Häpeä / Tampereen teatteri 23.1.2019

No nyt on esitys joka ei voi jättää ketään kylmäksi! Kun tämä naiskaksikko valtaa Tampereen teatterin Kulttuuriravintola Kiven, niin voit olla varma että naurulihakset saavat kyytiä. Kaisa Hela ja Mari Turunen heittävät kirjaimellisesti itsensä sataprosenttisesti likoon. Tuloksena on ratkiriemukas, räävitön, rajoja kunnioittamaton ja täysin pitelemätön ilotulitus Häpeä - nolo komedia.

Näiden työkaverien ja ystävysten suhde on selvästi varsin terveellä pohjalla. Toisen sanoista otetaan taitavasti koppi, ja tuntuu että yhdessä on kuljettu läpi monen vaikeankin kokemuksen, tarvottu ihmissuhdehetteiköissä ja myös hävetty moninaisia asioita, yksin ja yhdessä. Häpeä on aika yleismaailmallinen käsite ja hieman sen syvintä olemustakin tässä esityksessä avataan. Vankasti huumorin varjolla, tottakai. Miksi me ihmiset hävetään asioita, ja millaisia ne ovat? Minuun kolahti tämä lause: häpeän tarkoitus on estää vahingoittamasta sosiaalisia suhteita. En ole koskaan tullut ajatelleeksi sitä siltä kantilta, mutta näinhän se myös on. On se häpeä myös paljon muuta, kuten illan mittaan saamme todeta.

Lavalla ehditään kyllä puuhata ihan mahdoton määrä erilaisia juttuja reilussa puolessatoissa tunnissa. Ja siihen on mahdutettu väliaikakin mukaan. Täyteen ahdettu katsomo saa nauttia erilaisista työpaikkahaastatteluista (täysin häpeämättömästä aina siihen missä työnhakijan häpeä on saanut ylivallan), soololauluesityksistä mihin heittäydytään satasella, ja henkilöoletettu Häpeän vierailusta Arto Nybergin ohjelmassa.

Nämä naiset kyllä heittäytyvät hommaan, oli sitten kyseessä räppääminen lippikset päässä, Gwyneth Paltrow'n (tai omat!) pilluhöyrytyshoitojen ruotiminen tahi Tšaikovskin pianokonserton analysointi. Mikään aihe ei ole vierasta, peräpukamat ja seksi, exät ja sukulaiset, homot ja valheelliset kuntosalikäynnit. Pikkulapsina olo hiekkalaatikollakin sujuu. Muutama juttu ei ihan niin hillittömiä naurupurskahduksia saanut aikaan, mutta osassa tunnuttiin pureutuvan niin syvälle suomalaisen ihmisen mielenmaisemaan että huh. Varsinkin nämä perhe- ja sukulaiskuvaukset olivat ihan käsittämättömiä vetoja.

Oli nämä naisten häpeiden aiheet sitten tuulesta temmattuja tai oikeasti elettyjä, tai vain vahvasti väritettyjä - ei mitään väliä. Varmasti niitä joku jossain on hävennyt. Anna-Elina Lyytikäinen on toiminut työryhmän mentorina, luultavasti hieman suitsien ja lempeästi ohjaten, ja myötäeläen. Näin esitys lienee saanut lopullisen napakan muotonsa. Mukana on paljon musiikkia ja monipuolista äänisuunnittelua, niistä kiitos Ivan Bavard. Myös vaatesuunnittelusta pitää kiittää Nina Hanhisuota, niin monta vaihtoa niitäkin keretään näkemään. Ja sitten oli aika hillittömiä taustavideoita ja -kuvia (kiitos Heikki Järvinen). Hienosti toimii pienessä kahvilassa tämä.

Mutta ennenkaikkea isoin kiitos Mari ja Kaisa! Olette upeita ja lahjakkaita näyttelijöitä ja armoitettuja komedienneja. Povaan tälle esitykselle pitkää ikää ja paljon, paljon ilahtuneita katsojia.

Häpeä on ihan syystäkin K18 - ei todellakaan kevyttä viihdettä perheen pienimmille. Mutta aikuiskatsojalle se on ihan parasta. Rapsakkaa ja raikasta sekä ennenkaikkea hillittömän hauskaa menoa. Lippu kannattaa napata ääreisnopsaan, sillä esityksiä ei ole kauheasti, Kivi ei ole iso paikka ja sana lienee kiirinyt jo Tampereen ulkopuolellekin.

Pieni varoituksen sana: jos haluat ruokailla ennen näytöstä (Kivessä on ihania pieniä herkkuja joka makuun) - viimeiset tilaukset tuntia ennen! Itse jouduin kipittämään kadun toiselle puolelle hotkaisemaan hodarin Ärrältä, kun en ihan ennen seiskaa ehtinyt paikalle. Mutta ajoissa kannattaa olla muutenkin, varmistaakseen parhaat paikat (esityksen pääsääntöisesti klo 20, paria poikkeusta lukuunottamatta).


Kuvan copyright Harri Hinkka.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.