NYTläiset ovat nuoria, osaavia, karismaattisia - ja todella taitavia esiintyjiä. Kaikki laulavat, tanssivat ja näyttelevät kuin olisivat tehneet sitä kymmeniä vuosia, mutta sitten tässä on sellaista raikkautta ja tuoreutta mitä soisi näkevän muuallakin. Sanomattakin lienee selvää että kaikki biisit ovat tekijäporukan omasta kynästä lähtöisin, bravo! Petteri Hautala, Anni Kajos, Panu Kangas, Petri Knuuttila ja Sini Koivuniemi ovat yhdessä ja erikseen loistava porukka. Pistäkää nimet mieleen - tästä porukasta kuullaan vielä.
Photo Sapiens ei ole mikään musikaali, missä olisi yksi juonenkuvio seurattavaksi, vaan kokoelma irrallisia juttuja ja välähdyksiä. Yhteinen teema ja nimittäjä kuitenkin on. Sosiaalinen media, ihmisen näkyvyys ja hyväksytyksi tuleminen siellä, koko tämä selfiekulttuuri ja omaan napaan tuijottaminen. Ulkonäkökeskeinen aikamme. Miten likipitäen kaikki pyörii puhelimen ympärillä. Toinen teema on musiikki.
Jo esityksen aloitus hykerryttää. Ihmiset lavalla puuhastelevat kaikenlaista, keltaiset ämpärit päissään. Kuka kastelee kukkia, kuka soittaa pianoa tai lukee. Ja sitten aloitamme katsomossa puhelinten suljentaoperaation! Ymmärrän ettei joka teatterissa ja jokaista esitystä ennen voida käyttää tähän näin pitkää aikaa, mutta hauskaa se oli! Kyllä se omakin maailma pyörii sen puhelimen ympärillä aika pitkälti, mutta tekee aika hyvää välillä huomata se asia. Ja ehkä havahtuakin siihen. On se sellainen elektroninen napanuora. Vaikka itse en henkilökohtaisesti kissavideoita netistä katsokaan niin tiedän valtaisan joukon joka katsoo.
Esityksessä on kamalan hyviä ja hilpeitä oivalluksia elävästä elämästä. Välillä sitä tunnistaa itsensä; välillä sitä äimistelee että näinhän nää asiat taitaa oikeasti monella mennäkin. Että ihmiset oikeasti jonottavat tuntikausia tarjousämpäreitä jossain kaupan edessä. Täyden kalenterin ongelma riivaa myös minua. Konmari-vouhotukset ja tavaroista luopumisen tuska. Mutta ei tässä suinkaan saarnata tai sanota ettei näin saisi elää elämäänsä, vaan ote on humoristinen ja viihdyttävällä tavalla itseironinen.
Biiseissä on ihania kertomuksia arjesta. Toiset ratkiriemukkaita ja toiset aika surullisia ja koskettaviakin. Ilo ja riemu tarttuu katsomoon! Ärhäkkä punkhenkinen rypistys Paska kiertää ympyrää tai ensi kesän kaljanjuontihittibiisi Mä tarvin sua! Sitten taas Tänään se päivä on kertoo alati vaihtuvasta (puhelin)teknologiasta, ja Eksysissä Ilmalassa siitä millaista on olla puhelimen karttapalvelun varassa - kun akku loppuu! Möksötysmörköjen marssi johdattaa Kylli-tädin hengessä internetin sananvapauden ihmeelliseen maailmaan. Nää tyypit osaa soittaa muutakin kuin suutaan, eli lavalla nähdään loistavan pianisti Matti Hussin lisäksi selloa, huilua jne. Välillä tulee mieleen Lontoossa männävuosina näkemäni Stomp! ja välillä Ultra Bra. Ja sitten kaikkea muutakin.
Ei sitä kummempia rekvisiittoja tai lavasteita tartte, keltaiset Peten maalaamat muoviämpärit riittää...
Kiitos kun kutsuitte katsomaan - toivon todella pitkää ikää tälle ryhmälle! Seuraavaksi sitten suunnittelemaan sitä porukalla Twitterissä jo ideoitua suurtuotantoa Suomen 100-vuotisjuhlavuoden syksyyn. Mukana mm. Seitsemän muumiveljestä Tukkijoella Tom of Finland-kamppeissa ja kaikki muut suomikliseet... (laitan mukaan piirroksenkin tästä kunhan se löytyy jostain koneen syövereistä).
Kuvien copyright Antti Rautava
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti