Maratonin aloitti Kansallisbaletin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas lauantain matineanäytöksessä (oli muuten 149. esitys!). Sunnuntaina kävin katsomassa viime vuotisen taltioinnin Moskovan Bolshoi baletista Finnkinon Kinopalatsissa ja tänään sitten Royal Ballet'n esitys Lontoosta (taltioitu viime viikolla), jonka näin Hämeenlinnan BioRexissä. En tiedä minkä verran se sitten vaikuttaa tykkäämisiini, että vain yksi oli livenä ja muut leffateatterissa.
Kaikissa oli toki eri sovitukset ja koreografiat. Suomen nykyinen versio (jota on esitetty vuodesta 2002 asti) pohjautuu Wayne Eaglingin ja Toer van Schaykin koreografiaan vuodelta 1995 - ja jälkimmäinen herroista on vielä suunnitellut lavastuksen ja puvutkin. Bolshoi-versio on Juri Grigorovitshin käsialaa vuodelta 1966, Marius Petipan koreografian pohjalta. ROH-version taas on laatinut Peter Wright vuonna 1984, Lev Ivanovin mukaan (mutta Petipan alkuperäiskoreografiasta), mutta hänkin on muutellut sitä reilun 30 vuoden aikana. Miten erilaisia nämä ovatkaan! Eivätkä vain tanssillisesti vaan myös juonellisesti.
Käytän tässä muuten sitten aina sitä nimeä kustakin henkilöstä mitä kukin tuotanto käyttää. Näissä on eroja, koska hahmotkin vaihtelevat! Suomi-versiossa päähenkilö on Klaara, Bolshoissa Marie ja Royal Ballet -versiossa Clara. Tämän pikkuveli on Pekka tai Fritz. Samoin esittäjät vaihtuvat (siis tottakai esittäjät vaihtuvat, mutta...); Bolshoissa sama tyyppi esittää sekä Pähkinänsärkijää että Prinssiä, mutta kahdessa muussa näissä rooleissa on eri tanssijat.
ROH-versiossa Gandalfmainen herra Dosselmeyer on tavallaan pääroolissa, koska tämä suuri taikuri ja silmänkääntäjä on läsnä melkein koko esityksen ajan, orkestroiden koko spektaakkelia. Hän häärii taustalla, koordinoiden ja vetäen temppuja hihastaan yhtä helposti kun hän loihtii maagisia kuvaelmia Claralle. Bolshoi-versiossa hän on aluksi Marien kummisetä, mutta muuttuu sittemmin velhoksi. Kakkosnäytöksessä herraa ei kauheasti enää nähdä Suomen ja Bolshoin versioissa.
On aika mainiota, että kun hollantilaiskaksikko sovitti teosta Suomeen, niin joulukuusi jätettiin pois (koska sellaisia ei ollut yleisesti käytössä 1800-luvun alussa mihin tämä versio sijoittuu) mutta sen sijaan joulupukin apulaisena häärää vuohipukki! Ja joulupukkikaan ei ole mikään punanuttu, vaan sellainen perinteinen, kelsiturkki nurin -mallinen.
Ylimalkaisehkot juonitiivistelmät kustakin: Kansallisbaletti, Bolshoi ja Royal Ballet. Ja tarkemmat esiintyjälistat myös, kustakin näkemästäni versiosta: Kansallisbaletti, Bolshoi ja Royal Ballet.
Hassua miten hiirien/rottien osuus pieneni esitysten myötä. ROH-versiossa Hiirikuningas ja armeijansa nähdään vain pienen hetken 1. näytöksessä. Kansallisbaletin versiossa hiiret hyppäävät lavalla alvariinsa. Tai jostain syystä ne ovat rottia, joita kuitenkin johtaa Hiirikuningas.
No mitä sitten tanssijoista?
Tiina Myllymäki (joka nimitettiin heti meidän esityksen jälkeen Kansallisbaletin Tähtitanssijaksi!) oli ihastuttava Klaara. Sergei Popov (toinen uunituore Tähtitanssija!) oli sekä Drosselmeierin sisarenpoika että prinssi, ja hyvinpä tuokin esiintyi. Klaaran riiviömäistä pikkuveljeä, punatukkaista Pekkaa esitti Xiaoyu He, ja Henrik Burman taas herra Drosselmeyeriä. Raamikasta Pähkinänsärkijää tulkitsi yhtä raamikas Jani Talo.
Bolshoi-versiossa Anna Nikulina oli Marie ja kamalan tekorusketuksen omaava Denis Rodkin tuplaroolissa sekä Pähkinänsärkijänä että Prinssinä. Tässä isoimman vaikutuksen teki kiinalaisen tanssin miestanssija Egor Sarkov ja tämän leiskuvan korkeat hypyt. Ihan kuin miehessä olisi jouset jalkapohjissa!
ROH-versiossa oli vanha konkari Gary Avis Drosselmeyerinä, ihanan mystinen viitanheiluttaja! Francesca Hayward jotenkin hyvin nuoren ja raikkaan näköisenä Clarana. Hans-Peterin (Drosselmeyerin kummipoika) ja Pähkinänsärkijän tuplaroolissa nuori Alexander Campbell. Prinssinä Nehemiah Kish, joka oli kyllä hyvin kuninkaallinen, mutta varsin jäyhäilmeinen, Ja Sugar Plum Fairynä ihanan ihana Lauren Cuthbertson, joka tanssii aina niin kauniisti.
Näissä tuotannoissa on isoja eroja esimerkiksi sillä osallistuuko Clara/Marie/Klaara toisessa näytöksessä tansseihin mukaan, vai tyytyykö vain katselemaan. Lontoon versiossa on paljon kaikkia maagisia "taika"temppuja (esim. ilmaan nouseva Fritz, painovoimaa uhmaava Drosselmeyer) ja Bolshoin versiossakin Drosselmeyer lentää. Alla olevalla videolla paljastetaan muutamia temppuja.
Yksi ehkä kaunein kohtaus (niin tanssissa kuin musiikissakin) on 2. näytöksen Grand Pas Des Deux, missä tanssivat eri versioissa eri henkilöt. Prinssi ja Sugar Plum Fairy TAI Klaara ja Prinssi... Ainakin ROH-versiossa se oli upean upea kohtaus.
Kaikissa on tietenkin satumaisen kauniit, hyvin jouluiset ja maagiset lavastukset ja puvustukset - miten eri näköisenä joulukin näyttäytyy! Ja kaikki projisoinnit ja muut, upeaa. Mä tykkään kauheasti niistä erimaalaisten tansseista, ja niissäkin saadaan näemmä valtavasti variaatioita. Kansallisbaletilla oli upea adonis-Fauni Kreikkalaisessa tanssissa ja ruoskaa heiluttavamimmi Espanjalaisessa tanssissa, Bolshoilla taas hauskin Kiinalainen tanssi.
En ymmärrä enkä hyväksy näitä karkinrapistelijoita ja popkorninmussuttajia kun ollaan katsomassa balettia. En elokuvateatterissa, enkä varsinkaan kun ollaan katsomassa elävää esitystä. Kai lapsikin voisi olla vajaan tunnin (minkä yksi näytös Kansallisbaletissa kestää) syömättä jotain? Voiko? Tai jos on pakko syödä, niin voisiko ne rapisevat kääreet ottaa pois karkeista ennen esitystä, ja rapisevan pussin kanssa. Anteeksi jos olen niuho, mutta kyllä se rapina ja massutus häiritsee vielä enemmän kun on katsomassa balettia tai teatteria, kuin elokuvissa. Nytkin joka esityksessä oli joku äänekkäästi syövä, Hämeenlinnan BioRexissä vieressäni istui ihan aikuinen (ja selkeästi baletin ystävä, joka kävi väliajalla juttelemassa muualla istuville kavereilleenkin koreografioista) joka söi maailman rouskuvimpia leffasnacksejä ikinä, sellaisia hot rod-tyyppisiä. Ja kun kauhean nätisti väliajalla otin asian puheeksi, niin oli kovin loukkaantuneen oloinen. Huoh.
Lopuksi sai nimmareita (kyllä, minäkin) ja ottaa kuvia itsestään tanssijoiden kanssa (tätä en sentään kehdannut, koska kaikki muut siinä jonossa oli n. 5-9 -vuotiaita). Tämmöisiin tilaisuuksiin on aina kiva päästä osallistumaan!
Mikä sitten oli paras Pähkinänsärkijä näistä kolmesta? Kyllä mä melkein taivun kotimaisen kannalle. Ehkä se vaikutti, että oli ainoa minkä näin livenä. Veikkaan että kärjessä olisi saattanut olla ROH-versio, JOS olisin nähnyt sen livenä ja JOS se olisi ollut semmoinen ilta että suosikkitanssijani Steven McRae olisi vetänyt Prinssin roolin. Muutama viikko sitten katsoin niiden version (vuodelta 2009, missä McRae tanssii nimiroolin) DVD:ltä (kiitos vaan Tampereen Metson kirjaston. Siellä on muuten kiva valikoima muitakin Royal Ballet -esityksiä, peräti kolme missä McRae tanssii). ja olihan se nyt huippu. Mutta näistä versioista Bolshoin on selkeästi "huonoin". Siis eihän se huono ole sekään, mutta kaksi muuta nyt on vaan parempia :-)
Ehkä ensi jouluna on mahdollisuus nähdä tämä Lontoon Covent Gardenissa, ja ehkäpä McRae tanssisi sinä iltana Prinssinä. Aina voi haaveilla...
Ensimmäiset 4 kuvaa Royal Ballet-versiosta, kuvaajana Tristan Kenton
Seuraavat 2 kuvaa Kansallisbaletista, kuvaajana Sakari Viika
Viimeiset 3 kuvaa Bolshoista, kuvaajasta ei mitään tietoa.
Taiteilijatapaamisen kuvat omia.
Näin Kansallisbaletin esityksen ilmaisella pressilipulla, ja Royal Ballet'n version ilmaisella lipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti