Mielenkiintoinen konsepti, tämmöinen "journalistinen dokumenttiteatteri". Otetaan tukku alan opiskelijoita (sekä teatteritaiteen että journalismin), teatteriammattilaisia ja toimittajia, ajankohtaisia yhteiskunnallisia aiheita ja yleisökin mukaan. Tuloksena pitäisi nähdä ja kokea jotain ennenkokematonta. Harmittavasti ainakin ensi-illassa tämä Suomalainen "pressi"klubi hieman lässähti. Ensimmäisen puoliajan jälkeen yksi jos toinenkin yleisössä kuului harkitsevan poislähtöä. Ja jos oikein rehellinen olen, niin itselläkin moinen kävi mielessä. Mutta onneksi se jäi vain ajatukseksi, koska breikin jälkeen homma parani huomattavasti.
Esityksiä on kaikenkaikkiaan 10, ja aihepiirejä neljä. Enskarissa oli niinkin abstrakti ja laaja aihe kuin "mitä totuuksia yhteiskunnassamme haudotaan". Ehkä aiheista haastavin ja laajin. Tässä hypeltiin ja säädettiin ja sählättiin hieman, ja kokonaiskuva koko illasta oli sekava ja hätäinen. Mikä osa oli ensi-iltajännitystä, mikä osa esiintyjien kokemattomuutta. Mene ja tiedä.
Ei ole uutinen että suomalainen printtimedia on kriisissä. Uutinen ei kohtaa ihmistä ja toisinpäin. Tähän yhdeksi ratkaisuksi on palauttaa perinteinen town crier pestiinsä, eli huutelemaan turuille ja toreille uutisia. Niitä oli kerätty yleisöltä ennen kuin itse ehdin (viime tipassa) paikalle. Town crier lähti kahden hengen teknisen tiimin kanssa kohti Keskustoria, ja odotin että saamme reportaaseja pitkin iltaa miten siellä sujuu. Eikä mitä, ainoastaan kerran pääsimme kuulemaan/katsomaan televisioruuduilta kun hän kertoi uutisia Hämeenpuistossa. Harmikseni se jäi sitten siihen. En tiedä/ymmärrä miksei yhtä esityksen parhaista puolista enää myöhemmin käytetty hyväksi, kun kerran se kuvausryhmä oli matkassa ja ainakin vielä Hämeenpuistoon yhteys toimi?
Yllättävän suuri rooli oli annettu Nätyssä vaihto-opiskelijana olevalle Menzo Kirczille. Joo, ihan kiva, ja ehkä ajatuksena oli se että ulkopuolinen näkee jotenkin paremmin Suomen tilanteen? Englanniksi olevat osuudet eivät vaan ihan toimineet.
Juho Rantonen esitti meille illan aluksi ja lopuksi omat runonsa, haastattelujensa pohjalta. Ensin päihdeongelmaisen miehen arjesta ja sitten poliitiiko Aila Dundar-Järvisen ajatuksia. Surullista kuultavaa, siis ne sanoitukset. Miten paljon poliitikon puheessa on niinku, elikkä yms täytesanoja, ja miten vähän asiaa!
Käytössä oli green screen ja taustalla siis Hämeenkatu, ja edessä esiintyjät. Pohdittiin onko totuus lehdistössä, ja jos ei niin mistä se sitten tulee. Katsojille (niin TTT-Klubilla kuin lähetyksen striimiä katsovillekin) luvattiin illan aikana kertoa mikä on totuus. Niin, ja mistä mm. poliitikot ja toimittajat saavat tietonsa. No, kaikenkarvaisilta asiantuntijoilta eli yliopiston tutkijoilta ja yhä enenevässä määrin ajatuspajojen/hautomoiden raporteista. Ennenkuin pääsimme sukeltamaan niiden käsittämättömään maailmaan, kuulimme englanninkielisen historiakatsauksen hyvinvointiyhteiskunnasta ja sen historiasta (parasta tässä oli konsekutiivitulkkaus suomeksi).
Yksi asia mitä pieni pöytäseurueemme pohti illan aikana (tämän tulkkausjutun jälkeen) että saammeko me suomalaiset (varsinkin ne keillä ei kielitaito riitä selvittää asioita ulkomaisten medioiden vinkkelistä) jonkunmoista suodatettua totuutta, jos olemme kääntäjien ja tulkkien varassa? Miten siis kielitaito vaikuttaa ihmisen maailmankuvaan tai sen kapeuteen. Kaikkihan me olemme uutistoimistojen ja median varassa. Me luemme niitä uutisia mitä lehdet tai radio tai tv, ja varmaan kaikkein eniten: internet meille antaa. Miten
Katkon jälkeen uppoduimme näihin ajatuspajoihin, yhtenä esimerkkitapauksena Libera. Minulle ainakaan ei jäänyt tämän perusteella kovin vakuuttavaa kuvaa koko firmasta ja sen "asiantuntijalausunnoista". Jos yksi taho (tässä tapauksessa Björn Wahlroos) rahoittaa toimintaa (joo joo, olihan niillä 80 rahoittajaa, pienyrittäjiä pääasiassa, mutta eiköhän valtaosa rahoista tulee Nallen pussista) niin eikö mielipiteetkin ole tavallaan sitä mitä hän haluaa? Tulee mieleen lääketutkimusten rahoittaminen lääkeyritysten rahoilla... Mutta tottahan on että enenevässä määrin yliopistojen ja korkeakoulujenkin tutkimusta rahoitetaan yritysten rahoilla (eikä tämä raha ainakaan pienene nyt kun hallitus on leikkaamassa entistä enemmän rahaa korkeakouluilta). Miten tämä vaikuttaa tutkimustuloksiin jokainen voi vain arvailla. Akateemisissa piireissä ei ainakaan tämän Liberan tutkimuksia tunnuta arvostavan. Ainakin näin meille katsojille kerrotaan. Yliopistoväki ja Liberan tyypit tappelevat lattialla ihan konkreettisesti... Hmm... katsoja on hämmentynyt. Ainakin tämä.
Minä taidan olla sen verran sivistymätön moukka ja yhteiskunnallisesti passiivinen, etten kyllä vieläkään oikein tiedä mitä nämä yrityspajat tekevät. Illan esityksessä koitettiin sitä kyllä kovasti valottaa...
Tekeekö hyvinvointiyhteiskunta meistä laiskoja? Varmaan joo, jossain mielessä. Mutta tämän porukan vastaus on suomalainen sisu. Jos haluat koulutusta, etuuksia jne, niin niiden eteen pitää tehdä töitä. Joopa joo.
Lopuksi seurasi ehkä esityksen kiinnostavin ja eniten ajatuksia herättänyt puheenvuoro/asia. Sitä demottiin meille omenoiden avulla. Ja kysymyksen montako % maailman lapsista on rokotettu tuhkarokkoa vastaan. Luulo ei ole tiedon väärtti näemmä... Tavallisen ihmisen maailmankuva on aika vääristynyt, ja riippuu täysin siitä mitä media meille haluaa kertoa. Media antaa meille yhden omenan, jota asiantuntijat yms kommentoivat. Entä ne kaikki muut omenat korissa? Me emme edes tiedä niiden olemassaolosta, ellemme itse ota asioista selvää. Mutta kenellä siihen on resursseja, ottaa kaikesta ITSE selvää, asian alkulähteiltä? Siksi meillä on toimittajat jne, jotka kaivavat tietoa, tutkivat, analysoivat ja kertovat meille tuloksiaan. Minä verran toimittajilla on aikaa, kykyä, osaamista ja halua ottaa selvää asioista, ja miten he onnistuvat välittämään tämän tiedon meille, kas siinäpä kysymys!
Kaikenkaikkiaan aika sekava ilta. Hetkittäin ihan viihdyttävä, tai ennemminkin ajatuksia herättävä. Mutta silti tuli olo että mahdollisuuksia oli hieman hukattu.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti