Suorittajat / Teatteri Siperia 15.10.2015

Hengästyttävän nopeatahtinen ja ajassa kiinni oleva esitys on tämä Teatteri Siperian uutukainen Suorittajat. Ja aivan kuin minusta ja minulle tehty!

Kahden turbosuorittajan eli Marika Heiskasen ja Miika Murasen yhteisesitys pureutuu suomalaisiin suorittajiin! Jokaisessa, tai ainakin aika monessa meissä, asuu pieni (tai isompi) suorittaja. Täällä heti käsi pystyssä Minä teen listoja mitä erilaisimmista asioista. Mun kalenteri on värikoodattu! Ruksin tehtyjä asioita listoiltani sitä mukaan kun saan niitä suoritettua. Hieman huolestuttavaa, kyllä.

Esitys oli kokoelma lyhyitä mininäytelmiä tai sketsejä, missä käsiteltiin suorittamista eri vinkkeleistä. Kylli-tädin piirroshetki on aivan huikea (hei, Kerkko Hapsiainen ja Antero Murmeli). Tai kun pariskunta suunnittelee omia häitään. Pikku-Jeremias suorittaa jo ennen kouluikää, koska isä tahtoo. Toinen mieluummin vaan tanssisi (Billy Elliot-vaikutteet?)... Pullojenkerääjä (joka sai oman mielen maahan)... Ja kannattaako nuoren naisnäyttelijän suostua ihan kaikkiin ohjaajan pyyntöihin saadakseen roolin (yöks!). Vaikea valita omaa suosikkiaan näiden joukosta, koska suurin osa on todellisia helmiä!

Marika ja Miika muuntautuvat nopeasti roolista toiseen; tahti on ihan henkeäsalpaava. Monta kertaa tuli todettua että onko tämä maailma todellakin näin suorituskeskeistä ja hektistä. Oma elämäni ainakin tuntuu hetkittäin olevan... Loistavasti näytelty, loistavasti käsikirjoitettu (yhdessä sekin tehty). Ohjauksesta vastaa Miika. En nyt juuri heti muista olenko nähnyt koskaan Miikaa näyttelemässä, mutta useamman ohjauksen kylläkin. Molemmat sujuvat erinomaisesti.

Ja hei, yleisökin sai karkkia, vieläpä Fazerin Parhaita (Lakta, ehdottomasti!).

Välillä seurataan videohaastatteluissa niin lapsia, aikuisia kuin vanhuksiakin, keillä on vastauksia (tai ainakin kommentteja) siihen mitä on suorittaminen ja miten aikaa voisi ehkä hyödyntää paremmin. 90-vuotiaalla on kyllä parhaat neuvot: kiire on itse tehtyä ja kiireen voi antaa mennä ohitse puolen tunnin lukuhetkellä.

Teatteribloggarin värikoodattu kalenteri: keltainen on teatteri,
vihreä leffa, sininen koirameno ja pinkki sekalaiset

Ehkä tämän jälkeen katson peiliin (ja kalenteriini ja muistikirjaani) ja koitan saada himmattua hieman. Maailma ei tule sen hullummaksi eikä oma elämä paremmaksi, jos en ihan kaikkea saa tehtyä mitä "pitäisi". Ja miten niin pitäisi? Kuka sanoo että pitää nähdä kaikki näytelmät, nämä ja nämä tv-sarjat tai saada luettua nämä kirjat? Tai laihduttua siihen mennessä näin paljon? Tai siivottava, laitettava ruokaa, haravoitava syksyn lehdet. Eikö voisi vaan nauttia hetken ja ottaa rennosti?

Aivan hirveän viihdyttävä esitys, ja myöskin ajatuksia herättävä! Menkää katsomaan, olit sitten suorittajahenkinen tai et. Esityksiä ainakin 12.12. asti (ja voisinpa mennä vaikka uudelleen, jos vain kalenterissani olisi tilaa).


Esitysvalokuvien copyright Venla Moisala
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.