tiistai 17. marraskuuta 2015

Coriolanus / NT Live 16.11.2015

Näin vajaan kahden vuoden tauon jälkeen olikin tosi ihanaa nähdä Donmar Warehousen Coriolanus uudelleen. Tai neljäs kertahan tämä mulla jo oli. On ihan mahdottoman kummaa miten siitä voi saada vieläkin näin paljon irti! Se tuntui melkein jopa parhaimmalta esitykseltä (vaikka olen sen livenäkin kahdesti nähnyt). Tultiin Eevan kanssa Plevnan leffateatterista ulos ja molemmilla oli ihan sama fiilis: mahtavaa! Kuuntelin seuraavana päivänä kommenttiraidankin tähän, missä pääosin olivat äänessä ohjaaja Josie Rourke ja nimiroolia tulkitseva Tom Hiddleston - se oli kanssa huisin mielenkiintoinen.

Mä nyt muutamia mietteitäni esityksestä laitan tähän. Olen Donmarin Coriolanuksesta kirjoittanut aika monesti aiemmin, jos kiinnostaa niin menkää ja selatkaa blogia taaksepäin...


En muistanutkaan miten Coriolanus tosiaan uskoo, että hän voi sanoa mitä tahansa kansalaisille, ja sitten haukkuukin heitä oikein olan takaa. Pitää itseään parempana kuin muut. Se Caius Martiuksen ja Aufidiuksen keskinäinen, kompleksinen suhde; vihaavat mutta kunnioittavat toisiaan. Caius Martiuksen ansaittuaan lisänimensä Coriolanus taistelun jälkeen kansa on pakoitettu tykkäämään ja kunnioittamaan tätä, vaikkakin hieman vastentahtoisesti. Coriolanus lähtee kaavussaan kalastamaan ääniä, ja tässä Hiddleston tekee ihan mestarillisen suorituksen. Lipevyydestä kymppi! "People must have their voices!". Ja sitten tästä tuleekin petturi. Naps vaan.


Coriolanus on äkkipikainen, omahyväinen, ja hetkittäin tästä on kyllä vaikea tykätä. Ja sitten se äidin ja pojan suhde, herranjee. Onko toista yhtä kiihkomielistä ja sotahullua äitiä kuin Volumnia? Jonka mielestä pojan arvet on parasta mitä tämä tietää. Volumnia on päättänyt että hänen pojastaan tulee jotain suurta ja merkittävää ja sitä ei saa estää mikään. Siksi kai se äidin maailma romahtaakin kun Coriolanus ajetaan maanpakoon. Ei siinä auta äiteen eikä Meneniuksen anelut että Coriolanuksen pitäisi pyytää anteeksi ja olla nöyrä. Ei löydy nöyryyttä tästä miehestä. Perkuleen pässi!

Menenius on muutenkin sellainen toppuuttelija ja hyssyttelijä joka koittaa joka välissä hieroa sovintoa ja rauhaa. Kun Volumnia ja Virgilia (Coriolanuksen sivuosaan jäävä vaimo) menevät messuamaan tribuuneille että Coriolanusta ei saa häätää, niin siinäkin tämä koittaa rauhoittaa tilannetta. Mutta Volumnia on yhtä jästipää kuin poikansa (niin, mistäköhän C.lienee sen perinyt).


Ja sekin kohtaus kun Coriolanus ryysyläisen näköisenä vihdoin pääsee Antiumiin ja menee tapaamaan Aufidiusta. Joka sanoo rakastavansa vaimoaan kovasti, mutta niin vaan vanhan vihollisen näkeminen nöyränä hänen huushollissaan on parempi näky kuin vaimon tapaaminen konsanaan! Aikamoinen tunnustus! Aufidius käy pikkuhiljaa mustasukkaiseksi C:lle, kun sotilaat palvovat tätä., siis Aufidiuksen omat miehet! Ehkäpä se on yksi hyvin painava syy miksi C kokee loppunsa niin kuin kokee. Mutta onhan se Coriolanus kova sotajätkä, kun voitti Aufidiuksen silloin viimeksikin...

Oli tämä kyllä huikeaa näyttelijätyötä! Hiddlestonille täydet pisteet. Miten se saakin kyyneleet silmiin niin sukkelaan... Ja ei se Hadley Fraserkään pöllömpi ole Aufidiuksena :-)

Summa summarum, jos koskaan on mahdollista nähdä tämä taas, niin menkää menkää menkää! Eiköhän NT Live sen taas jonain päivänä esitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti