Paul Olin ja Harriet Abrahamsson vastaavat käsikirjoituksesta ja Olin ohjauksesta. Tekijät viettivät vuoden päivät koulukodin nuorten kanssa, ja osittain näistä kokemuksista syntyi Hamlet sanoi sen kauniimmin. Kolmen nuoren elämä on aika vinksallaan ja lopulta he päätyvät Sirkustirehtöörin johtamaan sirkukseen. Tai vaihtoehtoisesti koulukodin tapaiseen paikkaan.
Esitys alkoi hyvin perinteisellä sirkuksella. On puna-keltaraidallista telttaa, valoja ja neljä värikästä tyyppiä; voimamies, ennustaja, klovni ja tirehtööri. Mutta sitten he muuntautuvatkin äkillisesti kiroileviksi teineiksi! On kovis-Make, joka koittaa tehdä läksyjä juoppojen vanhempiensa keskellä. On äidilleen surullisia kirjeitä kirjoittava Katariina, jota isäpuoli raiskaa. Ja on puhumaton Volodja, joka kaipaa veljeään Sashaa. Mitä tapahtuu kun he pääsevät mukaan pimeyden sirkukseen? Kun turvaverkkoja ei enää ole? Sirkuksesta tulee elämän metafora, eivätkä Maken vanhemmat selviä nuorallatanssista. Taikurin hatusta tulee kyllä valkoisia pupuja, mutta kuka milläkin tavalla kuolleena.
Esitys oli monellakin tapaa varsin vaikuttava. Koko nelihenkinen näyttelijäpoppoo oli lahjakasta ja sinnikästä. Yleisö ei ollut sieltä helpoimmasta päästä (erityisluokka), mutta esitys saatiin vietyä hienosti läpi. Varmaan esiintyjiäkin häiritsi jatkuva kännyköiden räpläys, keskustelu ja välihuutelu ("joko tää loppui?); minua ainakin ärsytti. Varsinkaan kun opettajat/valvojat eivät puuttuneet asiaan mitenkään. Ehkä heillä on kokemusta ettei siitä ole mitään hyötyä?
Joka esiintyjällä oli monta monituista henkilöhahmoa hanskattavana, ja niin vaan sekin sujui mallikkaasti. Kiitos siis Carl Alm, Per Ehrström, Malin Olkkola ja Jakob Johansson. Erityisesti Carl Almin roolit sirkustirehtöörinä ja Katariinan isäpuolena jäivät mieleen.
Upeat puvut oli loihtinut Nina Silfverberg (ja hän vastasi myös lavastuksesta yhdessä Jeremy Crottsin kanssa). Esityksessä oli myös hienoja maskeja; niistä kiitos Sonja Backlundille. Esityksessä oli myös hieman interaktiivisuutta, ja kyllä onneksi joku suostui jongleeraamaan yhdellä pallollakin. Naisen sahaus -numeroon olisi ollut myös halukkaita, vaikkei siihen edes kysytty ketään :-) Lisäksi saimme mm. maistella popkornia pääkallosta... Nam!
Mutta mitä tekemistä Hamletilla on kaltoinkohdeltujen nuorten kanssa? No, olihan Hamlet itsekin vaikea teini, hankalassa perheolosuhteessa. Isä kuollut ja äiti nai sedän. Mutta Hamlet yritti! Hän etsi totuutta tässä maailmassa, mikä on täynnä valheita. Kuulemme kyllä Shakespearen säkeitäkin hieman. Ja nuoret saavat mahdollisuuden esittääkin Hamletia! Miekkailu ainakin sujuu... Ja kun Make toteaa fuck you, niin sirkustirehtööri saa vastata "Hamlet sanoi sen kauniimmin". Niin sanoikin. Esimerkiksi näin:
To die, to sleep--
To sleep--perchance to dream: ay, there's the rub,
For in that sleep of death what dreams may come
When we have shuffled off this mortal coil,
Must give us pause. There's the respect
That makes calamity of so long life.
Kullakin on omat tapansa purkaa ja käsitellä surujaan ja ahdistuksiaan. Näytelmän Katariina kirjoittaa surullisen laulun. Mutta vaikka selviytyminen on välillä miltei mahdotonta, niin ainakin tässä tarinassa loppu on parempi kuin Hamletissa. Kaikki eivät kuole. Kenties valoa on siis luvassa myös katsojillekin.
Kuvien copyright Frank A. Unger
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti