Intiimi tarina kahden naisen mökkiviikonlopusta ja sen seurauksista. Miehensä harmaasorsaksi kutsuma Marjo (ihan häikäisevän upean roolityön tekevä Sari Puumalainen) ja räväkkä sinkkuystävänsä Virve (aina taitava Katariina Kaitue) viettävät punkuntäyteistä naisteniltaa mökillä. Yhtäkkiä sinne pölähtää tietä kysymään epävarmahko reppana Tuomas (toinen aina taitavasti näyttelevä Timo Tuominen). Virven lähdettyä, Tuomas palaakin paikalle.
Seuraa yöllistä ihmissuhdepohdintaa, onko se oma elämä hyvää ja tyydyttävää. Tanssivatkin, ja tietäähän mihin se sitten päättyy. Kivaa on ollut, mutta morkkis on kamalan suuri. Tuomaksen lähdettyä Marjon kapiaismies Mara (huikea Esa-Matti Long) palaa; tarkoituksena olisi lähteä Savonlinnan oopperajuhlille. Lapsetkin on viety hoitoon. Marjo ei lähdekään mukaan; avointa kapinaa. Ja mitä siitä sitten seuraa...
Marjon salasuhde salamyhkäisen Tuomaksen kanssa pistää kaikki neljä ihmistä miettimään asioita. Onko se elämä nykyisellään ookoo ja asiat hyvin vai ei? Paraneeko elämä jos jättää entisen taakseen ja hyppää tuntemattomaan? Intohimo humalluttaa ja Marjo tuntee vihdoinkin elävänsä. Jännitteet näiden ihmisten välillä ovat niin käsinkosketeltavia, ja etupenkistä tekee mieli puuttua asioihin. Älä lyö! Älä huuda! Älä valitse noin!
Onhan tässä lopulta on ihan seesteinen loppu, muutaman mutkan kautta. Ainakin asiat selviävät vaikka tuntuivat olevan kovinkin solmussa hetkittäin. Muutama asia jää selvittämättä (mitä todella tapahtui Maran ja Virven välillä esimerkiksi), mutta nämä ihmiset tuntevat olevan sinut tapahtumien ja asioiden kanssa, ja se riittää.
Hetkittäin kyllä mennään aika syviin vesiinkin ja tunteet ovat tosi pinnassa. Varsinkin Esa-Matti Long saa tehtyä tosi katu-uskottavan roolin kontrollinsa likipitäen menettävänä sotilasmiehenä. Ja se Puumalaisen Sarin paniikkikohtaus! Ja jossain vaiheessa kävi mielessä että Timo Tuominen on ilmiselvä Suomen Bill Nighy.
Pasi Lampela ohjaa myös oman tekstinsä, ja lavastajakonkari Markus Tsokkinen on loihtinut varsin tyypillisen suomalaisen mökkimiljöön. Taustan projisoinnit myrskypilvineen kuvastavat hyvin pään sisäisiä myllerryksiä...
Varsin toimiva pieni tarina ihmissuhteista. Ja tavallaan myös Marjon kasvutarina - itsensä kun voi löytää vasta hieman myöhemminkin. Hei, ja aina jos näytelmässä mainitaan Shakespeare siitä saa bonusta. Tässä se tuli: "Shakespeare on sanonut kaikesta kaiken" - no niinpä! Sitäpaitsi Shakespearen tekstiin perustuva Verdin ooppera Macbeth (oi miten osuvaa!) soi tässä myös...
Kuvien copyright Yehia Eweis
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti