Tällä kertaa sitä saattoi vaan nojata taaksepäin ja nauttia, kun teos oli jo tuttu. Enää ei tarvinnut jäädä monttu auki ihailemaan kutakin tanssijaa, vaan saattoi antautua täysillä ihanuuden pariin. Lapsikatsojat (ja yleisössä istunut Jorma Uotinen) bongailivat ilkikurista Lauantaita, joka putkahteli näkyville milloin mistäkin.
Väsynyt Maanantai-prinsessa ei jaksaisi (mä niin samaistun), Tiistai taas haluaisi mieluummin olla supersankari pöytäliinaviitassaan. Keskiviikko on metsänhenkimäinen haaveilija. Fauni-Torstai lurittelee lemmestä ja tankotanssinsa on niin hieno ja ilmava. Perjantai on hajamielinen hupsu, suorastaan hattarapäinen keiju. Peikkotyttö-Lauantai haluaakin lopulta vapaapäivän, joten siirrymme suoraan Keijukaisneuvos Koon suosikkipäivään eli Sunnuntaihin. Ja sitten laitetaankin jalalla koreasti yhdessä. Ilmojen halki käy Sunnuntain tie.
Se Keskiviikon ja Lauantain nyrkkeilymatsi on jotain niin hauskaa, vikkeline jalkatöineen!
Tanssijat ovat niin hienoja, sekä viikonpäivinä että varjohahmoinakin. Ja ne kaikki upeat valot, kauniit puvut, musiikki, lavastuksen pienet yksityiskohdat, ja kauniit koreografiat. Ei voi kun vaipua penkkiin ja nauttia. Moni muukin on nauttinut. Elämä on ihanaa -blogin Mannilainenkin kävi viime viikolla saamassa annoksensa keijupölyä.
Tässä satumaailmassa viihtyvät niin lapset kuin aikuisetkin. Voi kun voisin jäädä vaikka viikoksi tähän Koon luomaan paratiisiin. Valitettavasti esitykset ovat loppusuoralla; niitä enää 4. Toivotaan että Koo ja päivät palaavat iloksemme vielä monena vuonna!
Kuvien copyright Marko Mäkinen
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti