Esiintyjät ovat ihan huippuja. Uudehkot kiinnitykset Maija Koivisto ja Severi Saarinen loistavat molemmat. Ja suureksi ilokseni TTT:n joukkoon liittynyt Tuukka Huttunen nyt vaan on ihan huippu, oli sitten humalainen tahi pituushyppääjän tiskaava lapsi. Tai kontaktijoogaamassa Severin kanssa. Vanhat konkarit Jari Leppänen ja Janne Kallioniemi ovat aina yhtä luotettavia. Kaikilla on laulutaitoa ja kykyä hypätä tilanteeseen ja kohtaukseen silmänräpäyksessä. Ja rennot harmaasävyiset vaatteet ja tennarit sopivat tähän hyvin.
Ensi-iltayleisö pääsee aktiivisesti mukaan esitykseen heti alkumetreistä kun Suvi-Sini Peltola testailee meidän äänentuottamistaitojamme. Ja sitten päästäänkin asiaan. Yleisö heittelee sanoja sitä mukaan kun niitä kysytään. Täydellinen Emma on ensimmäinen biisi blues/jazzrytmeineen.
Sitten mietitään arkista paikkaa missä seuraava kohtaus tapahtuisi. No vanhainkodissapa tietenkin. Vaikeutetaan hommaa hieman, kun poistetaan kirjaimia käytöstä. Sitten mölinäkuoron aatelia kun 5 ihmistä koittaa saada samaa vastausta aikaiseksi. Pallosalamien erikoisasiantuntija-juttu hauskuuttaa. Ehkä elämän tarkoitus todellakin on hiki ja koulutus? On Tuottavuusloikkaa, hannaekolamaista Riimurumpua (Suvi-Sini onnistuu todellakin kuulostamaan naukuvalta Ekolalta).
Väliajan jälkeen pääsemme elokuvien ihmeelliseen maailmaan. Ensin australialainen ohjaaja tekee meille toiminnantäytteisen erotiikkaelokuvan, missä Tuukka on übercool poliisi. Aussiaksentti saattaa olla vielä hieman hakusessa. Sitten tanskalainen avaruusseikkailu-taideleffa. Raila Leppäkepin ohjaa ensi syksynä TTT:n suurelle näyttämölle hittimusikaalin ringeten miesjoukkueesta "Kuinka kätilöimme iloisen kumirenkaan". Tämä vaikuttaakin mielenkiintoiselta kaikkine arsenikkijuonineen ja vaihtuvine henkilönimineen, toivottavasti Pyökäri oli kuulolla. Lopulta vielä kauhukomedia scifi-twistillä, ja Janne on ihan sairaan hyvä muotitalo Pravdan johtaja Matsina. Se kävely- ja puhetyyli sai mut likipitäen kiemurtelemaan hysteerinä naurusta. Haute coiture sadeasut ilman alaosaa ja käsittämätön karhun ja Draculan risteys-Jörgen (upea Severi) sekä ratkiriemukas takaa-ajokohtaus... Kyllä, tässä oli illan huipentuma!
Improteatteri vaatii kyllä säestäjältäkin ihan valtavasti ja Mikkilä hoitaa tonttinsa vallan upeasti.
Kertakaikkisen hauska ilta. Improteatterin huonona puolena näkisin sen että pitäisi olla paikalla joka ikisessä esityksessä... koska näitä samoja juttuja ette enää näe. Joka on suuri sääli. Ja toisaalta se on se juttu.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Valokuvien copyright Kari Sunnari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti