Avustettu itserakkaus / Tampereen työväen teatteri 15.1.2019

Kotimainen teatterivuoteni pyörähti käyntiin vasta tammikuun puolivälissä. Joulun ja uudenvuoden väli oli kiireistä 4,5 esityksen parissa, joten tammikuun alku olikin sitten teatteritaukoa. Sitten 9.1. matkasin Lontooseen ja siellä koin kymmenen esitystä lyhyessä ajassa, mutta niistä lisää tuonnempana. Aloitamme kiinnostavan vuoden Tampereen työväen teatterin kantaesityksen kanssa!

Antti Mikkolan ja Hanna Sepän käsikirjoittama ja Mikkolan ohjaama Avustettu itserakkaus on vinksahtanut ja aika raadollinenkin komedia draamavivahteella. Päähenkilö on itsekeskeinen mulkvisti, laskusuhdanteisen stand up -koomikkouransa kanssa kipuileva Jari (Tommi Raitolehto) joka tutustuu hömppämäisen ihanaan kampaajaan Seljaan (Emmi Kaislakari) tämän leikatessa korvasta palan parturikäynnin yhteydessä. Parisuhdehan siitä seuraa, mutta kaikki ei sitten menekään ihan putkeen. Jarin vanhemmat viinisieppo Inkku (Teija Auvinen) ja sananmuunnoksia rakastava Pöpi (Auvo Vihro) ovat päätyneet tekemään avustetun itsemurhan belgialaisen järjestön kautta, vaikkeivat ole erityisen vanhoja tai sairaitakaan. Mutta eivät halua olla vaivaksi kenellekään. Yhtäkkiä tämän nelikon elämään pöllähtää ongelma: tuhovimmainen tablettiinsa uponnut häirikköpoika Väinö-Kai (Petra Ahola), jonka Jari sysää vanhempiensa riesaksi.

Kaikki hahmot ovat aika hysteerisiä ja heidän leimaa-antavimmat ominaisuutensa on venytetty ihan äärimmilleen, aina absurdiuteen asti. Kenessäkään ei ole vikaa, vaan ne on ne olosuhteet kun ovat kaikesta vastuussa. Senjan erityisherkkyys, Jarin ja Pöpin miesvauvamainen asenne; nämä ihmiset ovat oikeasti aika kamalia. Mutta ehkä juuri siksi niin hauskoja. Juuri kun katsoja alkaa tuntemaan rahtusen sympatiaa jotakuta kohtaan, niin seuraavassa hetkessä tämä vetää maton jalkojen alta. Pöpi on selkeästi vaikuttanut poikansa maailmakuvaan vahvasti. Itsekkyys ja narsismi on viety isän ja Pöpin hahmoissa ihan toiselle tasolle. Jostain syystä Inkku-vaimo on tämän sallinut, niin isän kuin pojankin kohdalla. Ja vanhempien elämä meni nyt näin, kaikkea peläten. Siksikin haluavat nyt kerrankin päättää jostain itse, edes kuolemastaan. Inkku päättää nyt rakastaa itseään, vaikka sitten kaatamalla toisenkin viinilasin. Mikä jottei, koska aika käy vähiin.

Välillä me katsojat olemme stand-upkoomikon pään sisällä, ja hän puhuu meille suoraan. Välillä taas tarkkailemme tapahtumia lavalla. Hieman sekavaa. Lapsiasiat ovat koko ajan pinnalla, koska Seljalla vauvakello tikittää, mutta Jari ei lapsia halua. "Minä haluan  ihmissuhteen ilman vaikeutta" kiteyttää hyvin Jarin ajatuksia. Sen sijaan Selja jaksaa vatvoa suhteen eri vaiheita. Kodinsisustaminen tilpehöörillä on parisuhteen analysoinnin lisäksi on Seljan sydäntä lähellä, ja koska hän on Turusta, hän osaa myös käyttäytyä (!). Kaksi vinksahtanutta parisuhdetta, ja kumpikin saa katsojan pohtimaan omia ihmissuhteitaan ja tutkailemaan olisiko vastaavia piirteitä minussakin.

Karmo Mende on tehnyt mielenkiintoisen lavastuksen. Keskeneräisen oloinen ja viittellinen, jatkuvassa liikkeessä ja muutoksessa oleva lavastus on samaan aikaan ruma ja hieno. Lavasteita siirrellään ja ihmisetkin liukuvat rullakoissa halki näyttämön. Kaikki muuttuu, kuten elämässäkin.

Avustettu itserakkaus on hetkittäin järkyttävän hauska, mutta hetkittäin hieman tylsäkin. Väinö-Kain äidin Hilun (Petra Ahola) monologi toisen näytöksen alussa elämästään ja parisuhteistaan on kuin toisesta näytelmästä. Muuten pituus on kyllä ihan passeli (2 h 20 min) mutta hienoinen epätasaisuus vaivaa koko teosta jossain määrin. Välillä juostaan pitkin lavaa kuin sähköiskun saaneina, farssi ylikierroksilla, ja sitten välillä vaivutaan tylsään puhetulvaan. Pääsääntöisesti dialogi on kyllä hauskaa ja oivaltavaa. Vaikka aiheet avustetusta itsemurhasta ikääntymiseen ja parisuhdevaikeuksista lapsi-vanhempi -suhteisiin ovatkin aika vakavia ja isoja niin käsittelytapa on kevyt ja ilmava. Vakavistakin asioista voi tehdä toimivaa komediaa. Hieman epätasainen kokonaisuus, mutta kyllä tämän parissa viihtyi!


Kuvien copyright Kari Sunnari
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.