Keijukaisneuvos Koo (Jyrki Karttunen) tutkii aikaa ja henkiolentoja, onpa tuo kirjoittanut niistä tietokirjankin (joka on todella paksu opus). Aikahan on keijujen tanssia vaikka me mittaamme sitä minuuteissa ja kuukausissa. Ja jos koittaa yhtäaikaa nähdä menneen, nykyajan ja tulevaisuuden näkee vain keijujen tummia varjoja. Päivät tulevat aina peräkanaa ja jokainen siirtää aikaa eteenpäin. Järjestys on aina sama, jos kohta Lauantai haluaisi olla joka päivä. Koon oma lempipäivä on muuten Sunnuntai.
Ja tämän esittelyn jälkeen lähdetään liikkelle! Keijukaisneuvos Koo pyöräyttää cyberpunk-henkisestä kärrystään esille Maanantain. Koon upea tutkimuskone pulputtaa, ronksuttaa ja siitä tulee höyryäkin.
Maanantai (Pietari Kärki) on väsynyt, koska edessä oleva viikko on niin pitkä. Hento tanssija, yllään valkoinen prinsessamekko, ja lyhyt parta täydentää eleganssia. Maanantai tanssii, mutta lyyhistelee aina välillä, kuin joku katkaisisi narut. Onneksi mustiin pukeutunut apujoukko on auttamassa pystyyn. Ihania härpäkkeitä ja lentävä norsu! Ja pieni prinsessasänky. Ja koska Koo ei tiedä miten Maanantai loppuu, niin aikaa kelataankin taaksepäin - miten hienosti toteutettu tämäkin! Ja miksi maanantaisin mahtaa sataa?
Tiistai (Mikko Paloniemi) on taas hobitinoloisiin vaatteisiin pukeutunut tonttumainen tyyppi. Ja kiukkuinenkin. Se taas johtuu sisällään asuvista pienistä miniatyyriolennoista. Koo laittaa yhden niistä koneensa suurennuslaitteeseen. Olento riekkuu teekupissa! Sen lisäksi että Tiistai keksii itsensä joka kerta uudelleen, hän haluaa olla myös supersankari! Tanssi valojen kanssa ruudullisessa pöytäliinassa on upea.
Koo on pyytänyt yleisöltä apua jos Lauantai pyrkii lavalle ennen aikojaan sotkemaan päivien järjestystä, ja hyvin kiitettävästi lapsikatsojat aina huutavatkin kun tämä ilmaantuu. Koo joutuu häätämään yli-innokasta Lauantaita pois... Mutta yleisö on aivan innoissaan joka kerta kun Lauantaista näkyy pienikin vilahdus jossain päin salia.
Keskiviikko (Aksinja Lommi) on viidakon villi -tyylinen haltianainen. Vahva, kuten musiikkinsakin. Lauantai pölähtää taas paikalle ja käyvät Keskiviikon kanssa hurjan hauskan nyrkkeilymatsin.
Väliajan jälkeen Torstai ja Perjantai ratkovat keskinäisen järjestyksensä tennisottelulla. Onneksi Torstai voittaa ettei mene kaikki pasmat sekaisin. Torstai (Eero Vesterinen) on fauni; sorkkineen, karvaisine alaosineen ja hännäntöpöineen. Yläosa on sitten "alaston" ja lihaksikas ja kaiken kruunaa pienet sarvet. Torstainkin sisällä on niitä pieniä olentoja, mutta nepä auttavatkin tätä eteenpäin. Saamme taas katsella suurennettuna mitä tapahtuu teekupissa. Torstai on muuten rakastunut, ja kun rakkaudesta puhutaan niin aikakin pysähtyy. Torstain tanssia sävyttää rakkaus. Mutta kehenkä Torstai on rakastunut? Sekin kyllä paljastuu. Tankotanssia (no, ei ihan sellaista!).
Perjantai (Heidi Naakka) on hippimäinen keijuneito, kaunis ja söpö kuin mikä. Perjantai on vapaa mutta toivottoman lyhytmuistinen. Lopulta, vihdoin ja viimein, on Lauantain (Kaisa Niemi) vuoro, mutta sitten tätä ei näykään missään! Lauantai haluaisikin vapaapäivän :-) Lauantai on peikkomainen riiviö.
Lopulta koittaa Sunnuntai (Jyrki Kasperi), tuo Keijukaisneuvoksen suosikkipäivä! Ja onkos ihmekään, niin paljon Sunnuntai muistuttaa Koota. Koon alter ego? Nenätkin ovat hyvin samanlaiset. Sunnuntai on silinteripäinen dandy, ja lupa leikkiä. Koo ja Sunnuntai tanssivat yhdessä.
Lopuksi kaikki viikonpäivät pyörähtävät estradilla porukalla.
Mä olisin voinut katsoa tätä vaikka kuinka monta kertaa, ja vaikka kuinka kauan. Ihan lumoutunut kaikesta visuaalisuudesta ja musiikista ja tanssin magiasta.
Täydet pisteet pukusuunnittelusta Karoliina Koiso-Kanttilalle. Kaikki puvut ovat aivan ihania, ja juuri oman satuhahmonsa näköisiä. Ja Koon puku on mykistävä. Pidin kovasti myös suht simppelistä lavastuksesta ja kauniista valoista; kummastakin vastaa William Iles. Musiikki oli myös vallan sopivaa ja kaunista tähän, jokaisella viikonpäivällä oli ihan omanlaisensa. Kiitos siitä Tuomas Fräntille. Milja Mensonen vastaa naamioinnista ja kampauksista (varsinkin Maanantain Madame Pompadour-henkinen valkoinen tukkalaite oli huippu). Suurin kiitos kuitenkin Jyrki Karttuselle käsikirjoituksesta ja koreografiasta. Magiaa!
Esitys on kaikin puolin oivaltava, hauska ja kaunis. Jos antaisin tähtiä tai pisteitä tai jotain vastaavia, niin täydet (ja vähän päälle) ropsahtaisi. Tarkoituksena olisi että tämä olisi ohjelmistossa vuosittain, ja toivon todellakin että näin tapahtuukin. Bloggarikollegani Talle tätä kävi viime vuonna katsomassa ja siitä sain inspiraation. Ja haluan nähdä tästä lähtien joka vuosi.
Satuin vielä semmoiseen päivänäytökseen minkä jälkeen oli taiteilijatapaaminen! Joka tarkoitti sitä että Keijukaisneuvos vastaili yleisön kysymyksiin, ja mukana oli muutamia viikonpäiviäkin. Kysymyksiä piisasi, ja ne olivat tosi hyviä, oivaltavia ja hirmuisen viihdyttäviä. Meille selvisi mm. että Maanantai on kotoisin Irlannista, mutta sukujuuria myös Marokossa. Yksi kysyi onko Maanantai mies vai nainen (ilmeisesti parta ja mekko oli kiehtova kombinaatio). Koo kysyi asiaa Maanantailta suoraan, tanssin välityksellä, ja sai vastauksen samalla formaatilla. Kuulemma molempia.
Parasta ja kauneinta viihdettä ikinä!!
Kuvien copyright Marko Mäkinen
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti