perjantai 27. joulukuuta 2013

Shakespearen kulta-aika?

Sarah Cromptonin erinomainen kirjoitus aiheesta elämmekö nyt Shakespearen kulta-aikaa. Julkaistiin Telegraphissa 4.12. Crompton haastattelee Michael Grandagea ja Nicholas Hytneriä.

Crompton mainitsee "kulta-ajan" esimerkiksi niin Grandagen Henry V:n, Donmarin Coriolanuksen, RSC:n Richard II:n kuin tammikuussa ensi-iltansa saavan NT:n King Learinkin. Sekä Globen parhaillaan Broadwayllä esitettävät Richard III ja Twelfth Night

It is a heck of a lot of activity for a man who has been dead since 1616 and was once consigned to dusty textbooks - and it is a trend that I am not sure anyone would have predicted even in the Nineties when Shakespeare was performed regularly and well, but without generating the same enthusiasm.

Grandage puts this theatrical revival down to his relevance. “In the times we live in Shakespeare seems to be resonating more. He seems to be speaking to us about the central themes that concern us.” He had, he says, been struck by the “depth of humanity” in Henry V, which points up the consequences and cost of going to war.


Mutta miksi Shakespeare on juuri nyt niin suosittua? Crompton löytää kolme syytä:

Globe avattiin 1997, ja keskittyy Shakespeareen laadukkailla & perinteikkäillä esityksillään. Toisena syynä Crompton mainitsee RSC:n Michael Boydin johtajakauden alkamisen 2003. Ja kolmantena Nicholas Hytnerin tulon NT:n taiteelliseksi johtajaksi 2003, ja erityisesti tämän Henry V produktio samana vuonna (Adrian Lester pääroolissa). Pitäisikin mennä NT:n arkistoon katsomaan se.

That’s the thing about Shakespeare. However familiar he seems, someone in the audience will always be discovering him for the first time. Grandage’s West End season, specifically designed to attract a new, younger audience with the help of £10 tickets, contained two Shakespeare plays for that very reason. 

His strategy has worked. Thirty per cent of the 400,000 tickets sold have gone to first-time buyers and the vast majority of the £10 seats have been purchased by 16-26 year olds. “For me the most important thing is that they see something that makes them want to come back for more and that’s where Shakespeare always wins,” he says. 

Niinpäs. Itsellä ainakin on viime vuosina ollut vahva Shakespeare aalto. Ja ehkä se ensi vuoden juhlavuosikin vaikuttaa hieman suosioon? Eikä varmaan haittaa, että tunnetut ja suositut näyttelijät vetää rooleja teatterin lavalla, ja tietty hyvät ohjaajat. Nehän ne vetää väkeä, ennenkaikkea nuoria, katsomoon. Vai olisiko Donmarin Coriolanus näin suosittu kun se nyt on, että liput riivitään käsistä ja ihmiset jonottaa teatterin ulkopuolella päiväkausia peruutuspaikkoja. Siis jos siinä olisi joku muu kun Tom Hiddleston pääroolissa. Eli syitä on monia, mutta summa summarum: NYT eletään Shakespearen kulta-aikaa.


Richard II kuva copyright Elliott Franks

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti