Mutta siis, yksi heinäkuisen Lontoo/Manchester/Glasgow-matkan ilopilkkuja oli Sea Wall -näytelmän näkeminen Lontoossa; NT:n väliaikaisteatterissa The Shedissä 30.7. Sehän on se punainen puuliiteri mikä on tökätty keskelle pihaa. Korvaamaan suljetun/remontoitavan Cottesloe-näyttämön. En ole siellä aiemmin päässyt käymäänkään, joten tämä oli oikein hyvä hetki vierailla.
Teatteriseurana mulla oli Helen. Paikat olivat erinomaisen hyvät, eli toisella rivillä oikealla puolella katsomoa. Paikkana Shed oli hyvin samanlainen kuin Donmar Warehousekin, eli katsomot kolmella sivulla, permannolla vain muutamia rivejä (ehkä 4-5) ja parvella sitten ehkä 3.
Tätä näytelmää esitettiin alunperin Bush Theatressa 2008 ja seuraavana vuonna Edinburghin festivaaleilla. Ja nyt sitten uusintana, oliko se nyt 7 näytöstä. Tästä on myös tehty leffaversio, jonka saa ladata netistä omakseen 6 eurolla. Lisätietoja ja traileria sun muuta löytyy Sea Wallin sivuilta. Siellä on myös haastatteluja jne.
Andrew pasteerasi lattialla jo kun yleisö saapui paikalle.
Esityksestä sitten. Se oli Andrew Scottin monologi. Koskettava tarina, joka oli hauska ja surullinen ja kaikkea siltä väliltä. Andrew'lla oli päällään vaan farkut ja t-paita sekä rekvisiittana vesipullo, josta joi välillä. Muuten se oli vaan mies keskellä lattiaa. Todella hienosti herra ottaa yleisön ja hanskaa roolinsa. Kovin pitkähän tämä ei ollut, reilut puolisen tuntia. Mutta ei ne liputkaan kalliit olleet, olisko olleet £12.
Teksti NT:n sivuilta:
Things for Alex are good. He loves his wife, his daughter, his city, his job. But sometimes the force of life can crash against you. Sometimes everything you thought you could always depend on can be taken away.
Sea Wall is a story about family, fear and the things that can’t be undone.
Performed by Andrew Scott, who recently won a BAFTA for playing Moriarty in the BBC's Sherlock, and written by Simon Stephens whose previous plays include Port and The Curious Incident of the Dog in the Night Time (National Theatre).
Esityksen jälkeen mentiin stage doorille, mutta ei herraa näkynyt. Siellä oli meitä parisenkymmentä henkeä. Aikamme odottelimme, sitten siihen tuli joku tyttö, joka sanoi että Andrew on siellä Shedin baarissa. No, en oikein tiedä minne ne muut ihmiset menivät, jäivät kai odottelemaan ovelle. Me Helenin kanssa mentiin baariin, ja siellä Andrew oli, 4 hengen seurueessa istumassa pöydässä. Mulla oli sille suklaata ja kortti, joten menin sitten hyvin kohteliaasti tiedustelemaan audienssia. Annoin lahjani ja Andrew oli oikein ilahtunut ja raapusti nimmaria ja suostui kuvaankin. Ja vakuutteli etten häirinnyt (ja lupasi jopa mennä myöhemmin stage doorillekin, kun sanoin että siellä on paljon porukkaa).
Kaiken kaikkiaan siis mukava ilta. Hyvin esitys kantoi yhden miehen varassa, kun mies on noin taitava näyttelijä. Ja hyvin mukavakin vielä :-) (Mutta pieni ja hoikka se kyllä oli, melkeen yhtä solakka kun Ben Whishaw)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti