Mikä esitys voisikaan sopia paremmin entiselle graafisen alan ihmiselle JA musikaalifanille, kuin tämä upouusi Gutenbergistä ja painokoneen keksimisestä kertova musikaali osuvalta nimeltään Gutenberg!-musikaali? No ei ihan heti tule mieleen moista.
Jos ihan tarkkoja ollaan niin Anthony Kingin ja Scott Brownin kirjoittama ja säveltämä musikaali on enemmän ehkä musiikkiteatteria kuin täysiverinen musikaali. Pienisuuri esitys. Eikä se niinkään kerro Gutenbergistä, paitsi että vähän kertoo, vaan siitä miten kaksi kaverusta Bud (Juha Pulli) ja Doug (Joel Mäkinen) väsäävät musikaalia Broadwayn valot silmissään kiiltäen. Musikaalia jonka aiheena on, arvasitte varmaan, se painokoneen keksiminen. Se että menikö tarina nyt ihan niin justiinsa ei suinkaan ole oleellinen seikka. Pääasia on että esittäessään musikaalinsa meille (ja yleisössä istuville Broadway-tuottajille) miehet ovat askeleen lähempänä sopimusta. Ja yleisö askeleen päässä naurukuolemaa.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, suuria tunteita ja tarttuvia biisejä, hengästyttäviä roolihahmoja ja vieläkin hengästyttävämpiä vaihtoja niihin. Sillä lavalla ei tosiaan ole kuin kaksi päähenkilöämme sekä taitava pianisti Eliza Mäkipelto. Kymmenet roolihahmot heräävät eroon taitavan näyttelijätyön sekä nimikoitujen kolmenkymmenen lippalakkien avulla. Riitta Röpelisen arkisesti pukemat Pulli ja Mäkinen muuntautuvat milloin teurastajaksi, juopoksi, natsitytöksi tai nuoreksi munkiksi. Ja nopeasti muuntautuvatkin. Päähenkilöinä heidän luomuksessaan on toki Johann Gutenberg, ja muina tärkeinä tämän viininpolkija, myöhemmin lemmenkohteensa Helvetica (!) ja myös paha munkki, joka koittaa estää painokoneen keksimisen.
Historiallisestihan Gutenbergistä ei ihan kauheasti tiedetä, mutta sekin vähä ei taida mennä ihan yksi yhteen esityksen juonen kanssa. Mutta sillähän ei ole mitään väliä, koska tärkeintähän on hyvä tarina. Ja sellainen meillä on. Ja miten natsityttö liittyy kaikkeen?
Pulli & Mäkinen osoittivat saumattoman yhteispelinsä jo huippuhienossa Murha Kahdelle -esityksessä, minkä ohjasi Chris Whittaker ja minkä käännöksistä vastasi Hanna Kaila. Koska pyörää on turha keksiä uudelleen, niin samat voimat oli hyvä valjastaa mukaan tähänkin. Kailan suomennos on hauska ja sanaleikkejä, riimittelyjä ja mainiota "munkkausta" piisaa. Haluaisin ehdottomasti kuunnella tämän uudelleen, koska osa tekstistä ja riimeistä meni varmaan yleisessä sekoilussa ohi. Siinä missä sanoitukset, niin myös musiikki leikittelee musikaalikliseillä olan takaa. Väittäisin että mitä tutumpi musikaali genrenä on, sen enemmän tästäkin esityksestä saa irti.
Tahti lavalla on hetkittäin huikean vauhdikas. Lavasteiksi ei tarvita kuin muutama pahvilaatikko ja runsaasti mielikuvitusta, ja toki niitä lippiksiä. Silti estradilla nähdään valtava ensemble! Aina hetkittäin Bud ja Doug keskeyttävät esityksensä pitsaamisen Broadway-tuottajille (eli meille) ja kertovat kaikenlaista. Kaikki henkilöt ovat överiksi vedettyjä ja siinä on myös yksi hauskuuden aihe. Kun Pullin esittämä paha munkki sivelee Saatana-nimistä kissaansa, tulee mieleen Blofeld-konna James Bond -leffoista. Vastaavia populaarikulttuuriviittauksia on viljalti, niistä musikaalikliseistä puhumattakaan. Koreografiatkin on pöllitty sieltä täältä ja tuolta.
Liki jokainen kohtaus alkaa kuvauksella miten talon katto on tehty likaisista oljista. Lukutaito, tai oikeammin sen puute, on yksi esityksen teemoista. Miten kaikilla menee surkeasti, koska he eivät osaa lukea ja tätä ongelmaa Gutenberg lähtee paikkaamaan. Pieni kommentti nykymenoon ja heikentyneeseen medianlukutaitoon siinä. Hatturumba on aivan oma lukunsa ja nostan kuvitteellista hattuani Joelille ja Juhalle että he siinä niin suvereenisti onnistuvat. Toki en sitä hetkeäkään epäillyt. Mutta ei niitä rooleja pelkillä hatuilla luoda, vaan siihen tarvitaan luovaa heittäytymiskykyä, rautaista ammattitaitoa ja kellontarkkaa ajoitusta. Helpolta ja kevyeltä se näyttää, vaan on varmasti kaikkea muuta.
Max Marshallin äänitehosteet ja valot ovat napakat ja oikea-aikaiset, luoden osaltaan keskiaikaista, ja myös musikaaliesityksen, tunnelmaa.
Lopuksi lavalle saapuvat ne Broadway-tuottajat, jotka ovat joka esityksessä yllätysvieraita. Ensi-illassa saimme heitä peräti kaksi eli Fathi Ahmed ja Anna-Maija Tuokko.
Ei siis ole ihme että Gutenberg!-musikaali on ollut maailmalla palkittu ja kehuttu esitys. Ja Suomessakin on hyvät saumat pitkään uraan, kulkeehan koko teos henkilöautossa (no ehkä farmarissa) mihin vaan. Reilu kaksi tuntia meni kuin siivillä, uusia käänteitä odotellessa. Samalla yleisölle "opetettiin" musikaalien lainalaisuuksia ja termistöä.
Laulavat rotat saattoivat olla suosikkini. Jos kohta Juhan esittämä pahis-munkki on aivan mahtavan PAHA. Ja siten ihan parhautta.
Kuten ohjaaja käsiohjelmassa mainitsee, esitys on pohjimmiltaan kahden kaveruksen show, jonka tarkoitus on viihdyttää katsojia eli tehdä sitä mitä he rakastavat. Kaverukset ovat yhtälailla Bud ja Doug sekä Juha ja Joel. Opetuksena (medianlukutaidon lisäksi) lie se että tärkeintä ei ole menestyminen vaan unelmointi. Ja toki ystävyydestä ja sen voimasta.
Gutenberg!-musikaali pyörii Kapsäkissäkin, mutta saa ensi-iltansa myös Turun Linnateatterissa 2.10. ja Riihimäen teatterissa 24.9. Joulu- ja helmikuussa voi katsoja myös suunnata Tampereen teatteriin. Yhteistuotannot ovat ihan huippuja!
Esityskuvien copyright: Tero Vihavainen, loppukiitoskuva oma.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
