Valmiina taistoon; minä ja Helen katsomossa
Ja se että näkee yhden suosikkinäyttelijöistään livenä, vain muutaman metrin päässä, se oli niin iso juttu että vielä pari tuntia jälkeenpäinkin tulee kyynel silmäkulmaan. Kierrokset eivät ole laskeneet vieläkään vaikka kello tulee jo 2 yöllä, ja esitys loppui jo puoli 10 maissa. Ja vaikka herra pääsikin pujahtamaan kaikilta (no, melkein kaikilta) karkuun toisesta uloskäynnistä.
Mutta itse näytelmä oli niin valtava elämys, kokonaisvaltainen ekstaasi.
Käytöstä poistettu kirkko toimi näyttämönä
Erityisesti rouvansa kuoleman jälkeen nämä lausutut sanat sai mut ihan sanattomaksi.
She should have died hereafter;
There would have been a time for such a word.
Tomorrow, and tomorrow, and tomorrow,
Creeps in this petty pace from day to day
To the last syllable of recorded time,
And all our yesterdays have lighted fools
The way to dusty death. Out, out, brief candle!
Life's but a walking shadow, a poor player
That struts and frets his hour upon the stage
And then is heard no more: it is a tale
Told by an idiot, full of sound and fury,
Signifying nothing.
Jatkan tätä huomenna...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti