Lavalla nähdään pääosassa klovni Babylon (Minna Puolanto), joka haluaa innokkaasti esittää OMAA esitystään. Assistenttinsa Ren (Hanna Seppä) myötävaikutuksella toki. Kahden esiintyjän väliset valtasuhteetkin nousevat esille monella tavalla; välillä tulee ihan surku Retä, mutta onnksi tämä antaa takaisinkin. Aluksi demonstroidaan kättelyä oikealla tavalla. Pitääkin jatkossa muistaa tämä shake -käsi - veto, kun haluan tehdä oikeanlaisen vaikutuksen.
Valta voi olla yhtälailla tilan antamista kuin sen ottamistakin. Valtaa käyttävät poliitikkojen ja vallanpitäjien lisäksi seksipommit ja Madonnan kaltaiset poptähdet leveine haara-asentoineen. Power pose on tärkeä, ja siksipä myös yleisö pääsee sitä harjoittelemaan. Vähän taukojumppaa meille, ja naurua lisää. Tutkitusti tämmöinen haara-asento on valta-aseman korostamista (tarkkailkaapa vaan kanssaihmisiänne!).
Babylonin omat tarhamuistot poikien väkisinpussaamisineen kyllä naurattaa. Mutta auta armias jos se olisi tapahtunut parikymmentä vuotta myöhemmin; seksuaalista häirintää kyllä. Vallankäyttöä jos mikä. Kaikki lapsuudessa tapahtunut ei sitten nauratakaan. Isän automatkoilla soittama esirukouskasetti hämmentää ja tarina Päivin kuristamisesta aiheuttaa hilpeyttä, vaikkei siinä mitään hauskaa toki olekaan. Mutta kun päästään illan metoo-osuuteen ja siinä taitoluisteluvalmentajan etsimiseen niin hymyt hyytyvät. Kuinkakohan moni naisvaltaisesta katsojakunnasta on nähnyt lapsena itsensäpaljastajan? Veikkaan että aika moni. Itsekin ala-asteella, ja tilanne on edelleen muistissa kaikkia yksityiskohtia myöten.
Illan aikana näimme myös miesbalettitanssijan esittämän variaatioiden variaation, ja hulvatonta katsottavaa oli se. Nykytanssilla taas saatiin elävöitettyä Babylonin päiväkirjaa. Ja miten erilaista voikaan olla Miss Suomi -kisat kun vertaa niitä Mr Suomi -mittelöön, herranjee!
Vanhemmat, opettajat, valmentajat ja lastentarhantädit käyttävät valtaa lapsiin aivan järjettömän paljon. Siinä saa ollakin kieli keskellä suuta ettei lipsahda överiksi asiat. Pieni ihminen on tavattoman helppoa nujertaa, litistää ja saada häpeämään itseään. Babylonin lapsuusmuistot riipaisevat.
Klovnin punanenän takaa voi sanoa asioita suoremmin kuin ilman sitä. Se vapauttaa ja etäyttää, ja katsojakin osaa suhtautua hieman eri tavalla. Vakavampiakin teemoja voi tuoda esille, vaikka kyseessä olisi kuinka klovniesitys. Puolakka on hykerryttävän monipuolinen esiintyjä, joka säkenöi niin Katariina Suurena kuin miespuolisena balettitanssijanakin. Esitys on hyvin fyysinen ja liikkeellinen. Toinen toistaan näyttävämpiä vaateparsia ja muuta rekvisiittaa hyödynnetään hyvin. Kiitos Virve Karoliina Balk pukusuunnittelusta. On mielenkiintoista miten Re-klovnin rooli kasvaa illan edetessä, välillä hän kaappaa show'n (ja sitä myötä vallan) kokonaan itselleen, kun Babylon on vaihtamassa vaatteita x:nnettä kertaa. Dynamiikka näiden kahden esiintyjän välillä on muuntuvaa ja saumatonta. Valta on sillä kuka sen ottaa. Ja Melania-niminen puska työnnetään taka-alalle.
En ihmettele lainkaan että Babylon on ollut valtava suksee kaikkialla, ja myös kriitikoiden ylistämä. Sateinen tiistai-iltakaan ei haitannut, vaan Korjaamon iso vaunuhalli oli täynnä katsojia, joukossa paljon nuoria (hyvä hyvä). Lisäesityksiä on luvassa ensi vuonna taas, joten kannattaa olla nopea lippujen kanssa (helmikuussa Kansallisteatteri, maaliskuussa Turun kaupunginteatteri ja Salossa Teatteri Provinssissa, je keväällä muitakin Helsingin esityksiä). Klovneria ylipäätään tuntuu olevan Suomessa noususuhdanteessa, ja siitä iso osa kuuluu varmaankin Red Nose Companylle ja sen suojissa majailevalle klovnijoukolle.
Lisäkiitos käsiohjelman J.H. Erkon runosta Valitus miehestä, nyt kyllä ollaan asian ytimessä!
Sanomattakin lienee selvää (jos tänne asti siis luit) että tätä esitystä ei kannata missata. Ja miiminen urheilu olympialajiksi!
Kuvien copyright Mark Sergeev.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti