maanantai 16. marraskuuta 2015

Viscera, Afternoon of a Faun, Tchaikovsky Pas de deux ja Carmen / Royal Ballet 15.11.2015

Kino Tapiola on kyllä yksi hienoimpia leffateattereita koko maassa, ja siellä on aina ilo viettää aikaa. Omaan allakkaan ei sopinut mennä Hämeenlinnan BioRexiin maanantaina katsomaan balettia (kun oli NT Liven Coriolanus-näytös toisaalla), joten piti sitten sunnuntaina huristaa Espooseen. Koska tämän halusin ehdottomasti nähdä. Neljä lyhyempää balettiesitystä.

Näissä tanssitaltioinneissa on ihanaa kun saa ekstroina kiinnostavia haastatteluita ja muita kulissien takaisia juttuja. Nytkin toimittaja Fiona Bruce ja ex-balettitähti Darcey Bushell höpisivät, haastattelivat ja hehkuttivat tulevaa iltaa. Baletin johtaja Kevin O'Hare haastatteli huipputanssija Carlos Acostaa, jonka jäähyväisbaletti Royal Balletissa illan päättävä Carmen on. Acosta on tehnyt siihen sekä koreografian, että tanssii Don Josen roolin.


Koreografi Liam Scarlettia haastatellaan myös baletistaan Viscera. Se tuleekin illan ohjelmistossa ekana. Musiikkina amerikkalaisen nykysäveltäjä Lowell Liebermannin 1. pianokonsertto. Ei kyllä ihan musiikkia minun makuuni. 14 tanssijaa lavalla, mutta kolme heistä on isommissa rooleissa.


Valojen käyttö on kyllä hienoa; se miten punainen ja sininen vuorottelee. Tanssijoiden vaatteet ovat persoonalliset. Marinela Nunez ja Ryoichi Hirano tanssivat kyllä kauniisti.

Tauolla lisää Carlos Acostan haastattelua, joka kertoo että halusi haastaa itsensä tanssiessaan vuosikaudet Royal Balletissa. 


Afternoon of a faun (Prelude a l'apres-midi d'un faune) on pieni ja herkkä, kahden tanssijan välinen duetto. Musiikkina Debussyn samanniminen teos. Vaikka koreografi Jerome Robbins teki tämän jo 1953, niin kovin ajattomalta vaikuttaa. Sarah Lamb ja Vadim Muntagirov ovat kamalan nuoren näköisiä. 


Kaunis mies harjoitustanssisalissa, venyttelee kuin kissa auringossa. Peilailee. Sensuelli. Nuori kaunis nainen tulee paikalle. Tanssivat yhdessä hyvin hidastempoisesti, laiskanlaisesti. Poika antaa lopuksi suukon poskelle ja tyttö poistuu. Kamalan romanttinen ja kaunis ja haikea. Kovin pienieleistä ja tosi koskettavaa. Tästä pidin tosi paljon.


Illan kolmas baletti on Tchaikovsky Pas de deux. Tämmöinen pieni kymmenminuuttinen minkä musiikki löytyi kuulemma jostain Bolshoi-baletin arkistojen uumenista 1953. Piti olla kuulemma alunperin Joutsenlammessa mukana, mutta mistä lie syystä jäänyt siitä aikanaan rannalle. 


No, George Balanchine teki koreografian ja nyt sen tanssivat mestarilliset Iana Salenko ja Steven McRae. Tanssivat yhdessä, yksitellen, vuorotellen. Upeaa! Niin helpon ja kevyen näköistä, ja miten hikisiä tanssijat ovat. Olen ihan mykistynyt. Tämä pari tanssii todella kauniisti yhdessä. Ja mä voisin katsoa McRaen ulottuvia hyppyjä (ja kaunista hymyä) vaikka tuntikausia. Täydellistä.


Maan pinnalle palauttaa pieni dokumentti Royal Balletista, ja pieni katsaus World Ballet Day'hin, ja Kevin O'Harea haastatellaan taas lisää. Ja sitten on myös pieni dokumentti Carmenin teosta.


Vaikka Acostan Carmen-versio on selkeästi se esityksen kohokohta, niin en kyllä tiedä. Tykkäsin niin paljon Faunista ja McRae/Salenko-duetosta... Mutta onhan se Carmen hieno! Bizet'n mestarillinen ja dramaattinen musiikki ja hyvät tanssijat. Marianela Nunez vetää nimiroolin, ja Escamillona tanssii Federico Bonelli. Matthew Golding on Kohtalo, ja herra Acosta itse sitten Don Jose. 


Tässä on mielettömän hieno lavastus (Tim Hatley) ja valot (Peter Mumford), ihan todella kauniit. Värihehkua ja tunnetta ja dramatiikkaa. Mustasukkaisuutta ja murhaa - todella näyttävää. Acosta tanssii kyllä juuri niin legendaarisen upeasti kuin pitääkin. Eikä muukaan sakki huonoa ole. Joukkokohtauksetkin sykkivät elämää.

Ilta huipentuu kukituksiin ja puheisiin ja lahjoihin ja kyyneliin, kun lava on yhtäkkiä täynnä Acostan juhlintaa. Aikamoinen tapa lähteä eläkkeelle! No, hetikohta jo ensi keväänä hän vierailee tuolla lavalla, ja eikä toki muutenkaan meinaa tanssia, tai koreografioita lopettaa. Lavalla on myös hänen pieni tyttärensä ja vaimonsa ja ties vaikka ketä. Itselläkin taisi tulla tippa linssiin Kino Tapiolan salissa.


Aina kun katselen näitä balettiesityksiä, niin ihmettelen samaa asiaa. Eli miten ahtaasti orkesteri joutuu soittamaan montussaan. Miten siinä saa edes kättä liikutettua kun soittaa viulua?


Valokuvien copyright:

Viscera: Andrej Uspenski
Fauni: Tristram Kenton ja Bill Cooper
Tchaikovsky: Tristram Kenton
Carmen: Tristram Kenton

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti