotan sen mun ihanan kalataulun kehyksistä ja vien senkin...?  Lukas ehti pujahtaa, mutta jätin hänellekin suklaata. Ei kai balettitanssijoille voisi sellaisia tuliaisia viedä, tarttee ensi kerraksi keksiä jotain järkevämpää...




Virallisen esityskuvan copyright Johan Persson, muut omia.
Ja joku nainen otti nuo minusta ja Stevenistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti