Tuula Juvosen väitöskirjaan ja muutamaan muuhun julkaisuun perustuva näytelmä Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia kertoo näistä kahdesta vuosikymmenestä useamman henkilön näkökulmasta. 50-luvulla on maalaistyttö Anna (ihanan herkkäilmeinen Anni Kangas) joka tykästyy toiseen tyttöön. Äiti vie Annan Lapinlahden mielisairaalaan hoidettavaksi, mutta lukuisista sähkösokeistakaan huolimatta tyttö ei "parannu". paitsi lumeeksi sen verran että pääsee sieltä pois. Muutto Tampereelle ja pumpulitehtaalle töihin pääsy antavat mahdollisuuden elää omaa elämää. Kuulemma Kalle-lehdessä on sanottu että ravintoloista saavat homoseksuellitkin seuraa. Valitettavasti vaan yksinäiset naiset eivät pääse ravintolaan. Sen sijaan Anna käy elokuvissa. Eeva-Kaarina Volasen esittämä Santtu elokuvassa Ruma Elsa on ihana ja tähän Anna ihastuu. Onneksi Annaa onnistaa myöhemmin kirjeenvaihtokaverin kanssa.
On muuten hauska yksityiskohta kun vuonna 1956 Anna menee Tampereen Teatterille katsomaan Kissa Kuumalla Katolla, ensimmäisenä tyttönä Pumpulitehtaalta. Yleensä tehtaan tytöt käyvät Työväen teatterissa :-) Mutta Eeva-Kaarina Volanen veti Annan sinne.
80-luvulla näkökulma pyörii nuoren naisparin Sari (Tinja Juutilainen) ja Maaritin (Karenina Tulppo) ympärillä. Sekä ylipäätään millaista oli perustaa Vagabondia, järkätä bileitä, marsseja ja tapahtumia. Sairausluokitus oli juuri poistunut, mutta kehotuskielto vielä voimassa. HIV alkaa juuri tehdä tuloaan ja huhuja siitä kantautuu Suomeenkin. Toiset eivät välitä asiasta vaikka kavereita ympäriltä kuoleekin. Testatako vai ei, kas siinäpä pulma. Toiset ovat visusti kaapissa, toiset eivät.
Tapahtumat ovat hyvin Helsinki-keskeisiä, mutta Tampereellekin halutaan omia juttuja. Kannattaako järjestää pelkkiä naistenbileitä, tuleeko niihin ketään. Jospa leimautumispäivät ja -bileet sitten. Kaikenlaista puuhataan ja toiminta muuttuu avoimemmeksi, pikkuhiljaa.
Itsekin nuoruuteni 80-luvulla eläneenä muistan sen nurkkakuntaisuuden, ja miten koko Suomi oli aika takapajula ja sulkeutunut. Kummallisia ravintolasäädöksiä oli vielä silloinkin. Siihen nähden miljoonakaupunki Sydney tuntui hyvin erilaiselta paikalta, kun vuonna 1986 muutin sinne. Ei ihme että Kööpenhamina ja Tukholma tuntuvat paratiiseilta näytelmän homoparinkin mielestä; siellähän oli ihan omia bilepaikkojakin homoille ja lesboille!
Yksi esityksen hauskimpia juttuja oli elokuvien ja näytelmien esittäminen dramatisoituina versioina.
Tykkäsin tästä tosi paljon, ei lainkaan sellainen kuiva historiakatsaus Tampereen vähemmistöhistoriaan. Faktoja ja historiaa tulee esille kyllä, mutta se on tuotu hyvin inhimillisten tarinoiden kautta. Iso kiitos siitä koko työryhmälle, erityisesi käsikirjoittaja/ohjaajalle Terhi Tuomiselle.
Tukkateatteri on muuttanut uusiin tiloihin (mutta muuttavat kuulemma loppuvuonna taas uudelleen), mutta isot eivät ole nämäkään. Tee ja pulla maksaa euron, joten hinnat ovat aika kohdillaan.
Valokuvien copyright Kaisa Vuorinen
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti