Kansanrunouden kerääjä, joka kokosi huomattavan osan Kalevalan runoista.
Merkittävä kielitieteilijä, joka loi suomeen uusia sanoja.
Lönnrotin, Runebergin, Kiven, Ahlqvistin ja Snellmanin aikalainen.
Vähäosaisten, tasa-arvon ja rauhan puolustaja.
Ikuinen ylioppilas, jolle aikalaiset nauroivat.
Suurmies, jonka mukaan ei ole nimetty katuja.
Yksitotinen idealisti, joka loi oman uskontonsa.
Tasapainoton originelli, joka kulki pääkallo salkussaan.
Tarkkanäköinen tiedemies, jonka mielipiteet olivat vääriä aikansa silmissä.
Rauhanmies, jota August Ahlqvist hutki varta vasten hankitulla nimikkokepillä.
Surullisen hahmon kulkija, joka päätyi unohdettuna nälkäkuolemaan ja köyhäinhautaan.
Tämän lisäksi Europaeus on myös Juha Hurmeen uusin näytelmä, jota Kansallisteatterissa parhaillaan esitetään. Ensi-ilta oli sopivasti 28.2. eli Kalevalan päivänä. Sen lisäksi että Hurme on ohjannut ja kirjoittanut tämän, hän vastaa myös lavastuksesta, sekä osittain myös valo- ja äänisuunnittelusta. Mä en muista mitään Hurmeen näytelmää aiemmin nähneeni.
Mutta Europaeukseen. Varsin mielenkiintoinen ja musiikkipitoinen näytelmä. Timo Tuominen nimiroolissa oli varsin notkea ja taitava. Kolmikko Esa-Matti Long, Antti Pääkkönen ja Taisto Reimaluoto esittivät lukuisia tyyppejä (mm. kansallisen heräämisen rivimiehiä Jallua, Yrjöä ja Jurria, August Ahlqvistiä, Elmgreniä jne), aivan hulvattomasti. Varsinkin painitrikoissa, silintereissä & frakkitakeissa. Kaikki myös lauloivat, ja hienosti sekin sujui. Hyvin fyysinen näytelmä myös eli paljon liikkumista ja kaikenlaisia loikkia.
Illan paras juttu ehkä kuitenkin oli mahtavasti laulanut duo Petra Poutanen-Hurme ja Hanna Rajakangas. Mikä mieletön parivaljakko! Välillä mentiin Värttinän hengessä, välillä taas muuten vaan runolaulussa. Naiset ovat tehneet musiikinkin itse (tosi Juha Hurme osallistunut sanoituksiinkin).
Näytelmässä seurattiin hra Europaeuksen elämänvaiheita ja matkoja ja kohtaamiaan tyyppejä. Oli kyllä itselle ihan avartava kokemus, sillä ihan Lönnrotin ja Kiven ja muiden varjoon mies on ihan jäänyt. Hersyvä, hetkittäin vanhahtava suomenkieli, ja nimenomaan sillä herkuttelu, oli iso osa näytelmää. Niin lauluissa kuin muutenkin. Tykkäsin simppelistä lavastuksesta myös eli muutamia puunrunkoja, irtopöllejä ja kota nuotioineen.
Willensauna on ihana ja intiimi näyttämö josta joka paikalta näkee hyvin. Kevään esitykset on muuten kaikki loppuunmyyty, mutta Europaeus jatkaa ohjelmistossa syksyllä! Tosin pienellä näyttämöllä, mutta silti.
Onkohan se Esa-Matin sukunimi virallisesti nyt Lång vai Long, kun kumpaakin kirjoitusasua näkee...
Hesarikin (eli Suna Vuori) kehuu, eikä syyttä:
Hurmeen läpikotaisen rakastettavaksi kirjoittama seikkailijatiedemies oli eräänlainen yleisnero ja yhden hengen kansanliike, jonka uteliaisuus ja tarmo suuntautui moniaalle: kielitieteeseen, etnografiaan, teologiaan, biologiaan, arkeologiaan, astronomiaan – sekä "ruumiin liikenteihin".
D. E. D. Europaeus oli ajattelussaan useimpia edellä, mutta vakaumuksellisena pasifistina, sieniä syövänä varhaisena feministinä sekä änkyttävänä yksineläjänä häntä pidettiin sekä naurettavana että vaarallisena. Hullunakin, tietysti.
Historian eläväksi tekevä Europaeus on kokonaistaideteos, jossa teksti ja ohjaus, musiikki ja rytmi, liike, näyttelijäntyö sekä vähäeleiset visuaaliset elementit ovat hienossa tasapainossa.
Kuvien copyright Tuomo Manninen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti